Sovinto

Asiat on nyt O'n kanssa selvitetty niin hyvin mitä ne nyt voidaan mesessä selvittää. Laitoin O'lle lauantai-iltana viestin johon olin listannut ne asiat mitkä mua vitutti. Viesti meni perille joskus kolmen aikaan yöllä (olen stalkkaaja ja käytän välitystietoja). O oli sunnuntaina normisti töissä joten tiesin et selvittely menee ainakin sunnuntai-iltaan. Kotiuduin siitä lenkiltä ja O olikin jo mesessä odottelemassa. Aluksi puhuttiin puuta heinää, mikä ärsytti mua suunnattomasti.. Niinpä kävin siinä välissä mm. tiskaamassa ja tekemässä ruokaa ja sodin klaanini kanssa, ilman että sen kummemmin ilmottelin tekemisistäni, kuten oon yleensä tehnyt. Siinä sitten sotimisen lomassa O rupes vihdoin kyseleen et haluaisinko mä puhua ja kiusallani (loppuun asti pitää ottaa se ilo pienestäkin kiusasta!) sanoin että meidän linnake on pystyssä, puhutaan sit kun ollaan upoksissa niin ei tarvi kesken puhumisen sännätä sotimaan. Siinä menikin melkeen tunti ennenku upottiin, en kyl aatellut et siinä ois ihan niin pitkään mennyt. Mutta joka tapauksessa, O oli että "sori" ja että "et säkään toiminut oikein kun en voinut suoraan sanoa mikä vaivas". Siinä sitten aikamme jankattiin asioita (kaks jääräpäätä ei vaan ole hyvä yhdistelmä....) ja saattiin lopulta sopu aikaiseksi. Mutta kyllä ärsyttää tämmönen kaukoriitely/sopiminen. Ois ollut paljon kivempi kun ois voinut sovinnon päälle halata, mutta minkäs teet.

Tuohon B'n kommenttiin. En tiedä O'n eksistä juurikaan mitään, koska se ei oo suostunut niistä puhumaan enkä mä nyt oo oikeestaan aikasemmin yrittänyt edes niin udella. Tuntuu että kun niin "harvoin" nähdään ja niin "vähän" aikaa, niin sen ajan tahtoo käyttää kyl muuhun kun ex-kansion avaamiseen.. Kuten vaikkapa riitelyyn! Mut sanoin kyllä sunnuntaina että mun täytyy saada tietää niistä, koska ne vaikuttaa kuitenkin siihen mimmonen O on tänäpäivänä ja mun kanssa. O haluaa puhua ne asiat kasvotuksin, joten sen kansion avaaminen tapahtuu sitten ens kerralla kun sinne menen. Niin... J... tiedän kyllä ketä tarkoitat, ja uskomattominta tässä oli että mä en oo nähnyt sitä viimeksi kun varmaan joskus keväällä, en tiedä edes asuuko se täällä enää, mutta annas olla kun siitä tulee puhe edes täällä ni näin sen heti seuraavana päivänä cittarissa! Osoitin taas kypsyyteni ja olin ilonen et mulla oli arskat ja lippis + kuuntelin radiota puhelimesta joten marssin sen ja sen kaverin ohi niinkuin en olisi huomannutkaan niitä. Mut siis joo, J'n kanssa suurin ongelma oli siis sen alkoholinkäyttö. Kyllähän se mies puhua osas, se ei ollut ongelma. Lähinnä se sen kanssa puhumisessa oli ongelma, et se ei suostunut ymmärtämään sitä, mitä mä sanoin. Joten vaikka mä kuinka koitin toitottaa että se on joko minä tai kalja niin se ei uskonut sitä ennenkuin se oikeesti valitsi sen kaljan mun yli ja mä näytin että olin ihan tosissani puheideni kanssa.

Koulujuttuja on tullut tasaisesti naputeltua. Tosin vlopun pyhitin ihan vain töille ja vapaa-ajalle, ja olen niin ajatellut tehdä jatkossakin. Ei ole mitään järkeä, että paahdan niitä 7 päivää viikossa, kun kerran vähemmälläkin selviää. Nyt vaan toivon, että se opettaja, kenen kaikki tehtävät olen nyt palauttanut, ehtis kattomaan että onko ne vastaukset riittäviä, että voisin hyvillä mielin jatkaa seuraavien tehtävien kimppuun. Siis tokihan mä teen niitä seuraavia tehtäviä jo, mutta ois kivempi kun tietäis että ne tehtävät on nyt oikeasti pois tehtyinä, eikä tarvi mietiskellä et tuleekohan ne bumerangina takasin, et tarvii lisää sisältöä.

Lenkkeilynkin aloitin. Siis ihan vain kävelemässä käyn jokatoinepäivä jos kelit sallii. Ei todellakaan mitään himourheilua, mut jaksaa vaan paremmin päivän kun käy edes tunnin verran kävelemässä. Siinä mielessä koira olis kyllä niin ihana olla olemassa kun pääsis monta kertaa päivässä ulkoilemaan. No joo, siinä vaiheessa kun se koira on ja vettä tulee ku aisaa niin tiedän et tulee välillä toivottua et kunpa ei tarttis lähteä. Ehkäpä sitten laitankin O'n asialle! ;)

Firman perustaminen on nyt sitten ottanut kunnolla takapakkia, ja näyttää siltä että muutan joulu-tammikussa Vantaalle.. vaikka olen aina sanonut että en halua asua sielä. Siälä on kiva käydä... mutta asuminen... puoli vuotta... O'n pienessä yksiössä? Voi vittu että siitä tulee hauskaa! Mietiskelen jo, et mihinköhän meinataan saada mun kaikki kamat mahtumaan. Okei, astioita ym ei kannata edes purkaa.. mutta huonekalut? Vaatteet? Voi sitä riemun määrää mikä siinä kämpässä tulee olemaan sen tavarapaljouden keskellä... Ja edelleen, siinä kämpässä ei sais olla lemmikkejä, mut sit siälä on puolivuotta pari kissaa... Joo'o.. Mutta kun ei vaan kannata ruveta puoleksi vuodeksi ettimään isompaa kämppää, kun O kuitenkin yrittää koko ajan säästää rahaa siihen firman alkupääomaan minkä ne tarvii et ne saa lainan.. Eli mä tuun taas elättämään meitä, ei ole riemulla rajaa! Vaikka sitä kuinka tietää ja järjellä pystyy sen asian käsittelemään, et nyt täytyy toimia näin, että päästään sinne Tampereellekkin joskus, niin tiedän jo nyt et mä tuun kiukuttelemaan asioista niiiiiiin paljon! Ensi vuotta odotellessa...