Tänään on pitkästä aikaa ollut hyvä päivä. Olen saanut asioita tehtyä ja päivä on sujunut ilman sen kummempaa "venymistä ja vanumista." En tiedä, vaikuttaako tässä se, että Kelalta tuli nyt jo päätös peruspäivärahasta ja sain hurjat 188 egeä eilen tililleni, vai mikä? Vaikka sitä ei ole ainakaan tietoisesti stressannut niin paljoa, että tuleeko Kelata tukia, mutta kyllähän se kummasti helpotti mieltä, kun sai tietää että tulee ja minkä verran. Vielä kun sais sen asumistukipäätöksen. Kuitenkin reippailin tänään kauppaan ja ärrälle lataamaan matkakorttia ja kävin myös kukkakaupasta hakemassa pesupoletteja että saa pyykkäillä. Varasin myös pyykkivuoron ja pesin kaikki äidin luota tuomani lakanat, kun sielä on kuitenkin poltettu sisällä, niin ne lakanat tuoksuu jonkin verran tupakalta. Pyykinviemisen jälkeen sain tiskattua ja pesin kaikki kissojen ruokakipot ja sen tarjottimen, joka on niiden alla sekä siivosin hiekkalaatikon. Kohta rupeen keitteleen makaronia, että teen makaronilaatikon. Vaikka sinänsä tuo "tehtävä"määrä ei todellakaan ole mikään iso, mutta silti se on paljon enemmän kuin mitä olen tähän mennessä saanut päivässä aikaan.
Alkaako elämä jo voittamaan? Arki sujumaan? Ainakin mökkeytymisfiilis on helpottanut tässä viikon sisään. Enää ei tunnu niin vaikealta lähteä mihinkään/suunnitella mitään menoja. Onneksi se(kin) oli siis vain ohimenevä vaihe, eikä tarvitse huolestua itsestään. Eilen olin Si'lle mallina eräässä hänen lopputyössään, minusta tehtiin vanhus. Oli hauska kokemus kun näki alusta loppuun sen, miten sitä vaan vanheni silmissä. Kaikkea sitä saadaankin aikaan meikillä ja peruukilla, 28-vuotiaasta tulikin yhtä-äkkiä kahdeksankymppinen! Ja viime viikolla käytiin siskon kanssa keskustassa shoppailemassa, tosin meidän aikataulu oli sen verran kiireinen, ettei ehditty kiertämään kuin Forumia. Pitää koittaa joku vloppu uudestaan sit kun lapset ei oo siskolla, niin sen ei tarvi kiirehtii hakeen niitä hoidosta. Lauantaina lähdetään siskon kanssa bilettämään. Helpotti kummasti kun Kela muisti mua, muuten olisin kyllä joutunut pyytään siskolta rahaa lainaksi...
O'n kanssa on taas puhuttu asioita halki, poikki ja pinoon. Sanoin O'lle, että musta tuntuu, että se elää edelleen etäsuhteessa. Ja se kyl myönsi, että niin se taitaa tehdä. Ja sanoi kyllä tietävänsä, että tässä parisuhteessa on vielä paljon parantamisen varaa. Meidän pitäis keksiä jotain yhteistä tekemistä, mutta O ei halua harrastaa mitään liikuntaa.. ei liikunnallisia harrastuksia pariskunnalle, ehdotuksia anyone??? Eniten mulla jäi mieleen se, kun O sanoi, että siitä tuntuu että mun päivän ainoa sisältä on se, kun O kotiutuu töistä. Aloin miettiin, et oonko mä tosiaan niinkuin joku koira täällä odottamassa että O tulee kotiin ja sit pyörin jaloissa innoissani? Ja sit O'lle tulee paineita että sen pitäis olla joku viihdyke.. Eh? Ja se toimii viihdykkeenä pelaamalla wowia/pleikkaria? Siis joo, kyl mä ymmärrän, jos siitä on tuntunut/tuntuu siltä, mutta musta on aika mielenkiintosta, että se ei sit kuitenkaan oo tehnyt asialle mitään. Ja sit taas tää naisten ja miesten välinen ero, mä haluan suunnitella etukäteen että tällä vkolla teen tän ja tän jutun ja O taas haluaa herätä vapaapäivänään ja kahtoa miltä tuntuu ja mennä sit tekeen jotain sen mukaan... Noh, jokatapauksessa, asioista on taas puhuttu ja tällä jatketaan. Ja siis paljonhan tässä painaa se, että mä tosiaan lojun päivät pitkät täällä työttömänä, tilannehan ois erilainen jos mäkin olisin sen 8h/pvä töissä. Et ehkä me just keksitään jotain yhteistä tekemistä ja sit mä löydän töitä ja se tekeminen jää sit siihen..
Minun rakas blondini on vihdoin ymmärtänyt raksupallon periaatteen! Niillä on siis semmonen pallo, jonka sisään voi laittaa herkkuja ja sitä palloa pyörittämällä ne raksut tulee sieltä aukosta ulos. Tähän asti se on vaan hämmentyneenä kattonut kun toinen kissa on pyörittänyt sitä palloa ja sit tuijottanut mua, et mun pitää pyörittää niitä raksuja sille. Mutta olikohan tossa toissapäivänä kun rupesin kuunteleen, et raksupallo pyörii, mut se toinen kissa kyl nukkuu mökissään.. Onko se tosiaan blondi joka sielä pyörittelee? Pakkohan sen on olla! Mutta sitten eilen aamulla se oli taas unohtanut miten se toimii ja sit se vaan tuijotti mua hämmentyneenä kunnes mä tönin sitä palloa ja autoin sitä alkuun.. Kyllä se sitten taas muisti että näinhän tämä toimikin. On se kyllä varsinainen järjen riemuvoitto, mutta onneksi se on niin kauhean suloinen, että sen tyhmyys ei haittaa <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti