Niin ne päivät vaan vierii eikä mitään ehdi tekemään, kun joutuu töissä olemaan.. No ei, en oikeesti valita kyllä yhtään. On ihanaa kun saa tehdä muutakin kuin möllöttää kotona kissojen kanssa päivät pitkät :)
Mutta siis joo, asioista on taas O'n kanssa puhuttu ja kyllä tässä nyt edelleen yritetään pitää parisuhdetta pystyssä. Kotiuduin toissaviikon keskiviikkona kissojen kanssa ja juteltiin siinä sitten ilta O'n kanssa. O halusi tietää, että uskonko mä, että mä voin olla onnellinen tässä suhteessa, että kannattaako tässä oikeasti yrittää jos musta tuntuu että mä en sit kuitenkaan loppujen lopuksi voisi olla onnellinen. Asia, joka mulla ei ollut käynyt edes mielessä. Koska kuitenkin olen aikaisemmin ollut onnellinen O'n kanssa ja uskon kyllä että pystyn sitä taas olemaan, jahka meidän elämä tästä tasaantuu ja mullakin on päivissä muuta sisältöä kuin O. Mä taas halusin tietää, että uskooko O että se pystyy muuttumaan niin, että me voidaan jatkaa parisuhteessa vai onko parempi todeta samantien peli poikki ja jättää muuttumisyritykset. Tehtiin sitten sopimus, että tästä lähtien O ei sovi lauantaille mitään menoja/suunnittele mitään, vaan lauantait on meidän yhteistä aikaa, jolloin tehdään mitä mä haluan. Vähän kärjistettynä sanottuna. Mutta siis, kun lauantai on ainoa päivä vkossa joilloin meillä molemmilla on yleensä vapaa (tosin mä olen tämän vkon lauantain töissä) niin pidettäis se lauantai sitten sellaisena, että silloin tehdään yhdessä asiota eikä sellaisena että O painaltaa pelaamassa/maalaamassa ja mä möllötän kotona. Ja maanantain, kun O'lla on vapaa ja mä olen yleensä maanantaisin töissä (tosin eilen olin vapaalla, kun olen lauantaina töissä) niin O saa tehdä mitä lystää. Kunhan toivottavasti olis kotona ennen kymmentä illalla, että ehdittäis vähän sitä yhteistäkin aikaa siinä illalla viettämään. Ainakin nyt pari edellistä lauantaita on sujunut ihan sopimuksen mukaan. Enkä mä nyt sano, enkä sanonut silloinkaan kun tästä puhuttiin, et vaadin 100% et lauantait on vain meidän yhteistä aikaa, tietenkin jos tulee jotain menoja, niin niitä tulee, mutta että periaattessa yritettäis kuitenkin molemmat pitää se lauantai vapaana toisiamme ja parisuhdettamme varten.
Tosiaan täällä kirjastossa on nyt tullut oltua vajaa pari vkoa. Olen kyllä hyvin viihtynyt, mutta on tämä kyllä vaikeeta oppia uudet järjestelmät, systeemit ja sitten vielä nämä kaikki vieraat ihmiset, henkilökunta ja asiakkaat. Ja kun tämä kirjasto on vielä niin paljon suurempi kuin Nurmon kirjasto.. Välillä kyllä tuntuu siltä, että aivot alkaa vaan sulaa, kun sitä informaatiota tulvii päähän vaan niin liikaa kerralla. Tulee ihan sellainen täyspysähdys päähän, mitään uutta informaatiota ei yksinkertaisesti mahdu enää sekaan ennenkuin saa prosessoitua tämän edellisen informaation. Tällä hetkellä istun vahtimassa neljää varhaisteiniä jotka tuli pelaamaan kirjaston "peliluolaan".. Oon jo tunnin täällä istunut ja vielä tunti pitäisi istua.. On tämä harjoittelijana oleminen niin kovin rankkaa ;) Mut kyllä sitä oikeesti miettii, että on tosi hyvä, että oon vain harjoittelija tällä hetkellä, niin saan tavallaan olla niin tyhmä kuin mitä huvittaa.. Ku jos oisin palkkatöissä, niin ois koko ajan kauhea paine, että pitäisi kaikki osata hetinyt ja tehdä hirveän tehokkaasti töitä kun kerran palkkaakin saa.. Mutta nyt kun saan sen alle 15 euroa/päivä ylimääräistä tästä harjoittelusta, niin en kyl ota hirveitä paineita...
Mutta siis joo, parisuhde porskuttaa edelleen eteenpäin ja työelämäänkin yritän totuttautua. Yllättävää kyllä aikaiset herätykset ei oo mua vaivanneet, nyt vloppunakin heräilin viimestään yhdeksältä vaikka ei ollut mitään kelloa soimassa ja tarkoitusta lähteä mihinkään aamusta. Töihin herään yleensä seittemän aikaan. Yks aamu sammutin vahingossa herätyskellon torkuttamisen sijaan ja nukuin 40 minuuttia pommiin. Mutta koska meillä on liukuva työaika, niin sain rauhassa syödä aamupalan ja tehdä muut aamutoimet ja tulin sitten töihin vasta yhdeksäksi. Varsin näppärä kun tarvii olla aamuvuorossa töissä viimeistään kymmeneltä. Mut tokihan se sit ärsyttää olla iltapäivällä myöhään jos tulis vasta kymmeneltä töihin, kun ei sitten kuitenkaan aamulla ennen töitä tulis tehtyä muuta kuin nukuttua... Joten yritän olla aina joskus puoli yhdeksän aikaan viimeistään töissä, niin pääsee joskus kotiinkin. Vaikka sinänsä, O'han kotiutuu vasta joskus kahdeksan, puoli yhdeksän aikaan, että eihän mulla kiire kotiin sen takia ole, mutta kun kerran jaksan aamulla heräillä ja mennä aikasin töihin, niin miksipä ei.
Jaha, pitäisköhän sitä vielä käydä pyörähtämässä naamakirjassa ennenkuin rupean sulkemaan näitä koneita täällä ja karhaamaan teinejä koteihinsa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti