Jostain hiipi joku ihme rauhattomuus nyt seuraksi. Ei oikeen osaa asettua aloilleen tekeen mitään kunnolla, vaan tekee hetken jotain ja sit jotain muuta.. Ihme haahuilua. Tosin sain Maija Poppasen luettua ja siitä 1½ sivun selostuksen lähetettyä opettajalle, siinä mun tämän päivän panostus kouluhommiin.. Tai no, aloin mä sit lukea Rakas Mikael-kirjaa, josta teen toivottavasti jo huomenna samanlaisen homman. Sitten pitää vielä esitellä kolme fantasiakirjaa jotka mun mielestä on jotenkin tärkeitä sille tyylille ja Lasten- ja nuortenkirjallisuus on kasassa. Opintopisteitä on jo ropissut 3+6+7 kpl, ihan hirveä tahti siis, pitää varmaan hiljentää! ;)
Vantaalla kävin taas vajaan viikon pyörimässä, torstaina kotiuduin sieltä kun oli kirjaston tyky-ilta. En kyl edes avannut yhtään koulutehtävää sielä ollessani, junassa vähän pyörittelin yhtä luetteloinnin tehtävää, mut ei niiden tekemisestä oikeesti vaan tule yhtään mitään ellen saa istua kotona rauhassa. Lähdin Vantaalle lauantaina suoraan töistä ja junasta suoraan bussilla siskon luo 100-vuotissynttäribileisiin. Siis sisko ja pari muuta vietti synttäreitään ja soppelisti yhteiseksi iäksi tuli 100-vuotta. O tuli vähän myöhemmin kun töiltään ehti. Olin kyl melko rättipuhkipoikki kun pääsin siskon luo ja istuin ensimmäisenä syömään :) Siinä sit mietin et pitäiskö vaan mennä suihkuun et sais vähän virtaa tähän iltaan ja sisko ehdotti et voi laittaa kyl saunan päälle. Käytiin sit O'n kanssa saunassa kun muut juhlii. Saunan jälkeen sit meikkaamaan ja pukemaan ja seurustelemaan vihdoin muiden vieraiden kanssa. Lähdettiin sieltä sitten porukalla baariin, mut sielä kyl porukka hajos aika täysin, osaa en nähnyt sen koommin. Noh, pääasia että O ei mennyt hukkaan.
Siellä baarissa tanssilattialla joku keski-ikäinen akka tanssii niin et mun kädessä ollut lonkero läikkyy mun paidalle. Käyn sit huomattamassa sille asiasta ja se on vaan sillee, et pidä se juoma siinä tanssilattian vieressä olevalla tiskillä. Jota mä en todellakaan tee, koska olen sen verran maalta että pelkään ison pahan kaupungin huumeveikkoja. Sit se akka jää tanssiin siihen mun selän taa ja tönii mua jatkuvasti. O tulee takas tupakalta ja alan sille avautuun siitä akasta. O kysyy et haluanko mä et se menee sanoon sille akalle jotain ja tietenkin mä tahdon, saatanan keski-ikänen lehmä. O menee sit puhuun sille ja se akka on edelleen sillee että se ei oo tehnyt mitään väärää jne jne. O on sitten et ok, jos sä oot tolla asenteella, ni ei sua sit varmaan pieni töniminen haittaa ja tönäsee sitä olkapäällä. Siitähän sit sen akan seurassa ollut mieshenkilö meinaa hermostua.. Sit se akka tulee ite huutaan mulle et ootko sä ihan pahvi? Mä oon vaan tyynesti, että en, mut sä ilmeisesti olet. Sen akan ystävätär rupee sit O'n kanssa selvittään tilannetta ja pahottelee O'lle sen akan käytöstä. Mä huutelen siältä sivusta, ettei sun tarvi pyytää anteeksi kun et sä ole tehnyt mitään väärää. Sit se ystävätär tulee ite mulle selittään et kuinka se nainen on just käymässä läpi avioeroa ja on ekaa kertaa sen prosessin aikana ulkona ja on aivan liian kännissä ja blaa blaa ja pahottelee sen käytöstä. Mä totesin et ok, mä hyväksyn sun anteeksipyynnön, mutta kun se et oikeesti ole sinä, jonka pitäis se anteeksipyyntö esittää. Sit se mies tulee siihen levitteleen lompakkoaan.... Mä totean että en mä tarvi rahaa uuteen paukkuun, kun mun pointti on koko ajan ollut se, että se akka vois pyytää anteeksi, mä en sen enempää halunnut, mut sekin oli sille liikaa... Oikeesti, keski-ikäset ihmiset on vaan niiiiiiiiin.... en tiiä mitä, mut jotain ne on! Ois pitänyt mennä sanoon sille akalle et mee lääkäriin ja hae masennuslääkkeet ja unilääkkeet, niin kyllä se siitä, sillä mäkin selvisin! Okei, ei me oltu naimisissa mut silti, 9 vuoden suhteen jälkeen ero.. ei oo varmasti yhtään sen helpompi. Enkä mä silti tommosia asennevammoja kehittänyt siinä rytäkässä. Joo, olisin myös voinut kuunnella siskoni neuvoa, ja antaa asian olla, mutta pohjalaanen jääräpäisyys nosti taas päätään ja oli pakko jatkaa viimeseen asti!
Käveltiin sit O'n kanssa kotiin sieltä, matkaa on joku pari kilsaa, ni ei vaan kannata jäädä jonottaan taksia. Saatiin siinä matkalla jo aika hyvin asioita puhuttua ja ex kansiokin aukes. Puhuttiin vielä kotona lisää ja asiat on nyt oikeesti vihdoin selvitetty.
Tyky-illassa oli kyllä kivaa, kiva nähdä muutenkin kuin työnmerkeissä porukkaa. Kokoonnuttiin siis kirjaston yläkerrassa olevissa kokoustiloissa. Pelattiin lautapelejä ja nyyttäriperiaatteella naposteltiin. Meni vaan ilta niin vauhdilla et kun tuntui et on vasta päässyt vauhtiin niin kello alkoikin olla puoli kymmennen ja pitäis lopetella. Ehkäpä ens kerralla varataan vähän pidempi aika, laitetaan sauna lämpiämään ja otetaan pari koppaa kaljaa/siideriä seuraksi ;) Kotiinpalu muuten ei ollut niin juhlaa.. täällä oli aivan järkyttävä siivo ja lemu... K ei ollut pahemmin tehnyt mitään täällä sen viikon aikana, paitsi käynyt töissä, ja sen kyllä huomas! Oikeesti, täällä haisi pilaantunut kissanruoka ja ties mikä muu kaks päivää. Olin siis jättänyt kissat K'lle kun en viitti niitä alle viikoksi rehata mukana. Siivosin sit apinan raivolla perjantain, ja kyllä aavistuksen vitutti kun K'lla oli vapaapäivä, mut ei se silti tehnyt mitään keittiön siivoamisen suhteen vaan mä sain siivota kaiken.. Prkl, jos asut solussa, ni ei se tarkota sitä, et toinen siivoaa sunkin jäljet, vaan homma hoituu yhdessä. Hyvä esimerkki K'n siivouksesta (tai sen puutteesta) on se, et meillä oli metripitsanlaatikko lattialla pari viikkoa ennenku mä sit korjasin sen roskiin et sain imuroitua ja mopattua. Niinku ihan oikeesti! Musta ei oo hirveen kiva asua kämpässä jonka keittiö on täynnä kamaa kämppiksen jäljiltä... ARGH! Mä niiin lasken jo päiviä et pääsen O'n luo.. vaikka sielä on omat hermoja kiristävät juttunsa, mutta silti. Just kun O'lle valitin siitä siivosta niin O oli vaan hyvin tyytyväinen kun sillä ei oo hirveitä paineita siisteyden suhteen.. Se vähä mitä se tekee on silti enemmän kun mihin oon täällä tottunut. Pitää ottaa asia, TAAS KERRAN, K'n kanssa puheeksi jahka sen kaveri (joka majottuu meillä 5 päivää taas vaihteeksi) lähtee. Jotenkin on vaan niin käsittämätöntä että näistä samoista asioista joutuu sanomaan aina vaan uudestaan, mikään ei vaan mee perille. Kyl ihmisen pitäis ymmärtää et solussa asuminen ei vaan oo sama asia kun yksin asuminen... Pitäis tajuta ottaa se toinenkin huomioon siinä omassa toiminnassaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti