tiistai 6. joulukuuta 2011

Itsenäisen Suomen kunniaksi

Hyvää itsenäisyyspäivää 94-vuotiaalle neidolle! :) Eipä sillä, että tänään olisi sen kummemmin tullut mietittyä itsenäisyyttä, ja niitä kaikkia miehiä, naisia, lapsia ja eläimiä jotka ovat osansa tehneet tämän eteen. Osaltaan asiaan varmasti vaikuttaa se, kun ei ole ikinä ollut isovanhempia siinä määrin, että olisi kuullut heidän kertovan noista ajoista.. Mutta, onhan se hienoa olla suomalainen Suomessa, vaikka ollaankin osa jotain aina niin iki-ihana EUta..

K muutti perjantaina pois ja pupukin lähti sunnuntaina. On kyllä kieltämättä vähän omituista olla pelkästään kissojen kanssa täällä, kun on niin tottunut siihen, että tuossa toisessa huoneessa on aina joku asunut, jonka kanssa on voinut jutella pitkin päivää. Varsinkin Big Brotheria kattoessa yleensä vuorotellen K'n kanssa juostiin mainoskatkoilla toisen huoneeseen jakamaan mielipiteitä tapahtumista. Noh, muutama viikko yksin asumista ja sitten saa O'n kanssa jakaa ajatuksiaan tv-ohjelmista. Ja ehkä vähän muustakin ;) Big Brotherista puhuen, oon aivan järkyttynyt, että Sebastian lähti talosta.. Se ainoa ihminen, jolle olisin sitä voittoa oikeasti toivonut.. Hieno esimerkki siitä, että kaikki uskovaiset eivät ole täysiä hihhulisekopäitä. Tavallaan kunnioitan hänen periaatteitaan asioita kohtaan, mutta kylhän ne itsestä tuntuu kuitenkin niin vierailta, et ei pysty oikeesti ajattelemaan, että miten joku voi vielä tällä vuosituhannella ajatella noin.

O'n joululahjakin saapui jo Suomeen, hyvissä ajoin. Kaveri kävi veljensä kanssa tässä sunnuntaina sen tuomassa ja samalla annoin veljelle yhden tietokoneen, mikä on mulla täällä lojunut, kun se kaatuili käytettäessä, ni en osannut sille mitään sinänsä tehdä.. Windowsin kun asensi uudestaan, ni kone toimii kuin pitääkin, yllätys yllätys. Hän lupasi mulle vuorostaan pleikkarille ohjaimen, niin saan vihdoin ruveta pelaamaan O'n kanssa yhteistuumin pleikkarilla. Kaupassa kun se ohjain maksais n. 60€, ni on tuntunut aika järjettömältä hinnalta..

Jotenkin kyllä tuntuu oudolta ajatella, että asun täällä enää  muutaman viikon. Vaikka koko ajan tähtäimessä on ollut muutto O'n kanssa yhteen, niin silti.. Eipä kai sitä usko kuin vasta sitten kun seison muuttolaatikoitteni keskellä O'n kämppää. Tai sittenhän se on meidän kämppä. O oli vuokranantajalleen soittanut tästä mun muutosta ja asia on siltä osin selvä, uus vuokrasopimus tehdään et siihen tulee munkin tiedot. Kissoista ei tietenkään puhuta mitään...

Hain Tikkurilan kirjastoon lasten- ja nuortenosastolle töihin, se oli ainoa avoimena oleva paikka.. 27 hakijaa yhteensä.. Olin kyl vähän yllättynyt tuosta hakijamäärästä, mielessäni ajattelin et jos joku 15 hakijaa olis.. Kyllä noista varmaan muutama on sellaisia, joilla ei ole oikeasti pätevyyttä tuohon hommaan, mutta sitten varmasti on niitäkin, jotka on jo aikasemmin ollut talossa töissä/muuten tuttuja tai olleet töissä lastenkirjastohommissa aikaisemmin. Saan kyllä omata melkoiset näyttelijänlahjat, jos pääsen haastatteluun, että pystyisin muka vakuuttamaan ne haastattelijat siitä, että mulla ois minkäänlaista kiinnostusta lastenkirjastotyöhön.. Mutta kyllä se kun miettii sitä palkkaa, mitä siitä työstä saa, niin se varmasti  kannustaa olemaan vakuuttava ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti