Siinä se joulu taas kävi pyörähtämässä. Ei tänäkään vuonna minkäänlainen joulukärpänen päässyt iskemään, vaan joulu meni aika jouluttomasti. Noh, leivoin mä joulutorttuja kun vietettiin jouluaatto N'n ja Si'n luona, että oli jotain viemistä jouluaterialle. N leipoi meille kasvissyöjille maukkaan piirakan ja N ja Si söi makaronilaatikkoa, että ei se nyt mikään hirveen perinteinen jouluateria ollut. Oli toki kinkkua, porkkanalaatikkoa ja rosollia, että sai edes vähän jouluntuntua. Kinkku on kyllä muistaakseni ihan hyvää.. mutta eipä kyllä tehnyt mieli sitä maistella, jostain kumman syystä ;)
Siinä sitten juotiin illan mittaan, minä lonkeroa ja muut olutta/viiniä/viskiä ja päätettiin että lähdetään kahtoon josko Städäri ois auki.. Olihan se. Olipa ensimmäinen joulu elämässäni kun join, saati sitten että olin baarissa.. Aivan turmiollista tämä elämä täällä etelässä! ;) Sain vielä ylipuhuttua Si'n meikkaamaan mut, kun se on nyt jossain meikkaus/maskeeraus -koulussa. Tuli kyllä todella hyvä lopputulos, olin ite tosi tyytyväinen, nyt täytyy vaan pyytää sitä tekeen se useemmin ja ottaa mallia. Yleensä kuitenkin kun toinen meikkaa, niin vaikka siitä tulis hyvä, niin silti se on jotenkin vieraan tuntunen, mut tää meikki tuntu kyl heti ihan multa iteltäni :) Ilta sujui ihan rattoisasti, tosin O meinas sammua jo ennenkuin lähdettiin baariin, niin sen arvaa mitä siitä seuras.. O oli enemmän kuin hieman humalassa ja riekkui tanssilattialla kuin viimeistä päivää. Mut kerrankin, KERRANKIN, mua ei haitannut että mun kultsipuppelihanipöö oli tukevassa humalassa! Yleensä en oo oikeesti sietänyt sitä yhtään, vaan multa on palanut hermo ihan täysin jos toinen on ollut sekasin. Mut nyt mä olin vaan sillee, että mikäs siinä, hauskaahan sillä näkyy olevan eikä N' ja Si'kaan haitannut yhtään. Ja mun mielestä O kyl ihan tartti tommosen "nollauksen" kun se on tehnyt pitkää päivää töissä + tämä muuttohässäkkä. Noh, kaikki hauska loppuu aikanaan, niin myös O'n tapauksessa..
Jorailtiin siinä O'n, N'n ja Si'n kanssa kun yhtä-äkkiä O ottaa ja heittää puolityhjän lonkerotuopin tanssilattian poikki.. Mä meen sit siltä kysyyn, et mikä sulla nyt on vikana, vastaus on "sinä, sinä oot vikana!" sit se tyrkkää mulle sen sähkötupakan, jonka annoin sille joululahjaksi, ja painaltaa ulos baarista. N ja Si kyselee, et pitäiskö sen perään lähteä, mut mä toteen että mä en ole ainakaan lähdössä, ei se nyt niin sekasin oo, etteikö aikuunen ihminen pärjäis. Mä en oo ikinä ollut semmonen ihminen, että lähtisin toisen perään tämmösis tilanteissa, koska mun mielestä mitään asioita on ihan turha yrittää tommosessa humalatilassa selvittää. Ollaan sit N'n ja Si'n kanssa johonkin kolmeen asti jorailemassa ja lähetään sit N'lle ja Si'lle kun ne asuu siinä vieressä. Päästään sinne ja N rupee tavotteleen O'ta että missä se oikeen menee.. Se oli mennyt sit pitsalle ja tuli siitä sitten kohta alaovelle. N meni sit sitä vastaan ja meni sen kaa tupakalle, koska O oli edelleen siinä vaiheessa melko hiilenä. N sai tilanteen rauhottumaan ja kun O tuli sisälle se oli jo hyvin pahoillaan ja pyyteli anteeksi käytöstään. Siinä vaiheessa, kun kerroin sille, mitä se sanoi siinä tanssilattialla, ni se alko itkemään.. Että joo, joskus vaan pitää nollata kunnolla.. Tilanne kuitenkin saatiin sovittua, eikä sen suhteen ole mitään enää hampaankolossa.
Sunnuntai-iltana sitten saatiin puhuttua tuosta Seinäjoen reissusta, mistä kerroin edellisessä postauksessani. Ja kyllähän O taas pahoitteli käytöstään. Ja sanoi selitykseksi tähän valmistumishässäkkään, että se ei ollut ymmärtänyt, että se on mulle niin iso asia, koska mä en millään tavalla näyttänyt sitä. Mä tiedän, että se on yksi mun heikoista kohdistani, mun on tosi hankala osottaa tunteita (paitsi kiukkua, sitä osaan kyllä osottaa heti kun siltä tuntuu!), mä vaan käperryn itseeni ja suljen toisen ulkopuolelle, sen sijaan että mä avaisin suuni ja sanoisin mikä mieltä painaa. Eikä toinen voi olla ajatustenlukija, mutta vois O myös pikkuhiljaa ruveta oppimaan tulkitsemaan mun käytöstä ja kysyä mikä on hätänä, koska se on varma, että sen kyllä huomaa, kun joku on pielessä. Joten elä B huoli, kyllä mä puhun/me puhutaan, mä vaan haluun valita siihen sopivan ajankohdan, jolloin tiedän että sen juttelun pystyy hoitamaan rauhassa ja ilman turhaa kiukuttelua/karjumista/mököttämistä. Ja toisaalta haluan myös odottaa ja katsoa josko O'kin joskus avaisi suunsa ja tahtoisi puhua.. mutta sitä joudun varmaan odottamaan melko pitkään..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti