Jostain hiipi joku ihme rauhattomuus nyt seuraksi. Ei oikeen osaa asettua aloilleen tekeen mitään kunnolla, vaan tekee hetken jotain ja sit jotain muuta.. Ihme haahuilua. Tosin sain Maija Poppasen luettua ja siitä 1½ sivun selostuksen lähetettyä opettajalle, siinä mun tämän päivän panostus kouluhommiin.. Tai no, aloin mä sit lukea Rakas Mikael-kirjaa, josta teen toivottavasti jo huomenna samanlaisen homman. Sitten pitää vielä esitellä kolme fantasiakirjaa jotka mun mielestä on jotenkin tärkeitä sille tyylille ja Lasten- ja nuortenkirjallisuus on kasassa. Opintopisteitä on jo ropissut 3+6+7 kpl, ihan hirveä tahti siis, pitää varmaan hiljentää! ;)
Vantaalla kävin taas vajaan viikon pyörimässä, torstaina kotiuduin sieltä kun oli kirjaston tyky-ilta. En kyl edes avannut yhtään koulutehtävää sielä ollessani, junassa vähän pyörittelin yhtä luetteloinnin tehtävää, mut ei niiden tekemisestä oikeesti vaan tule yhtään mitään ellen saa istua kotona rauhassa. Lähdin Vantaalle lauantaina suoraan töistä ja junasta suoraan bussilla siskon luo 100-vuotissynttäribileisiin. Siis sisko ja pari muuta vietti synttäreitään ja soppelisti yhteiseksi iäksi tuli 100-vuotta. O tuli vähän myöhemmin kun töiltään ehti. Olin kyl melko rättipuhkipoikki kun pääsin siskon luo ja istuin ensimmäisenä syömään :) Siinä sit mietin et pitäiskö vaan mennä suihkuun et sais vähän virtaa tähän iltaan ja sisko ehdotti et voi laittaa kyl saunan päälle. Käytiin sit O'n kanssa saunassa kun muut juhlii. Saunan jälkeen sit meikkaamaan ja pukemaan ja seurustelemaan vihdoin muiden vieraiden kanssa. Lähdettiin sieltä sitten porukalla baariin, mut sielä kyl porukka hajos aika täysin, osaa en nähnyt sen koommin. Noh, pääasia että O ei mennyt hukkaan.
Siellä baarissa tanssilattialla joku keski-ikäinen akka tanssii niin et mun kädessä ollut lonkero läikkyy mun paidalle. Käyn sit huomattamassa sille asiasta ja se on vaan sillee, et pidä se juoma siinä tanssilattian vieressä olevalla tiskillä. Jota mä en todellakaan tee, koska olen sen verran maalta että pelkään ison pahan kaupungin huumeveikkoja. Sit se akka jää tanssiin siihen mun selän taa ja tönii mua jatkuvasti. O tulee takas tupakalta ja alan sille avautuun siitä akasta. O kysyy et haluanko mä et se menee sanoon sille akalle jotain ja tietenkin mä tahdon, saatanan keski-ikänen lehmä. O menee sit puhuun sille ja se akka on edelleen sillee että se ei oo tehnyt mitään väärää jne jne. O on sitten et ok, jos sä oot tolla asenteella, ni ei sua sit varmaan pieni töniminen haittaa ja tönäsee sitä olkapäällä. Siitähän sit sen akan seurassa ollut mieshenkilö meinaa hermostua.. Sit se akka tulee ite huutaan mulle et ootko sä ihan pahvi? Mä oon vaan tyynesti, että en, mut sä ilmeisesti olet. Sen akan ystävätär rupee sit O'n kanssa selvittään tilannetta ja pahottelee O'lle sen akan käytöstä. Mä huutelen siältä sivusta, ettei sun tarvi pyytää anteeksi kun et sä ole tehnyt mitään väärää. Sit se ystävätär tulee ite mulle selittään et kuinka se nainen on just käymässä läpi avioeroa ja on ekaa kertaa sen prosessin aikana ulkona ja on aivan liian kännissä ja blaa blaa ja pahottelee sen käytöstä. Mä totesin et ok, mä hyväksyn sun anteeksipyynnön, mutta kun se et oikeesti ole sinä, jonka pitäis se anteeksipyyntö esittää. Sit se mies tulee siihen levitteleen lompakkoaan.... Mä totean että en mä tarvi rahaa uuteen paukkuun, kun mun pointti on koko ajan ollut se, että se akka vois pyytää anteeksi, mä en sen enempää halunnut, mut sekin oli sille liikaa... Oikeesti, keski-ikäset ihmiset on vaan niiiiiiiiin.... en tiiä mitä, mut jotain ne on! Ois pitänyt mennä sanoon sille akalle et mee lääkäriin ja hae masennuslääkkeet ja unilääkkeet, niin kyllä se siitä, sillä mäkin selvisin! Okei, ei me oltu naimisissa mut silti, 9 vuoden suhteen jälkeen ero.. ei oo varmasti yhtään sen helpompi. Enkä mä silti tommosia asennevammoja kehittänyt siinä rytäkässä. Joo, olisin myös voinut kuunnella siskoni neuvoa, ja antaa asian olla, mutta pohjalaanen jääräpäisyys nosti taas päätään ja oli pakko jatkaa viimeseen asti!
Käveltiin sit O'n kanssa kotiin sieltä, matkaa on joku pari kilsaa, ni ei vaan kannata jäädä jonottaan taksia. Saatiin siinä matkalla jo aika hyvin asioita puhuttua ja ex kansiokin aukes. Puhuttiin vielä kotona lisää ja asiat on nyt oikeesti vihdoin selvitetty.
Tyky-illassa oli kyllä kivaa, kiva nähdä muutenkin kuin työnmerkeissä porukkaa. Kokoonnuttiin siis kirjaston yläkerrassa olevissa kokoustiloissa. Pelattiin lautapelejä ja nyyttäriperiaatteella naposteltiin. Meni vaan ilta niin vauhdilla et kun tuntui et on vasta päässyt vauhtiin niin kello alkoikin olla puoli kymmennen ja pitäis lopetella. Ehkäpä ens kerralla varataan vähän pidempi aika, laitetaan sauna lämpiämään ja otetaan pari koppaa kaljaa/siideriä seuraksi ;) Kotiinpalu muuten ei ollut niin juhlaa.. täällä oli aivan järkyttävä siivo ja lemu... K ei ollut pahemmin tehnyt mitään täällä sen viikon aikana, paitsi käynyt töissä, ja sen kyllä huomas! Oikeesti, täällä haisi pilaantunut kissanruoka ja ties mikä muu kaks päivää. Olin siis jättänyt kissat K'lle kun en viitti niitä alle viikoksi rehata mukana. Siivosin sit apinan raivolla perjantain, ja kyllä aavistuksen vitutti kun K'lla oli vapaapäivä, mut ei se silti tehnyt mitään keittiön siivoamisen suhteen vaan mä sain siivota kaiken.. Prkl, jos asut solussa, ni ei se tarkota sitä, et toinen siivoaa sunkin jäljet, vaan homma hoituu yhdessä. Hyvä esimerkki K'n siivouksesta (tai sen puutteesta) on se, et meillä oli metripitsanlaatikko lattialla pari viikkoa ennenku mä sit korjasin sen roskiin et sain imuroitua ja mopattua. Niinku ihan oikeesti! Musta ei oo hirveen kiva asua kämpässä jonka keittiö on täynnä kamaa kämppiksen jäljiltä... ARGH! Mä niiin lasken jo päiviä et pääsen O'n luo.. vaikka sielä on omat hermoja kiristävät juttunsa, mutta silti. Just kun O'lle valitin siitä siivosta niin O oli vaan hyvin tyytyväinen kun sillä ei oo hirveitä paineita siisteyden suhteen.. Se vähä mitä se tekee on silti enemmän kun mihin oon täällä tottunut. Pitää ottaa asia, TAAS KERRAN, K'n kanssa puheeksi jahka sen kaveri (joka majottuu meillä 5 päivää taas vaihteeksi) lähtee. Jotenkin on vaan niin käsittämätöntä että näistä samoista asioista joutuu sanomaan aina vaan uudestaan, mikään ei vaan mee perille. Kyl ihmisen pitäis ymmärtää et solussa asuminen ei vaan oo sama asia kun yksin asuminen... Pitäis tajuta ottaa se toinenkin huomioon siinä omassa toiminnassaan.
tiistai 27. syyskuuta 2011
tiistai 13. syyskuuta 2011
Sovinto
Asiat on nyt O'n kanssa selvitetty niin hyvin mitä ne nyt voidaan mesessä selvittää. Laitoin O'lle lauantai-iltana viestin johon olin listannut ne asiat mitkä mua vitutti. Viesti meni perille joskus kolmen aikaan yöllä (olen stalkkaaja ja käytän välitystietoja). O oli sunnuntaina normisti töissä joten tiesin et selvittely menee ainakin sunnuntai-iltaan. Kotiuduin siitä lenkiltä ja O olikin jo mesessä odottelemassa. Aluksi puhuttiin puuta heinää, mikä ärsytti mua suunnattomasti.. Niinpä kävin siinä välissä mm. tiskaamassa ja tekemässä ruokaa ja sodin klaanini kanssa, ilman että sen kummemmin ilmottelin tekemisistäni, kuten oon yleensä tehnyt. Siinä sitten sotimisen lomassa O rupes vihdoin kyseleen et haluaisinko mä puhua ja kiusallani (loppuun asti pitää ottaa se ilo pienestäkin kiusasta!) sanoin että meidän linnake on pystyssä, puhutaan sit kun ollaan upoksissa niin ei tarvi kesken puhumisen sännätä sotimaan. Siinä menikin melkeen tunti ennenku upottiin, en kyl aatellut et siinä ois ihan niin pitkään mennyt. Mutta joka tapauksessa, O oli että "sori" ja että "et säkään toiminut oikein kun en voinut suoraan sanoa mikä vaivas". Siinä sitten aikamme jankattiin asioita (kaks jääräpäätä ei vaan ole hyvä yhdistelmä....) ja saattiin lopulta sopu aikaiseksi. Mutta kyllä ärsyttää tämmönen kaukoriitely/sopiminen. Ois ollut paljon kivempi kun ois voinut sovinnon päälle halata, mutta minkäs teet.
Tuohon B'n kommenttiin. En tiedä O'n eksistä juurikaan mitään, koska se ei oo suostunut niistä puhumaan enkä mä nyt oo oikeestaan aikasemmin yrittänyt edes niin udella. Tuntuu että kun niin "harvoin" nähdään ja niin "vähän" aikaa, niin sen ajan tahtoo käyttää kyl muuhun kun ex-kansion avaamiseen.. Kuten vaikkapa riitelyyn! Mut sanoin kyllä sunnuntaina että mun täytyy saada tietää niistä, koska ne vaikuttaa kuitenkin siihen mimmonen O on tänäpäivänä ja mun kanssa. O haluaa puhua ne asiat kasvotuksin, joten sen kansion avaaminen tapahtuu sitten ens kerralla kun sinne menen. Niin... J... tiedän kyllä ketä tarkoitat, ja uskomattominta tässä oli että mä en oo nähnyt sitä viimeksi kun varmaan joskus keväällä, en tiedä edes asuuko se täällä enää, mutta annas olla kun siitä tulee puhe edes täällä ni näin sen heti seuraavana päivänä cittarissa! Osoitin taas kypsyyteni ja olin ilonen et mulla oli arskat ja lippis + kuuntelin radiota puhelimesta joten marssin sen ja sen kaverin ohi niinkuin en olisi huomannutkaan niitä. Mut siis joo, J'n kanssa suurin ongelma oli siis sen alkoholinkäyttö. Kyllähän se mies puhua osas, se ei ollut ongelma. Lähinnä se sen kanssa puhumisessa oli ongelma, et se ei suostunut ymmärtämään sitä, mitä mä sanoin. Joten vaikka mä kuinka koitin toitottaa että se on joko minä tai kalja niin se ei uskonut sitä ennenkuin se oikeesti valitsi sen kaljan mun yli ja mä näytin että olin ihan tosissani puheideni kanssa.
Koulujuttuja on tullut tasaisesti naputeltua. Tosin vlopun pyhitin ihan vain töille ja vapaa-ajalle, ja olen niin ajatellut tehdä jatkossakin. Ei ole mitään järkeä, että paahdan niitä 7 päivää viikossa, kun kerran vähemmälläkin selviää. Nyt vaan toivon, että se opettaja, kenen kaikki tehtävät olen nyt palauttanut, ehtis kattomaan että onko ne vastaukset riittäviä, että voisin hyvillä mielin jatkaa seuraavien tehtävien kimppuun. Siis tokihan mä teen niitä seuraavia tehtäviä jo, mutta ois kivempi kun tietäis että ne tehtävät on nyt oikeasti pois tehtyinä, eikä tarvi mietiskellä et tuleekohan ne bumerangina takasin, et tarvii lisää sisältöä.
Lenkkeilynkin aloitin. Siis ihan vain kävelemässä käyn jokatoinepäivä jos kelit sallii. Ei todellakaan mitään himourheilua, mut jaksaa vaan paremmin päivän kun käy edes tunnin verran kävelemässä. Siinä mielessä koira olis kyllä niin ihana olla olemassa kun pääsis monta kertaa päivässä ulkoilemaan. No joo, siinä vaiheessa kun se koira on ja vettä tulee ku aisaa niin tiedän et tulee välillä toivottua et kunpa ei tarttis lähteä. Ehkäpä sitten laitankin O'n asialle! ;)
Firman perustaminen on nyt sitten ottanut kunnolla takapakkia, ja näyttää siltä että muutan joulu-tammikussa Vantaalle.. vaikka olen aina sanonut että en halua asua sielä. Siälä on kiva käydä... mutta asuminen... puoli vuotta... O'n pienessä yksiössä? Voi vittu että siitä tulee hauskaa! Mietiskelen jo, et mihinköhän meinataan saada mun kaikki kamat mahtumaan. Okei, astioita ym ei kannata edes purkaa.. mutta huonekalut? Vaatteet? Voi sitä riemun määrää mikä siinä kämpässä tulee olemaan sen tavarapaljouden keskellä... Ja edelleen, siinä kämpässä ei sais olla lemmikkejä, mut sit siälä on puolivuotta pari kissaa... Joo'o.. Mutta kun ei vaan kannata ruveta puoleksi vuodeksi ettimään isompaa kämppää, kun O kuitenkin yrittää koko ajan säästää rahaa siihen firman alkupääomaan minkä ne tarvii et ne saa lainan.. Eli mä tuun taas elättämään meitä, ei ole riemulla rajaa! Vaikka sitä kuinka tietää ja järjellä pystyy sen asian käsittelemään, et nyt täytyy toimia näin, että päästään sinne Tampereellekkin joskus, niin tiedän jo nyt et mä tuun kiukuttelemaan asioista niiiiiiin paljon! Ensi vuotta odotellessa...
Tuohon B'n kommenttiin. En tiedä O'n eksistä juurikaan mitään, koska se ei oo suostunut niistä puhumaan enkä mä nyt oo oikeestaan aikasemmin yrittänyt edes niin udella. Tuntuu että kun niin "harvoin" nähdään ja niin "vähän" aikaa, niin sen ajan tahtoo käyttää kyl muuhun kun ex-kansion avaamiseen.. Kuten vaikkapa riitelyyn! Mut sanoin kyllä sunnuntaina että mun täytyy saada tietää niistä, koska ne vaikuttaa kuitenkin siihen mimmonen O on tänäpäivänä ja mun kanssa. O haluaa puhua ne asiat kasvotuksin, joten sen kansion avaaminen tapahtuu sitten ens kerralla kun sinne menen. Niin... J... tiedän kyllä ketä tarkoitat, ja uskomattominta tässä oli että mä en oo nähnyt sitä viimeksi kun varmaan joskus keväällä, en tiedä edes asuuko se täällä enää, mutta annas olla kun siitä tulee puhe edes täällä ni näin sen heti seuraavana päivänä cittarissa! Osoitin taas kypsyyteni ja olin ilonen et mulla oli arskat ja lippis + kuuntelin radiota puhelimesta joten marssin sen ja sen kaverin ohi niinkuin en olisi huomannutkaan niitä. Mut siis joo, J'n kanssa suurin ongelma oli siis sen alkoholinkäyttö. Kyllähän se mies puhua osas, se ei ollut ongelma. Lähinnä se sen kanssa puhumisessa oli ongelma, et se ei suostunut ymmärtämään sitä, mitä mä sanoin. Joten vaikka mä kuinka koitin toitottaa että se on joko minä tai kalja niin se ei uskonut sitä ennenkuin se oikeesti valitsi sen kaljan mun yli ja mä näytin että olin ihan tosissani puheideni kanssa.
Koulujuttuja on tullut tasaisesti naputeltua. Tosin vlopun pyhitin ihan vain töille ja vapaa-ajalle, ja olen niin ajatellut tehdä jatkossakin. Ei ole mitään järkeä, että paahdan niitä 7 päivää viikossa, kun kerran vähemmälläkin selviää. Nyt vaan toivon, että se opettaja, kenen kaikki tehtävät olen nyt palauttanut, ehtis kattomaan että onko ne vastaukset riittäviä, että voisin hyvillä mielin jatkaa seuraavien tehtävien kimppuun. Siis tokihan mä teen niitä seuraavia tehtäviä jo, mutta ois kivempi kun tietäis että ne tehtävät on nyt oikeasti pois tehtyinä, eikä tarvi mietiskellä et tuleekohan ne bumerangina takasin, et tarvii lisää sisältöä.
Lenkkeilynkin aloitin. Siis ihan vain kävelemässä käyn jokatoinepäivä jos kelit sallii. Ei todellakaan mitään himourheilua, mut jaksaa vaan paremmin päivän kun käy edes tunnin verran kävelemässä. Siinä mielessä koira olis kyllä niin ihana olla olemassa kun pääsis monta kertaa päivässä ulkoilemaan. No joo, siinä vaiheessa kun se koira on ja vettä tulee ku aisaa niin tiedän et tulee välillä toivottua et kunpa ei tarttis lähteä. Ehkäpä sitten laitankin O'n asialle! ;)
Firman perustaminen on nyt sitten ottanut kunnolla takapakkia, ja näyttää siltä että muutan joulu-tammikussa Vantaalle.. vaikka olen aina sanonut että en halua asua sielä. Siälä on kiva käydä... mutta asuminen... puoli vuotta... O'n pienessä yksiössä? Voi vittu että siitä tulee hauskaa! Mietiskelen jo, et mihinköhän meinataan saada mun kaikki kamat mahtumaan. Okei, astioita ym ei kannata edes purkaa.. mutta huonekalut? Vaatteet? Voi sitä riemun määrää mikä siinä kämpässä tulee olemaan sen tavarapaljouden keskellä... Ja edelleen, siinä kämpässä ei sais olla lemmikkejä, mut sit siälä on puolivuotta pari kissaa... Joo'o.. Mutta kun ei vaan kannata ruveta puoleksi vuodeksi ettimään isompaa kämppää, kun O kuitenkin yrittää koko ajan säästää rahaa siihen firman alkupääomaan minkä ne tarvii et ne saa lainan.. Eli mä tuun taas elättämään meitä, ei ole riemulla rajaa! Vaikka sitä kuinka tietää ja järjellä pystyy sen asian käsittelemään, et nyt täytyy toimia näin, että päästään sinne Tampereellekkin joskus, niin tiedän jo nyt et mä tuun kiukuttelemaan asioista niiiiiiin paljon! Ensi vuotta odotellessa...
lauantai 10. syyskuuta 2011
Parisuhdeavautumista
Niin se vaan aika rientää, ei vanha pysy perässä! Kotona olen ollut nyt reilun viikon, muutama päivä meni itellä ja kissoilla kotiutuessa ja varmaan K'lla ja pupulla ainakin saman verran. Kouluasioita kävin keskiviikkona selvittelemässä ja näyttää nyt kyllä tosi hyvältä. Yhtään kurssia ei tarvi käydä enää varsinaisesti istumassa, vaan kaikki kurssit on semmosia, joissa oon kyllä ollut läsnä, mutta jotain tehtäviä on tekemättä. Joten teen vaan ne puuttuvat tehtävät ja paperit isketään käteen joulukuun 19. päivä. Nyt mulla on seinällä A4 lappu jossa lukee:
Sitä mukaa kun saan tehtäviä tehtyä, palautettua ja opettajan hyväksynnän/merkinnän winhaan niin vedän punakynällä kyseisen kurssin yli luettelosta! Ensimmäistä punakynämerkintää odotellessa.. Harmi, että se opettaja, jonka kurssien tehtäviä olen nyt tehnyt on sairaslomalla ainakin tämän viikon.. Toivon että hän ehtii ensi viikolla katsoa niitä palautuksia, ovatko vastaukset riittävän laajat/oikeat ja rupean vihdoin saamaan taas opintopisteitä. Edelliset opintopisteet Winhaan on tulleet... 2009... Ei hyvä! Mutta minkäs sille mahtaa.... Periaatteessahan mä voisin muuttaa vaikka heti O'n luokse, koska ei tarvitse koulunpenkkiä kuluttaa. Mutta en sitä kuitenkaan tee, koska siellä on niin paljon häiriötekijöitä, että ei niitä tehtäviä vaan tulis tehtyä, kun olis aina kaikkea muutakin tekemistä. Ja toisekseen haluan olla tuolla kirjastossa lauantaitöissä tämän vuoden vielä.
Loppuaika Vantaalla meni vähän niin ja näin.. N ja Si häät meni hienosti, maistraatissa tuli kyllä heti sellainen fiilis, että tämä on se mun juttuni, mä haluan tälläisen toimituksen kanssa, kun vertaa siihen fiilikseen mikä on ollut kirkkohäissä.. Häiden jälkeen otettiin pubikierros ja käytiin syömässä hääparin ja tämän toisen todistajana olleen pariskunnan kanssa. Se tuntui taas vähän semmoselta, liian arkiselta.. C'mon te menitte just naimisiin, missä on juhlat? ;) Eli kyl mä haluan ainakin ne pirskeet siihen maistraatin jälkeen, et saadaan kunnon häätunnelma aikaan :P
Mutta O'n kanssa oli vähän sukset ristissä.. Tai siis, mulla oli paha mieli johtuen siitä, että O toimi vähän siihen malliin kuin mä en olisi sielä ollutkaan.. eli kävi töissä, tuli kotiin, söi mun ostaman ja tekemän ruuan, pelas tietokoneella puolilleöin ja sitten kahto telkkaria muutaman tunnin. Ei pahemmin jutellut/huomioinut mua. Alkoi oikeesti tuntua siltä, että mä olin sielä vain sitä varten että ostan ja teen ruuan ja that's it. Yksi hyvä esimerkki tästä puhumattomuudesta on se, että niiden firmassa oli alottanut uusi työntekijä ja mä kuulin asiasta pari viikkoa sen jälkeen, kun se oli alottanut.. Joo, mä tiiän, O'lla on stressiä siitä firman perustamisesta, mutta toi syy riittää vaan niin pitkälle ja sen käytös meni kyllä yli sen selityksen. Ja toisekseen se, että mä olisin mielelläni tehnyt kesätöistä ansaitsemillani rahoillani muutakin kuin ostanut meidän ruuat, (esimerkiksi ottanut vuosia haaveilemani "Nemitatuoinnin") mutta minkäs teet kun O'n rahat loppuu kuun puolessa välissä ja palkka tulee vasta kuun lopussa. Lopulta mulle jäi kesätyörahoistani 30 euroa "säästöön" kun yleensä olen pystynyt maksamaan ylimääräisen vuokran sillä, mitä on kesätöistä jäänyt käteen. Toki siellä kaikki on kallista ja tulihan sitä rahaa tuhlattua muuhunkin kuin ruokaan, mutta silti. Sisko ehdotti, et ostan vain itelleni ruuan ja syön sen ja annan O'n pärjätä miten lystää, mutta ei musta nyt niin ilkeäksi kuitenkaan ollut.
Aloin sitten mökkäämään/silmä silmästä-asenteelle. Eli en myöskään puhunut mistään ja vastasin vain kysyttäessä. Ja mitä tekee O? Sen sijaan, että kysyisi mikä on hätänä, O ei tee juuri mitään. Yrittää ehkä vähän enemmän halailla, mutta ei muuta. Kun kaikki mitä sen ois tarvinnut tehdä, oli kysyä, että mikä mulla on hätänä, kun hän kuitenkin selvästi huomasi että jotain oli vialla. Mutta ei, sekin oli liikaa pyydetty. Toinen hyvä esimerkki tilanteesta oli se kun O lähti vapaapäivänään käymään keskustassa, viemässä jonkun pelin jollekkin asiakkaalleen ja ties mitä, eikä kysynyt haluanko lähteä mukaan. Joo, kuulostaa pieneltä asialta, mutta mulle se on suuri asia. Olisin ainakin kaivannut selitystä, miksi haluaa mennä yksin. Eikä nyt todellakaan ole kyse siitä, että epäilisin O'ta pettämisestä, koska sellainen on lähestulkoon mahdotonta meidän suhteessa. Koska olin silmä silmästä asenteella, niin en sitten myöskään kysynyt O'ta mukaan kun lähdin siitä parin päivän kuluttua käymään siskon kanssa Jumbossa, vaikka O'lla oli vapaapäivä ja hän olisi ihan hyvin voinut tulla mukaan. Mutta en periaatteestakaan kysynyt! Enkä kertonut mitä ostin ennekuin O kysyi ja silloinkin vastasin vain että alusvaatteita enkä sen kummemmin esitellyt että millaiset ostin. Saapahan tuta mitä on, kun ei kerrota mitään! Joo tiiän, ehkä vähän lapsellista touhua ja ties mitä, mutta minkäs teet, silmä silmästä ja hammas hampaasta! Lopulta mulla oli niin paha olo/olin niin rikki tilanteesta että istuin suihkun lattialla itkemässä sillä aikaa kun O oli kaupassa. Itkeminen helpotti, mutta jääräpäisesti en suostunut puhumaan asiasta kun O ei kerran voinut kysyä mikä on hätänä, eikä asiaa olla vieläkään selvitetty.
Hankala asiaa on selvittää, kun ei oo herraa näkynyt mesessä kertaakaan. Yhteydenpito on ollut muutaman tekstinviestin luokkaa silloin tällöin, joka myöskin vituttaa. Onko se niin vaikeeta ottaa se puhelin ja välillä soittaa kihlatulleen ja kysyä mitä kuuluu? O kuitenkin tietää että olen 90% todennäköisyydellä kotona ja pystyn juttelemaan. Mulla taas ei ole mitään tietoa missä O menee enkä sitten viitti soittaa etten häiritte jos niillä on vaikka N'n kanssa palaveerausta siitä niiden firmasta. Puhelimessa en kuitenkaan rupee takkuamaan tätä asiaa selväksi, koska tiiän ettei siitä tuu ku parkua, niin selvän saaminen on vähän haasteellista.
Raivostuttavinta tässä on se, et toi O'n käyttätyminen on jo kerran puhuttu läpi ja luulin et hän ois oikeesti tajunnut silloin, että kun mä olen sielä, niin mä en hirveesti tykkää siitä et se vaan pelaa. Tai jos se pelaa niin se on ok, jos se pelaa pleikkarilla vaikka Little Big Planettia tai jotain muuta, mitä mäkin tykkään seurata sivusta sen sijaan et se istuu koneella wowittamassa. Kun mä en mielestäni vaadi mahdottomia/liikoja! Mutta silti sille tuntuu olevan edelleen vaikea käsittää sitä, että kun mä olen sielä, se ei vaan voi jatkaa sitä arkea samalla tavalla kuin silloin kun mä olen kotonani. Tai voi, ja hyvinpäs siinä kävi... Joo, mä olen myös jonkinsortin netti/naamakirjariippuvainen ja istun koneella paljon joten ymmärrän kyllä pelaamisen ja se on ok jos sitä tekee vähän, mutta että koko illan istuu ja hakkaa wowia, ilta toisensa jälkeen, niin se vaan menee yli mun sietokyvyn. En tokikaan ole luovuttamassa meidän suhteen ja viskaamassa sormusta naulakkoon, mutta selkeesti tässä on vielä paljon parannettavaa että saadaan tämä suhde tasapainoon niin että molemmilla on hyvä olo.
SYYSKUU
Tiedonlähteet
Tiedonhankinta ja haku
Tiedontallennuksen menetelmät
Lasten- ja nuortenkirjallisuus
LOKAKUU
Johdatus verkkotuottamiseen
Verkkoviestintä
Verkkojulkaiseminen
Kirjastojen tietojärjestelmät
Julkaisutuotanto ja julkaisukanavat
Lastenkirjastotyö
MARRASKUU
Tietotekniikka ja informaatio-oikeus
Kirjaston toiminnan suunnittelu
Sitä mukaa kun saan tehtäviä tehtyä, palautettua ja opettajan hyväksynnän/merkinnän winhaan niin vedän punakynällä kyseisen kurssin yli luettelosta! Ensimmäistä punakynämerkintää odotellessa.. Harmi, että se opettaja, jonka kurssien tehtäviä olen nyt tehnyt on sairaslomalla ainakin tämän viikon.. Toivon että hän ehtii ensi viikolla katsoa niitä palautuksia, ovatko vastaukset riittävän laajat/oikeat ja rupean vihdoin saamaan taas opintopisteitä. Edelliset opintopisteet Winhaan on tulleet... 2009... Ei hyvä! Mutta minkäs sille mahtaa.... Periaatteessahan mä voisin muuttaa vaikka heti O'n luokse, koska ei tarvitse koulunpenkkiä kuluttaa. Mutta en sitä kuitenkaan tee, koska siellä on niin paljon häiriötekijöitä, että ei niitä tehtäviä vaan tulis tehtyä, kun olis aina kaikkea muutakin tekemistä. Ja toisekseen haluan olla tuolla kirjastossa lauantaitöissä tämän vuoden vielä.
Loppuaika Vantaalla meni vähän niin ja näin.. N ja Si häät meni hienosti, maistraatissa tuli kyllä heti sellainen fiilis, että tämä on se mun juttuni, mä haluan tälläisen toimituksen kanssa, kun vertaa siihen fiilikseen mikä on ollut kirkkohäissä.. Häiden jälkeen otettiin pubikierros ja käytiin syömässä hääparin ja tämän toisen todistajana olleen pariskunnan kanssa. Se tuntui taas vähän semmoselta, liian arkiselta.. C'mon te menitte just naimisiin, missä on juhlat? ;) Eli kyl mä haluan ainakin ne pirskeet siihen maistraatin jälkeen, et saadaan kunnon häätunnelma aikaan :P
Mutta O'n kanssa oli vähän sukset ristissä.. Tai siis, mulla oli paha mieli johtuen siitä, että O toimi vähän siihen malliin kuin mä en olisi sielä ollutkaan.. eli kävi töissä, tuli kotiin, söi mun ostaman ja tekemän ruuan, pelas tietokoneella puolilleöin ja sitten kahto telkkaria muutaman tunnin. Ei pahemmin jutellut/huomioinut mua. Alkoi oikeesti tuntua siltä, että mä olin sielä vain sitä varten että ostan ja teen ruuan ja that's it. Yksi hyvä esimerkki tästä puhumattomuudesta on se, että niiden firmassa oli alottanut uusi työntekijä ja mä kuulin asiasta pari viikkoa sen jälkeen, kun se oli alottanut.. Joo, mä tiiän, O'lla on stressiä siitä firman perustamisesta, mutta toi syy riittää vaan niin pitkälle ja sen käytös meni kyllä yli sen selityksen. Ja toisekseen se, että mä olisin mielelläni tehnyt kesätöistä ansaitsemillani rahoillani muutakin kuin ostanut meidän ruuat, (esimerkiksi ottanut vuosia haaveilemani "Nemitatuoinnin") mutta minkäs teet kun O'n rahat loppuu kuun puolessa välissä ja palkka tulee vasta kuun lopussa. Lopulta mulle jäi kesätyörahoistani 30 euroa "säästöön" kun yleensä olen pystynyt maksamaan ylimääräisen vuokran sillä, mitä on kesätöistä jäänyt käteen. Toki siellä kaikki on kallista ja tulihan sitä rahaa tuhlattua muuhunkin kuin ruokaan, mutta silti. Sisko ehdotti, et ostan vain itelleni ruuan ja syön sen ja annan O'n pärjätä miten lystää, mutta ei musta nyt niin ilkeäksi kuitenkaan ollut.
Aloin sitten mökkäämään/silmä silmästä-asenteelle. Eli en myöskään puhunut mistään ja vastasin vain kysyttäessä. Ja mitä tekee O? Sen sijaan, että kysyisi mikä on hätänä, O ei tee juuri mitään. Yrittää ehkä vähän enemmän halailla, mutta ei muuta. Kun kaikki mitä sen ois tarvinnut tehdä, oli kysyä, että mikä mulla on hätänä, kun hän kuitenkin selvästi huomasi että jotain oli vialla. Mutta ei, sekin oli liikaa pyydetty. Toinen hyvä esimerkki tilanteesta oli se kun O lähti vapaapäivänään käymään keskustassa, viemässä jonkun pelin jollekkin asiakkaalleen ja ties mitä, eikä kysynyt haluanko lähteä mukaan. Joo, kuulostaa pieneltä asialta, mutta mulle se on suuri asia. Olisin ainakin kaivannut selitystä, miksi haluaa mennä yksin. Eikä nyt todellakaan ole kyse siitä, että epäilisin O'ta pettämisestä, koska sellainen on lähestulkoon mahdotonta meidän suhteessa. Koska olin silmä silmästä asenteella, niin en sitten myöskään kysynyt O'ta mukaan kun lähdin siitä parin päivän kuluttua käymään siskon kanssa Jumbossa, vaikka O'lla oli vapaapäivä ja hän olisi ihan hyvin voinut tulla mukaan. Mutta en periaatteestakaan kysynyt! Enkä kertonut mitä ostin ennekuin O kysyi ja silloinkin vastasin vain että alusvaatteita enkä sen kummemmin esitellyt että millaiset ostin. Saapahan tuta mitä on, kun ei kerrota mitään! Joo tiiän, ehkä vähän lapsellista touhua ja ties mitä, mutta minkäs teet, silmä silmästä ja hammas hampaasta! Lopulta mulla oli niin paha olo/olin niin rikki tilanteesta että istuin suihkun lattialla itkemässä sillä aikaa kun O oli kaupassa. Itkeminen helpotti, mutta jääräpäisesti en suostunut puhumaan asiasta kun O ei kerran voinut kysyä mikä on hätänä, eikä asiaa olla vieläkään selvitetty.
Hankala asiaa on selvittää, kun ei oo herraa näkynyt mesessä kertaakaan. Yhteydenpito on ollut muutaman tekstinviestin luokkaa silloin tällöin, joka myöskin vituttaa. Onko se niin vaikeeta ottaa se puhelin ja välillä soittaa kihlatulleen ja kysyä mitä kuuluu? O kuitenkin tietää että olen 90% todennäköisyydellä kotona ja pystyn juttelemaan. Mulla taas ei ole mitään tietoa missä O menee enkä sitten viitti soittaa etten häiritte jos niillä on vaikka N'n kanssa palaveerausta siitä niiden firmasta. Puhelimessa en kuitenkaan rupee takkuamaan tätä asiaa selväksi, koska tiiän ettei siitä tuu ku parkua, niin selvän saaminen on vähän haasteellista.
Raivostuttavinta tässä on se, et toi O'n käyttätyminen on jo kerran puhuttu läpi ja luulin et hän ois oikeesti tajunnut silloin, että kun mä olen sielä, niin mä en hirveesti tykkää siitä et se vaan pelaa. Tai jos se pelaa niin se on ok, jos se pelaa pleikkarilla vaikka Little Big Planettia tai jotain muuta, mitä mäkin tykkään seurata sivusta sen sijaan et se istuu koneella wowittamassa. Kun mä en mielestäni vaadi mahdottomia/liikoja! Mutta silti sille tuntuu olevan edelleen vaikea käsittää sitä, että kun mä olen sielä, se ei vaan voi jatkaa sitä arkea samalla tavalla kuin silloin kun mä olen kotonani. Tai voi, ja hyvinpäs siinä kävi... Joo, mä olen myös jonkinsortin netti/naamakirjariippuvainen ja istun koneella paljon joten ymmärrän kyllä pelaamisen ja se on ok jos sitä tekee vähän, mutta että koko illan istuu ja hakkaa wowia, ilta toisensa jälkeen, niin se vaan menee yli mun sietokyvyn. En tokikaan ole luovuttamassa meidän suhteen ja viskaamassa sormusta naulakkoon, mutta selkeesti tässä on vielä paljon parannettavaa että saadaan tämä suhde tasapainoon niin että molemmilla on hyvä olo.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)