Elämä se vaan rullaa tasaisesti eteenpäin, päivästä toiseen. Vihdoinkin! Niin kauan tässä tuntuu olleen koko ajan jotain sählinkiä ja stressiä, että oikeesti tämä tasapaksu "aamulla töihin, illalla kotiin, istun koneella, hoidan kissat, teen ruokaa kun O tulee töistä, tuijotan telkkaria/luen kirjaa, menen nukkumaan" elämä tuntuu kovin mukavalta. Töissäkin alkaa asiat sujumaan ja alan osaamaan juttuja enkä vaan seiso öönä aapisessa koneen ääressä ja tuijota suu auki asiakasta kun se tahtoo jotain. Toki takaraivossa koko ajan naputtaa, että kohta taas joku kohta elämässä romahtaa ja sitten mennään taas alamäkeen, mutta tällä hetkellä yritän olla kuuntelematta sitä naputusta ja keskityn vain nauttimaan tästä rauhasta.
O'n kanssa käytiin lauantaina Ikeassa ja ostettiin vihdoin se ruokapöytä ja kaksi tuolia. Ostettiin myös verhotanko olkkariin, vielä kun sais sen kiinni seinään ja verhotkin hankittua, niin ois kiva :) Tuli ostettua vähän isompi pöytä, mitä alunperin ajattelin, mutta kyllä se nippanappa tuohon mahtuu. Ja kyllä musta ainakin on paljon kivempi syödä siinä pöydän ääressä yhdessä ja jutella, kuin tässä koneiden ääressä nököttäen. Tosin mulla on paha tapa ottaa kirja ruokapöytään ja luen sitä siinä syömisen ohella.. Hankala varmaan jutella mun kanssa kun hautaudun sinne kirjan taakse. Mutta kun nyt kun olen kirjaston henkilökuntaa, niin ei tarvitse maksaa varausmaksua, niin tulee varailtua kaikkia niitä kirjoja, mitä en oo aiemmin viihtinyt varailla kun siihen ois mennyt euro jos toinenkin, ja ne kirjat pitäis ehtiä lukeakkin, että saa ne eteenpäin varauksissa..
Eilen olin HelMetin Encore koulutuksessa, joka järjestettiin tossa Tiksin kirjastossa. Sitä oli vetämässä mun vanha luokkakaveri Seinäjoelta, tai siis Lasse opiskeli meidän kanssa sen ensimmäisen vuoden ja siirtyi sitten Turkuun opiskelemaan loppuun. Siellä samassa koulutuksessa oli myös yks tyyppi joka veti meille pari kurssia silloin ekana vuonna. Pienet on piirit Vantaalla. Oli kyllä kiva Lassen kans vaihtaa kuulumisia, kun on siitä muutama vuosi mitä on viimeksi nähty. Muisteltiin kuinka hyvä luokkahenki meidän luokalla oli, ja se on kyllä yksi merkki siitä, kuinka hyvä se henki oli, kun Lasse on edelleen osa "meitä" vaikka se ei ollutkaan meidän kanssa kun sen ensimmäisen vuoden. Lasse vaan kertoi, että ei Turussa ollut läheskään samanlaista. Oon kyllä todella onnellinen siitä, että meidän luokalle vaan sattui ne oikeat tyypit ja meillä oli tosi tiivis henki ja porukka koko sen kolme ja puoli vuotta, kunnes porukkaa alkoi valmistua ja luokka pienenemään. Kyllähän se helpottaa opiskelua kummasti, kun viihdyt niiden ihmisten seurassa joiden kanssa olet sen 8 tuntia samassa tilassa ja teet kaikenmaailman ryhmätöitä ja ties mitä..
Jaha, jospa sitä sitten tuputtelis vähän meikkiä naamaan ja vaihtais yövaatteista normivaatteisiin ja lähtis iltavuoroon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti