Tasapainoilua

Joo'o, ei oo hirveen aktiivista tämä mun blogin päivittäminen enää, myönnettään. Vaikka monesti käy mielessä, että pitäis päivittää ja vois siitä ja tuosta ja tästä kirjottaa, mutta silti en saa aikaiseksi...

Tällä hetkellä istuskelen Tiksin lukion kirjastossa tuuraamassa varsinaista kirjastonhoitajaa, joka on pari päivää sairaalassa lapsensa takia. Täällä on ihan älyttömän vähän tekemistä, asiakkaita on ollut tässä kolmen tunnin sisään ehkä 5.. Tai siis kyllähän tossa oppilaita käy istumassa ja lukemassa lehtiä, tekemäs läksyjä ja pelaamassa korttia, mutta harvalla on mitään palautettavaa/lainattavaa. Niinpä vaan surffailen netissä ja luen seuraavaa Anita Blake-romaania.. Tosin netissä surffailukin oli vähän tuurista ja taidosta kiinni, kun aluksi netti ei toiminut, tai siis selain ei siirtynyt kotisivulta mihinkään. Mutta löysin sitten tuolta laatikosta muita papereita penkoessani sellaisen sähköpostiviestin, missä kerrottiin mitä asetuksia pitää selaimessa muuttaa, jos se ei siirry kotisivulta mihinkään. Joten seurasin ohjeita ja jipii, minulla on netti suoraan tiskikoneella, eikä tarvi aina mennä asiakaskoneelle jos ja kun tahtoo netissä pyöriä.

Mitäs muuta kuuluu taas.. noh, olen syyskuun loppuun asti tässä työelämävalmennuksessa Tiksin kirjastossa ja sitten lokakuusta kesäkuuhun sain puolikkaan työpaikan. Siis sieltä jää yksi kirjastonhoitaja osa-aikaiselle, kun menee opiskelemaan kirjallisuusterapiaa, niin minä saan sitten tehdä sen toisen puolikkaan. Eli 2 vkoa töitä ja 2 vkoa vapaata. Eniten tässä nyt hirvittää se, että saanko sitten enää Kelasta mitään tukea, vai toteaako ne että tienaan 2 vkossa tarpeeksi kun mulla on vielä O'kin tuossa mua "elättämässä". Jos en saa Kelasta tukea, niin täytyy varmaan "erota" O'n kanssa ja "muuttaa alivuokralaiseksi" jonkun luo, että saisin tukia niiltä päiviltä, kun en ole töissä.. Kaipaisko kukaan "alivuokralaista"? :)

Muuten elämä rullaa eteenpäin.. fiilikset heittelee laidasta laitaan. Välillä olen onnellinen ja tuntuu että kaikki on ok, välillä tuntuu että olen taas putoamassa sinne masennuksen syövereihin, millään ei ole mitään väliä ja mikään ei tunnu miltään... Enkä tiedä, millä saisin tilanteen rauhoittumaan ja tai edes mistä tämä tunteiden heilahtelu johtuu. En pysty sormella osoittamaan, että tämän ja tämän takia tuntuu tältä ja tuon ja tuon takia tuntuu tältä. Musta vaan.. tuntuu, syystä tai toisesta, hyvältä ja pahalta.

Kesä meni jotenkin huomaamatta, jotenkin koko kesän vain odotti, että koska se kesä alkaa, ja sitten se ei koskaan alkanutkaan ja nyt on jo syksy. Ensimmäinen kesä kuuteen vuoteen kun ei tullut käytyä missään festareilla. Tai käytiin me O'n kanssa Myötätuulirockissa (kiitos B'ltä saatujen ilmaislippujen <3), mutta siinä on kaikki. Ja yleensä on tullut pyörittyä kolmet festarit läpi kesässä. Nyt ei tullut koko kesänä tehtyä oikeen mitään. Siskon kanssa lähinnä saatiin jotain aikaiseksi, tai siis sisko sai aikaiseksi ja otti mut mukaan. Käytiin mm. lasten kanssa Puuhamassa ja omatoimisesti mansikoita poimimassa. Nauratti, et ensin oon monta vuotta vaan myynyt mansikoita, ja sitten jalkauduin vasta sinne mansikkapellolle itse, kun olen myymisen lopettanut. Mut nyt on ite poimittuja mansikoita pakkasessa odottamassa talvea, jolloin voi syödä niitä ja muistella kesää. (mitä kesää...?) Käytiin myös siskon kanssa rannalla joku päivä, mutta oli niin pilvistä ja kylmää, että mähän vain palelin sielä, ei puhettakaan että oisin käynyt edes varpaita kastamassa vedessä. Vaihdettiin rantaakin välillä, mutta ei auttanut, yhtä pilvistä ja kylmää oli sieläkin.

Lintsillä pyörähdettiin O'n, Si'n, N'n ja parin saksalaisen tytön kanssa viikko sitten. Otettiin ihan vain se iltahupiranneke, ja Lintsi tuli kierrettyä parissa tunnissa. Ihmisiä oli niin vähän, että laitteisiin ei pahemmin tarvinnut jonotella, niin kaikki tarpeelliset laitteet tuli kierrettyä suhteellisen rivakasti. Oli sen verran vesisadelupausta ilmassa, että varmaan aika moni jättänyt sen takia Lintsin väliin, mutta onneksi sielä ei tullut pisaraakaan vettä. Ja pääasia oli, että pääsin käymään Lintsillä, kun oon koko kesän hokenut, että tahdon sinne. Sain vielä siskolta kaks "ranneke puoleen hintaan"-alennuslippua, joista toisen annoin sit Si'lle, kun O ei tahtonut ranneketta ollenkaan. Joten kyllä siitä huvista nyt sen 14 euroa maksoi, mut 28 euroa ois kyllä ollut aika kipurajoilla, sit oisin väkisin istunut vaikka jossain possujunassa loppuun asti..

No jaa, josko sitä menis taas lukeen vaikka Iltalehden sivuilta, onko maailma vielä paikoillaan...