Raivokohtaus

Avaudutaanpa sitten viikonlopusta Seinäjoella vähän enemmän. Eli O'llahan on huono selkä, ja se hajotti sitä jo tossa aiemmin syksyllä kun raahattiin sen putkitelkkari ulos tästä kämpästä. Sit se satutti viime viikolla selkänsä uudestaan kun nousi kotimatkalla töistä junassa pystyyn (miten lie mahtoi nousta) eli sen selkä oli melko paskana kun päästiin Seinäjoelle. O sitten makas sängyssä ja tuijotti telkkaria kun mä pakkasin. Pyysin sitä sitten pakkaamaan keittiöstä kuivat ruokajutut kaapista. Pakkasin ite huoneessani jotain kaappia ja muistin sit, et sielä kaapissahan taitaa olla vielä jotain K'n juttuja ja menin sanoon O'lle, että kaikki ei ookkaan mun. Se rupee siinä sitten äriseen ja paiskoon niitä tavaroita ja mä toteen, että okei, mee sä vaikka tupakalle tai lepäämään, mut mä en jaksa kahtoa tommosta. O'lla repeää pelihousut ihan täysin ja se vaan huutaa ja raivoo mulle naamapunasena että kun sen selkä on niin kipee, että se ei pysty tyhjää pahvilaatikkoa nostamaan ja ties mitä. Mä yritän sille sanoa, että mistä mä voin tietää, että se on niin kipee, kun ei se oo sitä sanonut. Kylhän se sanoi siinä joskus aikasemmin, että kun ei pysty pahvilaatikkoa kantaan, mutta jännästi ajattelin että kyse oli täydestä pahvilaatikosta, joka ois mun mielestä paljon ymmärrettävämpää kuin se, että jopa tyhjä pahvilaatikko on liian painava.

O vaan jatkaa karjumistaan ja mä nielen kyyneleitä ja yritän jatkaa niiden tavaroiden pakkaamista. O menee tupakalle ja sen jälkeen siihen ilmeisesti iskee migreeni ja se viettää puoliyötä vessassa oksentaen. Pahoitteliko O missään vaiheessa jälkikäteen käytöstään? Yllätys yllätys, ei! Siis onko sen mielestä oikeesti ihan ok käyttäytyä noin, eikä pyytää myöhemmin anteeksi? Koska mun mielestä ei todellakaan ole, mutta tässä nyt on taas ollut vähän sen verran kiirusta, että en ole ehtinyt asiaa ottamaan puheeksi.. Toinen asia, mikä mua todella vaivaa on se, kun mähän en sitten lopulta päässyt valmistujaisjuhlaani, kun en saanut sinne kyytiä. Joten kun se rupes käymään selväksi, ja harmittelin asiaa, niin mikä on O'n kommentti? Ihan turhaan otin sitten puvun mukaan. Siis ihan oikeesti??? Se on ainoa asia, mitä se sanoo siitä, että mä en pääse valmistujaisjuhlaani hakemaan todistustani. Ja silloin maanantaina, kun virallisesti valmistuin, varmaan 5 tai 6 ihmistä onnitteli mua ennenkuin O, ja O kuitenkin oli mun seurassa koko ajan! Olisko voinut heti aamulla halata ja onnitella kihlattuaan joka valmistui ammattikorkeakoulusta? Mutta ei, ei O! Mun mielestä kertoo aika selvää kieltä siitä, miten paljon O arvostaa tätä mun valmistumista.. Ja se onnittelukin oli semmonen "ai niin, onneksi olkoon", ei halausta tai mitään.. Mulle ois kuitenkin ollut todella tärkeää päästä sinne juhlaan ja hakea se todistus. Olin su-ma kyynelten partaalla koko ajan, kun mua harmitti niin paljon, että en päässyt sinne. Ja O'lta on ihan turha hakea lohtua. Joo, ehkä mä oisin voinut ite kertoa selvästi, että minua harmittaa ym ym, mutta voisko toisella olla edes sen verran tilannetajua?

Just eilen juttelin siskon kans puhelimessa, ja kerroin tästä niin sisko totes että O'lta selvästi puuttuu empatiakykyä. Vasta kun sisko sen sanoi, niin ymmärsin, että niinpä tosiaan onkin. Se ei selkeesti pysty asettautumaan toisen asemaan ja miettiin, miltä joku asia toisesta tuntuu. En tiedä, vaikuttaako tähän myös se että kun O on sen verran poikamiehenä ollut, mutta silti, kyllä sitä nyt luulis jotain empatiakykyä löytyvän, vaikka ei olis hirveesti parisuhteessa ollutkaan. Taas asia, mitä pitää sen kanssa selvitellä, mutta enpä halua pilata joulua riitelemällä, tämä voi kyllä odottaa...