Mua ei huvita lähteä mihinkään, eikä tehdä mitään. Haluaisin vain viettää päivät kotona peittoon kääriytyneenä, katsoa telkkaria ja istua naamakirjassa. Kauppaankin meneminen tuntuu niin vaikealta. Enkö voisi vain linnottautua tänne hetkeksi, palata normielämään sitten joskus? Kävin tossa joku päivä, olikohan lauantai tai sunnuntai, en enää edes muista, siskon luona. Sinnekkin lähteminen oli niiiin vaikeaa, sitä vain istu ja jumitti koneella ja katto kelloa, että pitäis pukea ja mennä. Kyllähän se siitä sitten, kun saa aikaseksi ja pukee ja lähtee ja menee portaat alas. Ja toki oli mukavaa olla siskon luona, sain lisää väriä tukkaani ja latvojakin sisko leikkas. Mutta silti, kun ei vain tahtois poistua täältä neljän seinän sisältä mihinkään. Nytkin mun pitäis mennä viemään Kelaan mun viimenen palkkalaskelma kirjastolta, mutta tuntuu niin vaikealta kun tietää että sielä joutuu istuun ja jonottaan ikuisuuden. Työkkäriin sain sentään soitettua, kun sielä ois ollut työnhakuinfo 4. pvä johon mun ois pitänyt osallistua, ja kerroin että enpä osallistunut, mitäs nyt.. Eiköhän se "mun" virkailija sieltä joskus soita..
B soitteli eilen ja kertoi ongelmistaan. Tuntui niin pahalta, kun olisin halunnut sanoa että minä hyppään heti junaan ja bussiin ja ties mihin ja tulen sinne niin voidaan jutella, mutta kun ajatuskin moisesta "seikkailusta" (en ole siis aikaisemmin mennyt paikallisilla B'n luo) pelotti ja tuntui mahdottomalta. Taksi taas maksaa sen verran, että siihen ei kyllä tällä hetkellä ole varaa, kun ei ole tietoa tuleeko Kelasta mitään tukia ja noi hautajaisetkin vie jonkun verran rahaa.. B tuli taksilla tänne ja mentiin tohon lähibaariin, missä en oo aikasemmin ollut. Istuttiin ja juteltiin tunnin verran sielä, mut pilkku tuli jo 11.30, niin siirryttiin sitten taksilla Tiksiin Hertakseen. Istuttiin ja kuunneltiin karaokea reilun tunnin verran. Siinä joku mies veti herneen nenään mun paidasta jossa lukee "ei eläinkokeille, käyttäkää kristittyjä". Joo, onhan se vähän provosoiva paita, myönnetään. Mut mulla se nyt pohjautuu enemmän siihen, että vastustan eläinkokeita, kuin siihen että en pidä kristityistä. Kuitenkin se mies sanoo mulle, että hei tyttö, mä olen kristitty. Mä vastaan että ok, ole vaan, minä en. Siitäkös se suuttuu ja toteaa mulle että mene sinä vaan lutkuttamaan tissiä senkin lesbo! Eh, koska mä en kuulu kirkkoon, mä olen lesbo? Okei... Ja jos sä oot kristitty, niin mitä sä teet baarissa tuoppi kädessä...? Noh, oli miten oli, B vähän hermostuu sille ja rupee selittään että se ei oo mikään lesbo, se on nytkin ollut puolitoistavuotta parisuhteessa MIEHEN kanssa. Onneksi se mies poistuu sitten johonkin eikä tule enää uudestaan avautumaan. Toisaalta, ois ollut jännä nähdä miten kovasti B ois ruvennut riekkumaan ;)
B'n työnantaja tulee sit hakeen meidät ja heittää mut ensin kotiin, koska enhän mä osaa kävellä Tiksistä tänne yksin, kun oon aina O'n vanavedessä vaan seilannut. Tipaton jatkui edelleen, B tarjos mulle batteryn ja kaakaon. Ei tehnyt kyllä yhtään mieli mitään muuta. Eipä ole kyllä hetkeen tullut oltua selvinpäin baarissa, onhan se meno vähän huvittavaa, varsinkin maanantaipäivänä. Oon kuitenkin iloinen, että B tuli ja lähdettiin, niin päästiin molemmat seiniemme sisältä edes hetkeksi ulkomaailmaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti