Joulu tuli, joulu meni.. uutta vuotta odotellessa

Siinä se joulu taas kävi pyörähtämässä. Ei tänäkään vuonna minkäänlainen joulukärpänen päässyt iskemään, vaan joulu meni aika jouluttomasti. Noh, leivoin mä joulutorttuja kun vietettiin jouluaatto N'n ja Si'n luona, että oli jotain viemistä jouluaterialle. N leipoi meille kasvissyöjille maukkaan piirakan ja N ja Si söi makaronilaatikkoa, että ei se nyt mikään hirveen perinteinen jouluateria ollut. Oli toki kinkkua, porkkanalaatikkoa ja rosollia, että sai edes vähän jouluntuntua. Kinkku on kyllä muistaakseni ihan hyvää.. mutta eipä kyllä tehnyt mieli sitä maistella, jostain kumman syystä ;)

Siinä sitten juotiin illan mittaan, minä lonkeroa ja muut olutta/viiniä/viskiä ja päätettiin että lähdetään kahtoon josko Städäri ois auki.. Olihan se. Olipa ensimmäinen joulu elämässäni kun join, saati sitten että olin baarissa.. Aivan turmiollista tämä elämä täällä etelässä! ;) Sain vielä ylipuhuttua Si'n meikkaamaan mut, kun se on nyt jossain meikkaus/maskeeraus -koulussa. Tuli kyllä todella hyvä lopputulos, olin ite tosi tyytyväinen, nyt täytyy vaan pyytää sitä tekeen se useemmin ja ottaa mallia. Yleensä kuitenkin kun toinen meikkaa, niin vaikka siitä tulis hyvä, niin silti se on jotenkin vieraan tuntunen, mut tää meikki tuntu kyl heti ihan multa iteltäni :) Ilta sujui ihan rattoisasti, tosin O meinas sammua jo ennenkuin lähdettiin baariin, niin sen arvaa mitä siitä seuras.. O oli enemmän kuin hieman humalassa ja riekkui tanssilattialla kuin viimeistä päivää. Mut kerrankin,  KERRANKIN, mua ei haitannut että mun kultsipuppelihanipöö oli tukevassa humalassa! Yleensä en oo oikeesti sietänyt sitä yhtään, vaan multa on palanut hermo ihan täysin jos toinen on ollut sekasin. Mut nyt mä olin vaan sillee, että mikäs siinä, hauskaahan sillä näkyy olevan eikä N' ja Si'kaan haitannut yhtään. Ja mun mielestä O kyl ihan tartti tommosen "nollauksen" kun se on tehnyt pitkää päivää töissä + tämä muuttohässäkkä. Noh, kaikki hauska loppuu aikanaan, niin myös O'n tapauksessa..

Jorailtiin siinä O'n, N'n ja Si'n kanssa kun yhtä-äkkiä O ottaa ja heittää puolityhjän lonkerotuopin tanssilattian poikki.. Mä meen sit siltä kysyyn, et mikä sulla nyt on vikana, vastaus on "sinä, sinä oot vikana!" sit se tyrkkää mulle sen sähkötupakan, jonka annoin sille joululahjaksi, ja painaltaa ulos baarista. N ja Si kyselee, et pitäiskö sen perään lähteä, mut mä toteen että mä en ole ainakaan lähdössä, ei se nyt niin sekasin oo, etteikö aikuunen ihminen pärjäis. Mä en oo ikinä ollut semmonen ihminen, että lähtisin toisen perään tämmösis tilanteissa, koska mun mielestä mitään asioita on ihan turha yrittää tommosessa humalatilassa selvittää. Ollaan sit N'n ja Si'n kanssa johonkin kolmeen asti jorailemassa ja lähetään sit N'lle ja Si'lle kun ne asuu siinä vieressä. Päästään sinne ja N rupee tavotteleen O'ta että missä se oikeen menee.. Se oli mennyt sit pitsalle ja tuli siitä sitten kohta alaovelle. N meni sit sitä vastaan ja meni sen kaa tupakalle, koska O oli edelleen siinä vaiheessa melko hiilenä. N sai tilanteen rauhottumaan ja kun O tuli sisälle se oli jo hyvin pahoillaan ja pyyteli anteeksi käytöstään. Siinä vaiheessa, kun kerroin sille, mitä se sanoi siinä tanssilattialla, ni se alko itkemään.. Että joo, joskus vaan pitää nollata kunnolla.. Tilanne kuitenkin saatiin sovittua, eikä sen suhteen ole mitään enää hampaankolossa.

Sunnuntai-iltana sitten saatiin puhuttua tuosta Seinäjoen reissusta, mistä kerroin edellisessä postauksessani. Ja kyllähän O taas pahoitteli käytöstään. Ja sanoi selitykseksi tähän valmistumishässäkkään, että se ei ollut ymmärtänyt, että se on mulle niin iso asia, koska mä en millään tavalla näyttänyt sitä. Mä tiedän, että se on yksi mun heikoista kohdistani, mun on tosi hankala osottaa tunteita (paitsi kiukkua, sitä osaan kyllä osottaa heti kun siltä tuntuu!), mä vaan käperryn itseeni ja suljen toisen ulkopuolelle, sen sijaan että mä avaisin suuni ja sanoisin mikä mieltä painaa. Eikä toinen voi olla ajatustenlukija, mutta vois O myös pikkuhiljaa ruveta oppimaan tulkitsemaan mun käytöstä ja kysyä mikä on hätänä, koska se on varma, että sen kyllä huomaa, kun joku on pielessä. Joten elä B huoli, kyllä mä puhun/me puhutaan, mä vaan haluun valita siihen sopivan ajankohdan, jolloin tiedän että sen juttelun pystyy hoitamaan rauhassa ja ilman turhaa kiukuttelua/karjumista/mököttämistä. Ja toisaalta haluan myös odottaa ja katsoa josko O'kin joskus avaisi suunsa ja tahtoisi puhua.. mutta sitä joudun varmaan odottamaan melko pitkään..

Raivokohtaus

Avaudutaanpa sitten viikonlopusta Seinäjoella vähän enemmän. Eli O'llahan on huono selkä, ja se hajotti sitä jo tossa aiemmin syksyllä kun raahattiin sen putkitelkkari ulos tästä kämpästä. Sit se satutti viime viikolla selkänsä uudestaan kun nousi kotimatkalla töistä junassa pystyyn (miten lie mahtoi nousta) eli sen selkä oli melko paskana kun päästiin Seinäjoelle. O sitten makas sängyssä ja tuijotti telkkaria kun mä pakkasin. Pyysin sitä sitten pakkaamaan keittiöstä kuivat ruokajutut kaapista. Pakkasin ite huoneessani jotain kaappia ja muistin sit, et sielä kaapissahan taitaa olla vielä jotain K'n juttuja ja menin sanoon O'lle, että kaikki ei ookkaan mun. Se rupee siinä sitten äriseen ja paiskoon niitä tavaroita ja mä toteen, että okei, mee sä vaikka tupakalle tai lepäämään, mut mä en jaksa kahtoa tommosta. O'lla repeää pelihousut ihan täysin ja se vaan huutaa ja raivoo mulle naamapunasena että kun sen selkä on niin kipee, että se ei pysty tyhjää pahvilaatikkoa nostamaan ja ties mitä. Mä yritän sille sanoa, että mistä mä voin tietää, että se on niin kipee, kun ei se oo sitä sanonut. Kylhän se sanoi siinä joskus aikasemmin, että kun ei pysty pahvilaatikkoa kantaan, mutta jännästi ajattelin että kyse oli täydestä pahvilaatikosta, joka ois mun mielestä paljon ymmärrettävämpää kuin se, että jopa tyhjä pahvilaatikko on liian painava.

O vaan jatkaa karjumistaan ja mä nielen kyyneleitä ja yritän jatkaa niiden tavaroiden pakkaamista. O menee tupakalle ja sen jälkeen siihen ilmeisesti iskee migreeni ja se viettää puoliyötä vessassa oksentaen. Pahoitteliko O missään vaiheessa jälkikäteen käytöstään? Yllätys yllätys, ei! Siis onko sen mielestä oikeesti ihan ok käyttäytyä noin, eikä pyytää myöhemmin anteeksi? Koska mun mielestä ei todellakaan ole, mutta tässä nyt on taas ollut vähän sen verran kiirusta, että en ole ehtinyt asiaa ottamaan puheeksi.. Toinen asia, mikä mua todella vaivaa on se, kun mähän en sitten lopulta päässyt valmistujaisjuhlaani, kun en saanut sinne kyytiä. Joten kun se rupes käymään selväksi, ja harmittelin asiaa, niin mikä on O'n kommentti? Ihan turhaan otin sitten puvun mukaan. Siis ihan oikeesti??? Se on ainoa asia, mitä se sanoo siitä, että mä en pääse valmistujaisjuhlaani hakemaan todistustani. Ja silloin maanantaina, kun virallisesti valmistuin, varmaan 5 tai 6 ihmistä onnitteli mua ennenkuin O, ja O kuitenkin oli mun seurassa koko ajan! Olisko voinut heti aamulla halata ja onnitella kihlattuaan joka valmistui ammattikorkeakoulusta? Mutta ei, ei O! Mun mielestä kertoo aika selvää kieltä siitä, miten paljon O arvostaa tätä mun valmistumista.. Ja se onnittelukin oli semmonen "ai niin, onneksi olkoon", ei halausta tai mitään.. Mulle ois kuitenkin ollut todella tärkeää päästä sinne juhlaan ja hakea se todistus. Olin su-ma kyynelten partaalla koko ajan, kun mua harmitti niin paljon, että en päässyt sinne. Ja O'lta on ihan turha hakea lohtua. Joo, ehkä mä oisin voinut ite kertoa selvästi, että minua harmittaa ym ym, mutta voisko toisella olla edes sen verran tilannetajua?

Just eilen juttelin siskon kans puhelimessa, ja kerroin tästä niin sisko totes että O'lta selvästi puuttuu empatiakykyä. Vasta kun sisko sen sanoi, niin ymmärsin, että niinpä tosiaan onkin. Se ei selkeesti pysty asettautumaan toisen asemaan ja miettiin, miltä joku asia toisesta tuntuu. En tiedä, vaikuttaako tähän myös se että kun O on sen verran poikamiehenä ollut, mutta silti, kyllä sitä nyt luulis jotain empatiakykyä löytyvän, vaikka ei olis hirveesti parisuhteessa ollutkaan. Taas asia, mitä pitää sen kanssa selvitellä, mutta enpä halua pilata joulua riitelemällä, tämä voi kyllä odottaa...

Muutto part I tehtynä

Kyllä huh huijaa, en muuta enää ikinä! Sellanenkin sähellys ja stressi ja kiukuttelu ja paniikkihässäkkä ollut täs viimeset neljä päivää että ei oo tosikaan! Ja nyt tilanne on vasta se, että tavarat on eritelty roskiin/mukaan/kirpparille ja pakattu ne mukaantulevat tavarat kärryyn.. Ja kärry on nyt sitten Lehtimäellä ens vkolle johonkin asti.. ja sitten vasta alkaa se tavaroiden oikea raijaaminen tänne kämppään.. ja purkaminen/päättäminen mitä puretaan ja mitä annetaan olla laatikossa/pussissa/nyssykässä.. Huoh, en jaksa! Roskiin sai kyl kantaa kiitettävän määrän tavaraa ja kirpparillekkin lähti jonkin verran. Tosin eivät huolineet kierrätyskeskukseen mun sohvaa, koska kissa on terottanut yhteen kulmaan kynsiään.. siis wtf? Kierrätyskeskus? Ihan niinkun sieltä ois kukaan menossa ihan priimatavaraa hakemaan muutenkaan? Ja jos se jälki haittaa, ni voihan sen sohvankulman laittaa nurkkaan/ostaa joku päällys siihen.. Noh, oli miten oli, sohva on nyt roskakatoksessa kiitos K'n ja hänen isäpuolensa.. Joku käy sen varmaan sieltä nappaamassa. Mutta jokatapauksessa, se tavaramäärä, mikä meni siihen kärryyn... jonka pitäis mahtua tänne kämppään.. jotenkin tuntuu että fysiikan lait tulee jossain vaiheessa vastaan ja tavarat ei vaan mahdu...

Oli  kyllä onni, että kissat jäivät tänne, ei siitä ois tullut mitään kissojen kanssa, ja varsinkin toi junamatka, kun sitä tavaraa oli kyllä jo muutenkin mukana, niin siihen vielä kissat... Ja hyvin oli lapsukaiset L'n luona viihtyneet, Wilmaa joutui väen väkisin änkemään kuljetuslaukkuun ja Miroa joutui ensin jahtaamaan sängyn alta ja sitten sohvan takaa kunnes O sai sen väijytettyä käsiinsä ja ängettyä kuljetuskoppaan! Sitten ne molemmat huutaa automatkan.. Oli selkeesti niin kivaa L'n luona, että ei ne tahtoneet kotiin ollenkaan! Sit täälä ne pyöri puolisen tuntia hämmentyneenä, että missäs sitä taas ollaan ja nyt ne molemmat nukkuu aivan väsähtäneenä. Vissiin sen verran koville otti se automatka.. Onneksi L oli hyvin pärjännyt kissojen kanssa ja lupasi, että saavat tulla uudestaankin hoitoon jos tarvetta tulee. Lapsetkin osanneet käyttäytyä, tai ainakaan L ei ole vielä löytänyt mitään niiden tekemiä sotkuja. Yllättävän helposti ite pärjäs ilman kissoja, tosin oli ehkä sen verran tekemistä ton muuton kanssa, että ei ehtinyt ikävöimään. Oletin että ois ollut paljon isompi ikävä niiden perään.

Saa nähdä kauanko menee, että oikeesti sisäistän sen asian, että en ole täällä enää käymässä, vaan asun nyt täällä. Ei tarvi enää pakata laukkuja ja kissoja ja lähteä takas Seinäjoelle, vaan pysyn täällä viikosta toiseen. Ainoa asia, mitä mun oikeasti tulee sieltä ikävä on työt, ja työpaikka ja se porukka siellä. Niin henkilökunta kuin asiakkaatkin. Kuitenkin sen kolmisen vuotta siinä kävin lauantai- ja kesätöissä, niin kyllähän siinä ehti ihmisiin kiintyä. Nyt pitää vaan toivoa, että löytäisin täältä töitä nopsasti. Vaikka tuntuu siltä, että haluaisi hetken vaan istua ja hengähtää ja saada ajatukset kasaan; mä olen valmistunut, mä olen muuttanut, mulla on elämä taas järjestyksessä, niin silti tuntuu ahdistava painostus siitä, että töitä pitäis saada heti nyt. Tuntuu että O ja sisko ja kaikki kahtoo pahalla jos vaan "makaan työttömänä kotona" enkä paahda uraputkessa.

Kaikkialla muualla kiirusta, paitsi töissä

Hah, on tämäkin, kun ei ole arkena aikaa päivittää blogia, niin päivitänpä sitten lauantaina töissä tiskillä istuessani... Sen verran ollut taas hulinaa tässä muutaman viikon aikana, että ei oo ehtinyt omaa blogiaan päivittämään, muiden blogeja vaan käynyt vilkuilemassa. Eilen tultiin O'n kanssa viimeistä kertaa takaisin Seinäjoelle. Kissat jäi B'n ystävän, L'n luokse. Ei tarvi niitä nyt sitten neljän päivän takia tuoda tänne ja varsinkaan sitten tiistain muuttorumbassa ei tarvi varoa kissoja, vaan saa rauhassa juosta ovesta tavaroiden kanssa miten sattuu huvittamaan. Karvalapset oli innoissaan/jännityksellä uudessa paikassa, hirveästi tutkivat paikkoja ja kiipeilivät ympäriinsä. L'lla on myös pupu, mutta onneksi nuo lapsukaiset on jo K'n pupuun tottunut, niin enemmän jännitti se, mitä L'n pupu tuumaa kissoista. Mutta onneksi kun L'n pupu on aiemmin ollut B'n pupu ja B'llä on kaksi koiraa, niin pupu on tottunut muihin eläimiin niin ei niidenkään välillä tuntunut mitään kinaa olevan. Mutta on se vaan outoa olla ilman niitä karvalapsia, kun on niin tottunut siihen, että ne jaloissa pyörii ja häärää ja saa olla kymmeniä kertoja päivässä karjumassa niillle.. ja nyt on aivan hiljaista. Noh, onneksi O edes tuli mukaan niin on jotain seuraa.

Tänään pitäis tosiaan töiden jälkeen ruveta kasaamaan tavaroita.. ei kyllä yhtään huvittais.. Vaikka tietää, että ei se nyt oikeesti oo mikään ylitsepääsemätön urakka niitä pakata, mutta silti on semmonen olo, että onko pakko...? Mut kyllä se siitä, jahka alkuun pääsee ja onhan siinä O apuna. Vaatekaapit oon jo pakannut, melkein saman verran meni vaatteita "kirpparille"-säkkiin kuin mitä "Vantaalle"-säkkiin.. kertoo taas kuinka paljon sitä turhaa vaatetta vaan kertyy jostain. Jos olisin reipas, ni olisin ottanut kirpparipöydän ja myynyt ne kamani ja ottanut rahat niistä, mutta koska olen laiskiainen ja kiireinen, niin soitan maanantaina SPR'n kirpparille että tulkaapa hakeen täältä tietokonepöytä, sohva ja kasa vaatteita/kenkiä ym sekalaista..

Olin tosiaan viikon sielä Vantaalla. O kävi ahkerasti töissä ja mä möllöttelin kämpillä. Tiistaina kävin B'n ja L'n kassa baarittelemassa ja olin kyllä pitkästä aikaa tukevassa humalassa. Onneksi ei kuitenkaan krapula iskenyt mitenkään ylivoimaisena kimppuun, vaan selvisin ihan levolla keskiviikosta ;) Oli kyl mukava ilta tyttöjen kanssa, aloteltiin B'n luona ja pelailtiin siinä Wiillä. Sit lähdettiin karaokebaariin ja lauleskelin sielä tyttöjen kans duettoja, en tainnut yhtään biisiä laulaa yksin.. Naapuripöydästä haluttiin sit tarjota meille oluita, kun me laulettiin niin nätisti.. LOL! Eihän meistä kukaan edes juo kaljaa! Onneksi meidän kans iltaa viettämässä oli myös yks B'n ja L'n baarituttava, niin juotettiin niitä sille. Sielä tuli pilkku kahden aikaan, joten jatkettiin siitä sit seuraavaan baariin. Siinä vaiheessa mä olin kyllä jo enemmän kuin humalassa ja mm. tipuin pöydän alle kun yritin istua penkkiin tiskiltä tullessani. Noh, sattuuhan noita! Sieltä lähdettiin sit puol neljän jälkeen B'n kanssa niille yöksi ja juteltiin siinä vielä ennen nukkumaanmenoa yhtä sun toista B'n ja hänen kihlattunsa kanssa.. valitettavasti nytkun yrittää muistella, et mitäs kaikkea puhuttiin, ni mielikuvat on aika hämäriä.. pitänee ottaa tämä juttelu uusiksi joskus :) B heitti mut sit keskiviikkona töihin mennessään kotiin ja siinä se päivä menikin sitten illasta toipuessa.

Torstaina kävin vähän metsästämässä joululahjoja Kampista, mut en kyl löytänyt oikein mitään. Pitää keskiviikkona mennä O'n kanssa Jumboon pyörimään koska sielä mä osaan ehkä nippanappa jo liikkua.. Kamppi on mulle kyllä niiiin liikaa. Mutta joo, jospa sitä yrittäis jatkaa työntekemistä ja jättäis tän netissä surffailun vähemmälle!

Itsenäisen Suomen kunniaksi

Hyvää itsenäisyyspäivää 94-vuotiaalle neidolle! :) Eipä sillä, että tänään olisi sen kummemmin tullut mietittyä itsenäisyyttä, ja niitä kaikkia miehiä, naisia, lapsia ja eläimiä jotka ovat osansa tehneet tämän eteen. Osaltaan asiaan varmasti vaikuttaa se, kun ei ole ikinä ollut isovanhempia siinä määrin, että olisi kuullut heidän kertovan noista ajoista.. Mutta, onhan se hienoa olla suomalainen Suomessa, vaikka ollaankin osa jotain aina niin iki-ihana EUta..

K muutti perjantaina pois ja pupukin lähti sunnuntaina. On kyllä kieltämättä vähän omituista olla pelkästään kissojen kanssa täällä, kun on niin tottunut siihen, että tuossa toisessa huoneessa on aina joku asunut, jonka kanssa on voinut jutella pitkin päivää. Varsinkin Big Brotheria kattoessa yleensä vuorotellen K'n kanssa juostiin mainoskatkoilla toisen huoneeseen jakamaan mielipiteitä tapahtumista. Noh, muutama viikko yksin asumista ja sitten saa O'n kanssa jakaa ajatuksiaan tv-ohjelmista. Ja ehkä vähän muustakin ;) Big Brotherista puhuen, oon aivan järkyttynyt, että Sebastian lähti talosta.. Se ainoa ihminen, jolle olisin sitä voittoa oikeasti toivonut.. Hieno esimerkki siitä, että kaikki uskovaiset eivät ole täysiä hihhulisekopäitä. Tavallaan kunnioitan hänen periaatteitaan asioita kohtaan, mutta kylhän ne itsestä tuntuu kuitenkin niin vierailta, et ei pysty oikeesti ajattelemaan, että miten joku voi vielä tällä vuosituhannella ajatella noin.

O'n joululahjakin saapui jo Suomeen, hyvissä ajoin. Kaveri kävi veljensä kanssa tässä sunnuntaina sen tuomassa ja samalla annoin veljelle yhden tietokoneen, mikä on mulla täällä lojunut, kun se kaatuili käytettäessä, ni en osannut sille mitään sinänsä tehdä.. Windowsin kun asensi uudestaan, ni kone toimii kuin pitääkin, yllätys yllätys. Hän lupasi mulle vuorostaan pleikkarille ohjaimen, niin saan vihdoin ruveta pelaamaan O'n kanssa yhteistuumin pleikkarilla. Kaupassa kun se ohjain maksais n. 60€, ni on tuntunut aika järjettömältä hinnalta..

Jotenkin kyllä tuntuu oudolta ajatella, että asun täällä enää  muutaman viikon. Vaikka koko ajan tähtäimessä on ollut muutto O'n kanssa yhteen, niin silti.. Eipä kai sitä usko kuin vasta sitten kun seison muuttolaatikoitteni keskellä O'n kämppää. Tai sittenhän se on meidän kämppä. O oli vuokranantajalleen soittanut tästä mun muutosta ja asia on siltä osin selvä, uus vuokrasopimus tehdään et siihen tulee munkin tiedot. Kissoista ei tietenkään puhuta mitään...

Hain Tikkurilan kirjastoon lasten- ja nuortenosastolle töihin, se oli ainoa avoimena oleva paikka.. 27 hakijaa yhteensä.. Olin kyl vähän yllättynyt tuosta hakijamäärästä, mielessäni ajattelin et jos joku 15 hakijaa olis.. Kyllä noista varmaan muutama on sellaisia, joilla ei ole oikeasti pätevyyttä tuohon hommaan, mutta sitten varmasti on niitäkin, jotka on jo aikasemmin ollut talossa töissä/muuten tuttuja tai olleet töissä lastenkirjastohommissa aikaisemmin. Saan kyllä omata melkoiset näyttelijänlahjat, jos pääsen haastatteluun, että pystyisin muka vakuuttamaan ne haastattelijat siitä, että mulla ois minkäänlaista kiinnostusta lastenkirjastotyöhön.. Mutta kyllä se kun miettii sitä palkkaa, mitä siitä työstä saa, niin se varmasti  kannustaa olemaan vakuuttava ;)