Tasaisen tappava tammikuu

Huh huh, kun meinaan olla reipas ja saada oikeen kaksi postausta kuukaudessa aikaan.. Mut totesin, että oon sitten taas pari vkoa töissä, ja eihän silloin ehdi mitään tekemään, joten parempi kirjotella kuulumiset nyt. Eipä sillä, että mulla nyt ois hirveesti kuulumisia, mistä kirjoitella. Rauhallinen tammikuu on ollut.

Töissä on ollut aika kiirusta, tai oli tossa alkukuusta kun olin ne kaks viikkoani. Välillä joutui oikein toivomaan, että ei tulis asiakkaita, että ehtis oikeitakin töitä tekemään, vaikka oikeesti ne asiakkaathan on niitä oikeita töitä, niitä vartenhan me sielä ollaan, eikä sitä kokoelmaa varten. Mutta silti se kokoelmanhoito tuntuu niin kovin paljon tärkeemmälle, kuin se, että etsii asiakkaalle kirjaa jonka oli kirjoittanut joku mies ja siinä oli vihreä kansi.. Ollaan nyt tammikuussa koitettu saada poistoja tehtyjä, ettei toi meidän uus pomo laita siivoojia tekemään poistoja, niinku se oli jossain kirjastossa (oisko ollut Oulunkylän kirjasto) aikaisemmin johtana ollessaan tehnyt. Toivottavasti ollaan tehty niitä tarpeeksi ja saadaan ite jatkaa poistojen tekemistä ilman että siihen sotkeentuu kukaan/ketkään kirjoista ja kokoelmista mitään tietämättömät. Kyllähän tommonen ukaasi tietenkin laittaa käsiin ja jalkoihin vähän vauhtia, varsinkin kun tietää että se on oikeesti sen aikaisemmin jo toteuttanut.

Siskon kanssa käytiin tossa muutama viikko sitten ulkona, jäätiin tohon Tiksiin, kun oli perjantai-ilta ja mä olin töissä kuuteen, ni jäi se ilta sen verran lyhyeksi valmistautumisen suhteen, että todettiin et päästään myöhemmin lähteen jos mennään vaan tohon. Tiksissä vaan on kovin heikot vaihtoehdot ravintoloiden suhteen.. Päädyttiin sit lopulta Pingviiniin, mikä on semmonen k-20 mesta. Olihan meillä siälä ihan hauska ilta, alakerrasta löytyi karaokekin. Mut kyl sitä moneen kertaan mietti, en onpa onni, ettei ole enää parikymppinen. Harva sen ikänen oikeesti tietää elämästä hirveän paljoa ja kyl sielä semmonen tietty epävarmuus leijui ilmassa koko ajan.

B'n kanssa kans käytiin tossa sunnuntaina vähän ulkoilemassa, vaikka alkuperänen suunnitelma oli, että otetaan vaan siinä B'n luona kalsarikännit.. Mut niinhän siinä sit tuppaa käymään, että parin jälkeen suunnitelmat muuttuu.. Harmi vaan, että mä olin oikeasti ajatellut, ettei mennä mihinkään, eikä mulla siis ollut mitään verkkareita kummempaa mukana. B sai kuitenkin kaivettua kaappinsa uumenista farkut, jotka mahtui kuin mahtuikin mulle, joten lähdinpä sitten sinisissä farkuissa liikenteeseen. En kyl muista koska oisin viimeksi käyttänyt sinisiä farkkuja julkisesti.. kymmenisen vuotta sitten, ehkä? Oh well, kiva ilta meilläkin oli, käytiin ensin yhdes baaris laulamas karaokea ja kun sielä pilkku läheni niin jatkettiin vielä toiseen. Ja siälä taas lähentelin B'n työkaveria. Voi hoh hoijaa mun kanssa taas.

No mut, illan pääajatuksena mulla oli, että B'llä on joku jonka kanssa puhua, jos siitä siltä tuntuu. Sillä kun on taas elämä kaatanut lisää paskaa niskaan. Mä en tajua miten voi mennä niin, että kun yhden ongelman selvittää, niin seuraava tulee tilalle.. miksi se ei ikinä lopu?? En halunnut ruveta tökkimään ja uteleen ja kyseleen ja vaatiin vastauksia, vaan ajattelin että parempi, jos B  kertoo omalla painollaan sen minkä tahtoo kertoa.

O'han on nyt ollut tipattomalla, uskomatonta kyllä. Täytyy myöntää, että vähän epäilytti, et pystyykö se oikeesti olemaan ilman olutta kuukauden, mutta kyllä se näköjään pystyy! Toisaalta, lopettihan se tupakoinninkin pari kuukautta sitten ihan seinään. Et se kyl pystyy mihin vaan, jos se vaan tahtoo. Viälä kun se tahtois muuttaa Ouluun, niin ois sekin homma hanskassa alta aika yksikön! En tiiä rassasko sitä, kun mä en oo ollut tipattomalla, kun se oli maanantaina vähän ärtynen, kun kotiuduin. Mut ottaen huomioon miten harvoin mä juon, niin en oo kyl todennut tarpeelliseksi ruveta tipattomalle. Mut ehkä mun ois pitänyt tukea O'n tipatonta olemalla itekkin tipattomalla? No, eikö se nyt melko tipatonta oo, kun en oo ku kaks kertaa käynyt ulkona, muuten en oo kotona juonut yhtä ainotta tölkkiä ja jos ollaan käyty ulkona syömässä, niin oon kans ottanut ihan vaan limsaa tai vettä..

Uudet silmälasitkin kävin tossa viime viikolla hankkimassa, tai siis kehykset kattelin. Nyt ootan vain kuumeisesti viestiä, että ne ois saapuneet linsseineen ja pääsis hakemaan ne. Pari viikkoa siinä pitäis mennä, joten toivottavasti tulevat täällä vkolla, eikä ens vkolla kun on töitä, ni sit joutuu sielä pinnistelemään ennenku voi ne hakea. Tästä kotoa voi vaan heti ampasta tohon tiksiin kun viesti tulee. Sanoin vaan heti sille optikolle, että mahdollisimman samanlaiset kuin nämä nykyset. Eihän näissäkään nyt suurta vikaa oo, linssit on vähän naarmuilla ja kehyksista maali kulunut parissa kohtaa. Mut totesin silti, että haluan nyt hakea uudet. Eikö sitä nyt kolmen vuoden välein saakkin jo laseja vaihtaa :)

Aikidossa oon nyt käynyt pari kertaa viikossa. Uuden puvunkin sain lauantaina, on paljon kivempi treenata kun on oikea puku, eikä teepaita ja verkkarit päällä. Mut toisaalta, olin autuaasti unohtanut, kuinka kuuma se puku onkaan. En uskalla edes ajatella, kuinka läkähdyttävää on kesällä treenata ton puvun kanssa.. Huomenna pitäis tulla palkka, ni ajattelin maksella sen jäsenmaksun pois kuleksimasta. 120 euroa/puoli vuotta. Ei ole hinnalla pilattu harrastus.

No jaa, josko sitä siirtyis sitten aamupalan pariin.. menee vähän myöhälle nämä aamut taas, kun Miro pitää mua hereillä joka yö siinä 6-8 välillä.. en tajua mitä sille pitääs tehdä, että se antaas mun nukkua..

Uusi vuosi, uudet kujeet?

Niin se vuosi pääsi taas vaihtumaan, vähän niinkuin huomaamatta.. Tuntuu, että mun sisäinen kelloni/kalenterini elää edelleen jotain marraskuun alkupuolta.. Joulu ja uusvuos vähän niinku humahti ohi vaan. Jouluna ei tehty oikeen mitään, möllöteltiin O'n kanssa kotosalla koneiden ja telkkarin ääressä. Riisipuuron keitin joulupäivänä, muuten syötiin ihan perusruokaa ilman jouluvirityksiä. O'n isän luona käytiin siinä keskiviikkona kans, siinäpä meidän "sukujoulu". Ihan kiva, että ei ollut mitään hässäkkää ja töhinää, sai vaan olla omissa oloissaan. Mullahan piti olla välipäivät "työtön"-tilassa, mutta meninkin sitten töihin, kun mun toinen puolikas pyysi, jos voisin tehdä sen viikon että se sai jäädä Ouluun sairastuneen isänsä luo. Ihan kivahan se oli töissä käydä pari päivää kääntymässä.

O antoi mulle joululahjaksi aamu/kylpy/sauna-mikälietakin ja SingStarin. Aamutakkia olin erikseen toivonut ja luulin, että siinä on kaikki mitä saan, mut O yllätti ja oli hankkinut vielä SingStarinkin, kun olin siitä aikasemmin puhunut, et voitais joulun jälkeen hankkia se.. Nytkun ei voi enää lähtee S'n ja N'n luo lauleskelemaan, niin piti hankkia omat värkit ;) Siskon kanssa sovittiin, et käydään yhdessä joskus shoppailemas, ja hankitaan toisille lahjat sitten ja B'n kanssa ei olla ehditty vielä lahjoja vaihtamaan. O'n isältä saatiin lahjakortit ja arpoja (ei tullut euroja arvoista, harmi kyllä) ja O'n isovanhempien kanssa käytiin tossa sunnuntaina syömässä, niin lahjoivat meitä kans suklaalla, leffalipuilla ja rahalla. Kaiken kaikkiaan ihan kivat lahjat siis, eipä sitä oikein enää osaa mitään isoja joululahjatoiveita esittää edes.

Uuden vuoden vietin siskon ja lasten kanssa siskon luona. Syötiin hyvin, poltettiin lasten kanssa vähän jättisädetikkuja (ei kumpikaan siskon kanssa tohdittu ruveta rakettien kanssa leikkimään, ja lapset on vielä niin pieniä, että sädetikut meni ihan hyvin, vaikka vanhempi vähän kyselikin, että miksi ei ole pommeja...) ja laulettiin siskon kanssa SingStaria. Sisko meni jo ennen puolta yötä nukkumaan ja mä kattelin telkkaria puoli kolmeen asti. Hurjat 2 siideriä join siinä illan aikana, että oli kyllä erittäin poikkeava vuoden vaihtuminen. Ehkäpä sitä on tullut vanhaksi? O ei halunnut lähteä mun kaa (siälä on lapsia!) ja O jäi sitten itekseen kotiin vahtimaan että kissat selviää raketeista. Ei oo aikasemmilta vuosilta kokemusta, miten ne niihin reagoi, kun ei oo ikinä oltu kotona.. Noh, kissat oli nukkuneet raketeista huolimatta, että eipä tarvi enää tulevina uusina vuosina potea huonoa omaatuntoa niiden "hylkäämisestä" kun ei ne näköjään pelkää raketteja pätkääkään.

Kuvittelin, että uus vuos olis jotenkin surullinen, koska viime uutena vuotena tuli puheluja, että äiti on joutunut sairaalaan, eikä tule selviämään. Ja nythän äidin kuolemasta on "jo" päivän päälle vuosi. Mutta jotenkin se ei sitten kuitenkaan pyörinyt koko iltaa mielessä, vaikka niin oletin. Ehkä se Angry Birds-kimblen pelaaminen ja  siskon kanssa laulaminen harhautti ajatuksia niin, että ei päässyt vajoamaan murheisiin. Ihmeellisesti se aika vaan auttaa, tässäkin tapauksessa vuosi on tehnyt ihmeitä. Ajatukseen on jo tottunut, ja asiasta voi puhua ilman että saman tien ratkeaa parkumaan ja vollottamaan.

Tänään reippailin ja kävin kirjastossa (ottamas kopion palkkalaskelmasta Kelaa varten) ja pankissa. Ajattelin pankissa sopia tosta mun opintolainan takaisinmaksusta, mutta sinnehän ei niin vaan marssita ja luulla, et pääsee jonkun puheille.. ei, mullehan piti varata huomiseksi erikseen aika jollekkin pankkineuvojalle.. Voi huh huijaa tätä maailman menoa, kun rahoistaan ei pääse eroon vaikka yrittäis.. Noh, pitää huomenna reipastua uudestaan ja käydä oikeesti sopimassa siitä takaisin maksusta..

Kävin myös kaupassa hakemassa ainekset tofuun currykookosmaitokastike hässäkkään. Söin sitä sunnuntaina, kun oltiin sielä "perhepäivällisellä" ja se oli niin tajuttoman hyvää, että piti heti käynnistää Google ja tutkia reseptejä. Ei toi nyt varmaan niin hyvää ole kun ite tekee, mut se olikin niin hyvää sielä ravintolassa, että vaikka toi oliskin vaan puolet niin hyvää, niin se ois silti älyttömän hyvää.. Joten peukut pystyyn jahka alan kuumentamaan pannua.. Jospa tästä nyt ensin suuntais tiskaamaan, niin ois pannu mitä kuumentaa!