Parisuhdeavautumista

Niin se vaan aika rientää, ei vanha pysy perässä! Kotona olen ollut nyt reilun viikon, muutama päivä meni itellä ja kissoilla kotiutuessa ja varmaan K'lla ja pupulla ainakin saman verran. Kouluasioita kävin keskiviikkona selvittelemässä ja näyttää nyt kyllä tosi hyvältä. Yhtään kurssia ei tarvi käydä enää varsinaisesti istumassa, vaan kaikki kurssit on semmosia, joissa oon kyllä ollut läsnä, mutta jotain tehtäviä on tekemättä. Joten teen vaan ne puuttuvat tehtävät ja paperit isketään käteen joulukuun 19. päivä. Nyt mulla on seinällä A4 lappu jossa lukee:

 SYYSKUU

 Tiedonlähteet

Tiedonhankinta ja haku

Tiedontallennuksen menetelmät

Lasten- ja nuortenkirjallisuus

LOKAKUU

Johdatus verkkotuottamiseen

Verkkoviestintä

Verkkojulkaiseminen

Kirjastojen tietojärjestelmät

Julkaisutuotanto ja julkaisukanavat

Lastenkirjastotyö

MARRASKUU

Tietotekniikka ja informaatio-oikeus

Kirjaston toiminnan suunnittelu

Sitä mukaa kun saan tehtäviä tehtyä, palautettua ja opettajan hyväksynnän/merkinnän winhaan niin vedän punakynällä kyseisen kurssin yli luettelosta! Ensimmäistä punakynämerkintää odotellessa.. Harmi, että se opettaja, jonka kurssien tehtäviä olen nyt tehnyt on sairaslomalla ainakin tämän viikon.. Toivon että hän ehtii ensi viikolla katsoa niitä palautuksia, ovatko vastaukset riittävän laajat/oikeat ja rupean vihdoin saamaan taas opintopisteitä. Edelliset opintopisteet Winhaan on tulleet... 2009... Ei hyvä! Mutta minkäs sille mahtaa.... Periaatteessahan mä voisin muuttaa vaikka heti O'n luokse, koska ei tarvitse koulunpenkkiä kuluttaa. Mutta en sitä kuitenkaan tee, koska siellä on niin paljon häiriötekijöitä, että ei niitä tehtäviä vaan tulis tehtyä, kun olis aina kaikkea muutakin tekemistä. Ja toisekseen haluan olla tuolla kirjastossa lauantaitöissä tämän vuoden vielä.

Loppuaika Vantaalla meni vähän niin ja näin.. N ja Si häät meni hienosti, maistraatissa tuli kyllä heti sellainen fiilis, että tämä on se mun juttuni, mä haluan tälläisen toimituksen kanssa, kun vertaa siihen fiilikseen mikä on ollut kirkkohäissä.. Häiden jälkeen otettiin pubikierros ja käytiin syömässä hääparin ja tämän toisen todistajana olleen pariskunnan kanssa. Se tuntui taas vähän semmoselta, liian arkiselta.. C'mon te menitte just naimisiin, missä on juhlat? ;) Eli kyl mä haluan ainakin ne pirskeet siihen maistraatin jälkeen, et saadaan kunnon häätunnelma aikaan :P

Mutta O'n kanssa oli vähän sukset ristissä.. Tai siis, mulla oli paha mieli johtuen siitä, että O toimi vähän siihen malliin kuin mä en olisi sielä ollutkaan.. eli kävi töissä, tuli kotiin, söi mun ostaman ja tekemän ruuan, pelas tietokoneella puolilleöin ja sitten kahto telkkaria muutaman tunnin. Ei pahemmin jutellut/huomioinut mua. Alkoi oikeesti tuntua siltä, että mä olin sielä vain sitä varten että ostan ja teen ruuan ja that's it. Yksi hyvä esimerkki tästä puhumattomuudesta on se, että niiden firmassa oli alottanut uusi työntekijä ja mä kuulin asiasta pari viikkoa sen jälkeen, kun se oli alottanut.. Joo, mä tiiän, O'lla on stressiä siitä firman perustamisesta, mutta toi syy riittää vaan niin pitkälle ja sen käytös meni kyllä yli sen selityksen. Ja toisekseen se, että mä olisin mielelläni tehnyt kesätöistä ansaitsemillani rahoillani muutakin kuin ostanut meidän ruuat,  (esimerkiksi ottanut vuosia haaveilemani "Nemitatuoinnin") mutta minkäs teet kun O'n rahat loppuu kuun puolessa välissä ja palkka tulee vasta kuun lopussa. Lopulta mulle jäi kesätyörahoistani 30 euroa "säästöön" kun yleensä olen pystynyt maksamaan ylimääräisen vuokran sillä, mitä on kesätöistä jäänyt käteen. Toki siellä kaikki on kallista ja tulihan sitä rahaa tuhlattua muuhunkin kuin ruokaan, mutta silti. Sisko ehdotti, et ostan vain itelleni ruuan ja syön sen ja annan O'n pärjätä miten lystää, mutta ei musta nyt niin ilkeäksi kuitenkaan ollut.

Aloin sitten mökkäämään/silmä silmästä-asenteelle. Eli en myöskään puhunut mistään ja vastasin vain kysyttäessä. Ja mitä tekee O? Sen sijaan, että kysyisi mikä on hätänä, O ei tee juuri mitään. Yrittää ehkä vähän enemmän halailla, mutta ei muuta. Kun kaikki mitä sen ois tarvinnut tehdä, oli kysyä, että mikä mulla on hätänä, kun hän kuitenkin selvästi huomasi että jotain oli vialla. Mutta ei, sekin oli liikaa pyydetty. Toinen hyvä esimerkki tilanteesta oli se kun O lähti vapaapäivänään käymään keskustassa, viemässä jonkun pelin jollekkin asiakkaalleen ja ties mitä, eikä kysynyt haluanko lähteä mukaan. Joo, kuulostaa pieneltä asialta, mutta mulle se on suuri asia. Olisin ainakin kaivannut selitystä, miksi haluaa mennä yksin. Eikä nyt todellakaan ole kyse siitä, että epäilisin O'ta pettämisestä, koska sellainen on lähestulkoon mahdotonta meidän suhteessa. Koska olin silmä silmästä asenteella, niin en sitten myöskään kysynyt O'ta mukaan kun lähdin siitä parin päivän kuluttua käymään siskon kanssa Jumbossa, vaikka O'lla oli vapaapäivä ja hän olisi ihan hyvin voinut tulla mukaan. Mutta en periaatteestakaan kysynyt! Enkä kertonut mitä ostin ennekuin O kysyi ja silloinkin vastasin vain että alusvaatteita enkä sen kummemmin esitellyt että millaiset ostin. Saapahan tuta mitä on, kun ei kerrota mitään! Joo tiiän, ehkä vähän lapsellista touhua ja ties mitä, mutta minkäs teet, silmä silmästä ja hammas hampaasta! Lopulta mulla oli niin paha olo/olin niin rikki tilanteesta että istuin suihkun lattialla itkemässä sillä aikaa kun O oli kaupassa. Itkeminen helpotti, mutta jääräpäisesti en suostunut puhumaan asiasta kun O ei kerran voinut kysyä mikä on hätänä, eikä asiaa olla vieläkään selvitetty.

Hankala asiaa on selvittää, kun ei oo herraa näkynyt mesessä kertaakaan. Yhteydenpito on ollut muutaman tekstinviestin luokkaa silloin tällöin, joka myöskin vituttaa. Onko se niin vaikeeta ottaa se puhelin ja välillä soittaa kihlatulleen ja kysyä mitä kuuluu? O kuitenkin tietää että olen 90% todennäköisyydellä kotona ja pystyn juttelemaan. Mulla taas ei ole mitään tietoa missä O menee enkä sitten viitti soittaa etten häiritte jos niillä on vaikka N'n kanssa palaveerausta siitä niiden firmasta. Puhelimessa en kuitenkaan rupee takkuamaan tätä asiaa selväksi, koska tiiän ettei siitä tuu ku parkua, niin selvän saaminen on vähän haasteellista.

Raivostuttavinta tässä on se, et toi O'n käyttätyminen on jo kerran puhuttu läpi ja luulin et hän ois oikeesti tajunnut silloin, että kun mä olen sielä, niin mä en hirveesti tykkää siitä et se vaan pelaa. Tai jos se pelaa niin se on ok, jos se pelaa pleikkarilla vaikka Little Big Planettia tai jotain muuta, mitä mäkin tykkään seurata sivusta sen sijaan et se istuu koneella wowittamassa. Kun mä en mielestäni vaadi mahdottomia/liikoja! Mutta silti sille tuntuu olevan edelleen vaikea käsittää sitä, että kun mä olen sielä, se ei vaan voi jatkaa sitä arkea samalla tavalla kuin silloin kun mä olen kotonani. Tai voi, ja hyvinpäs siinä kävi... Joo, mä olen myös jonkinsortin netti/naamakirjariippuvainen ja istun koneella paljon joten ymmärrän kyllä pelaamisen ja se on ok jos sitä tekee vähän, mutta että koko illan istuu ja hakkaa wowia, ilta toisensa jälkeen, niin se vaan menee yli mun sietokyvyn. En tokikaan ole luovuttamassa meidän suhteen ja viskaamassa sormusta naulakkoon, mutta selkeesti tässä on vielä paljon parannettavaa että saadaan tämä suhde tasapainoon niin että molemmilla on hyvä olo.