Optimisti? But why?

Tänään on tullut mietittyä koko aamu/päivä, miksi olen optimisti? No okei, ehkä enemmänkin optimistiin taipuva realisti.. Ottaen huomioon mitä kaikkea paskaa elämä on mun niskaan syytänyt, niin miksi en ole vieläkään lannistunut? Miksi jaksan edelleen uskoa siihen "parempaan huomiseen"? Kaikesta, mitä elämä on eteen viskannut, oon kiivennyt yli ja jatkanut sitkeesti eteenpäin.

Yläasteella ollessani kaksi parhainta ystävääni aloitti viiltelemisen. Minä en kuitenkaan lähtenyt mukaan siihen puuhaan. Vaikka kuinka oli paha olo, niin silti se kaikki tuli vaan pidettyä sisällä. Purin sitä pahaa oloani lähinnä ystävieni kanssa puhumalla ja musiikkia kuuntelemalla. Sekin varmasti auttoi, että muutin 16-vuotiaana pois kotoa ja siitä pienestä kunnasta, pois kaikesta siitä paskasta mitä oli koko lapsuuden/nuoruuden sielä kestänyt. Uudessa koulussa ja asuntolassa tutustuin nopeasti uuteen kaveriporukkaan. On muuten jännä, että kaikesta koulukiusaamisesta huolimatta musta ei ole tullut arkaa ihmistä. Päinvastoin, oon hyvinkin sosiaalinen ja tutustun kohtalaisen helposti uusiin ihmisiin ja tulen monenlaisten ihmisten kanssa toimeen. Ehkä se ääni, joka hoki päässäni, että nuo eivät tiedä mistään mitään eivätkä ole oikeassa, kun koulunkäytävillä tms kiusaajat huuteli mukavuuksiaan, oli tarpeeksi vahva enkä koskaan suostunut uskomaan yhtäkään syytöstä joita he esittivät ja itsetuntoni pysyi ehjänä vaikka he yrittivät sitä kuinka polkea ja hajottaa. Samalla kasvatin myös jonkinlaisen kuoren muiden mielipiteitä vastaan, en ole ikinä suuremmin välittänyt  mitä muut ajattelevat teoistani/elämästäni, pääasia että olen itse elämääni ja tekoihini tyytyväinen. Kun tapaan uuden ihmisen, en mieti sen kummemmin mitä hän ajattelee minusta, mitä voin puhua tms, vaan hölötän mitä sylki suuhun tuo. Toinen on tykätäkseen tai vihatakseen, turhaan mä yritän olla jotain mitä en ole, parempi olla aito alusta asti, koska olen teinivuosien jälkeen saanut tarpeeksi roolin vetämisestä.

Vaikka tuossa nyt pari vuotta elämästä kuluikin masennuksen kanssa taistellessa, niin silloinkaan mulla ei missään vaiheessa ollut sellainen olo, ettenkö jaksaisi ja tahtoisi nähdä sitä seuraavaa päivää. Lähinnä se oli sitä, että ei ollut voimia elää sitä arkea. Yhden ainoan kerran olen vakavissani miettinyt itsemurhaa ja silloin olisin todennäköisesti sitä yrittänytkin, jos keinona ois ollut muutakin kuin tylsät veitset mökin keittiössä. Mutta olosuhteiden pakosta se ajatus jäi toteuttamatta. Luonnollisesti olen tänäpäivänä siitä hyvinkin onnellinen.

Ei tämä kyllä auta mua ymmärtämään miksi olen optimistinen ihminen, mutta toisaalta, onko sillä syyllä edes mitään väliä? Loppujen lopuksi olen kuitenkin tyytyväinen siihen kuka olen ja elämäni on suhteellisen järjestyksessä. Okei, koulu on pikkiriikkinen murheenkryyni, mutta muuten kaikki on ok. Huomenna saadaan vihdoin kihlasormuksetkin, mikäli O ehtii hakemaan ne ennen/jälkeen töiden tai ruokkiksellaan. Eihän siihen olekkaan mennyt kuin kuus ja puoli viikkoa! Jos kihlasormusten kanssa on tämmönen sompaaminen, niin mitenköhän meidän vihkisormusten kanssa menee.. kestää kuus ja puoli vuotta saada ne? Toivottavasti ei sentään!

Juodaan viinaa, tullaan viisaammiksi näin?

Tämähän on yhtä ryyppäämistä tämä elämä täällä! Viime viikolla olin vain 3 kertaa juomassa.. Noh, onneksi en sentään ollut hirveässä kunnossa kertaakaan, eli jotain edistystä on tapahtunut senkin suhteen kun on lääkkeet lopettanut. Just kun pääsin aattelemasta, että en ees muista koska ois kesä mennyt näin vähällä juomisella, ni pamahdan Vantaalle enkä ehdi muuta tekemäänkään.. Ensin oltiin tiistaina sielä Kaisaniemen puistossa, sitten perjantaina samalla porukalla (O, O'n paras kaveri (häntä kutsuttakoon tästä lähtien lyhenteellä N) sekä hänen kihlattunsa (ja häntä kutsuttakoon vaikka lyhenteellä Si) ja yks joku Riki) ensin puistossa ja sitten muutamassa baarissa. Puistosta mentiin ensin yhteen karaokepaikkaan jossa mulle iski kyllä välittömästi kauhea ahdistus päälle. Jotenkin se paikka toi niin mieleen sen baarin missä vietin äitini kanssa lapsuuteni, joten seinät kaatu päälle eikä pystynyt iloitsemaan toisten laulusta ja olemaan hyvää seuraa kun koko ajan päässä pyöri et jos täällä olisi alle kouluikäinen lapsi, miten siihen reagoitaisiin.. Koska muhun ei reagoitu sielä baarissa missä äiti kävi.. mitenkään! Mikä on kyllä musta itsestä niin käsittämätöntä.. ja kertoo sen baarin tasosta jotain kun sielä saa lapsen kanssa käydä ryyppäämässä kaikessa rauhassa niin paljon kun sattuu huvittamaan. Eihän sitä ite silloon lapsena tajunnut että siinä on jotain vikaa, mustahan oli hirveen kivaa pyöriä sielä kaiken maailman setien ja tätien kanssa. Sai karkkia/limsaa/rahaa jukeboksiin etc. Sehän oli mulle normilapsuus ja kivaa. Mut joo, takaisin omaan illanviettoon. Porukka tajus nopeeta että mulla oli vähän huono olla sielä, niin lähettiin sitten parien karaokevetojen jälkeen sieltä jatkamaan toiseen baariin. Mulla tanssijalkaa vipatti ja kun Si tykkää tanssia kanssa, niin mentiin sitten johonkin Rikin ehdottamaan baariin Kalliossa.. Oli se kyllä melkonen.. ei nyt räkälä, mutta... Aika kauhea paikka. Noh, pääasia että sieltä sai drinkkejä ja tanssia. Jorailtiin Si kanssa ilta tappiin asti. Pojat viihty lähinnä terassilla, jopa silloin kun strippari esiintyi.. Myö katottiin Si'n kanssa ensimmäinen esitys mut toinen esitys jätettiin väliin, eka kerta riitti meille. Jäätiin sitten O'n kanssa N'lle ja Si'lle yöksi kun ne asuu siinä lähellä. Vähän oli  kyllä huoli kissoista ja laitoinkin  siinä viestiä bestikselleni (häntä kutsuttaanko tästä lähtien lyhenteellä B) josko hän ois sattumalta jossain sielläpäin ajossa (B on siis taksikuski) kun tiesin että hän on yön töissä, mutta 30 egee ois kustantanut matka kun hänen ois pitänyt lähtee erikseen meitä hakemaan niin totesin että jäädään yöksi ja katotaan aamulla mitä vahinkoa kissat on saaneet aikaan.. Eivät onneksi olleet tehneet mitään, uskomatonta kyllä.

Sunnuntaina kyselin sitten Bltä että josko nähtäis kun tiesin että hänellä on vapaata. B oli sopinut kaverinsa kanssa vähän juominkeja ja kyseli liittymään seuraan.. Noh, eikähän siinä tietenkään muukaan "auttanut" joten taas mentiin. B tuli ensin hakemaan mut täältä O'n luota ja sitten mentiin hakemaan vielä kaveri ja sitten kaupan kautta B'n luokse. Siellä sitten pelattiin Aliasta (B'n kihlattu oli kotona, niin saatiin sopivasti parit) tosin kiellettiin B'tä että hän ei saa olla samassa joukkueessa kihlattunsa kanssa, koska he tuntee toisensa liian hyvin.. Mutta toisaalta, me ollaan B'n kanssa tunnettu 13-vuotiaista, että oltiin mekin aika epäreilupari.. Varsinkin siinä vaiheessa kun pelattiin sitä ruutua, josta pitää selittää 6 korttia ja kaikki pelaajat saa arvata.. "Elkkis opetti tätä meille" "Fysiikka, Kemia?" Eipä siinä toisella parilla ollut paljon mahdollisuuksia arvailla kuka meille on mitä opettanut :P Pelattiin kaksi erää, ensin olin B'n pari sitten hänen kihlattunsa pari. Tosin sen toisen pelin aikana B ja kaveri oli jos sen verran huppelissa/lääkkeissä ettei siitä selityksestä meinannut tulla hihitykseltä mitään. Se toinen kierros oli kyllä jännä, kun en tunne niin hyvin B'n kihlattua niin alku oli tosi kankea ja naureskeltiin siinä jo porukalla että tää peli taitaa kestää ikuisuuden kun kumpikaan pari ei saanut oikeen mitään selitettyä/arvattua, mutta sitten  iski vaihde silmään ja jo rupes sanoja tulemaan. Lähdettiin siitä sitten B'n pomon kyydillä lähibaariin, mutta sielä ei ollutkaan enää sunnuntaisin karaokea (B tykkää laulaa karaokea, lievästi ilmaistuna) joten jouduttiin sitten vaihtamaan toiseen lähibaariin jossa onneksi oli karaoke. Onneksi tällä kertaa baari ei tuonut lapsuutta mieleen vaan ilta meni sen suhteen paremmin. Sielä ei myöskään meidän lisäksi ollut kuin ehkä 5 ihmistä, niin tohdin sitten ittekkin tarttua mikkiin ja laulaa.. B ei ole koskaan aikasemmin kuullut mun laulavan karaokea, niin tulipa sekin koettua. On ehkä yhden käden sormilla laskettavissa ne kerrat kun mä oon laulanut karaokea. Sunnuntaina tuli sitten laulettua senkin edestä.. heiteltiin mikkiä edes takaisin lähinnä mun, B'n ja karaoke-emännän välillä.. Sielä oli B'n naispuolinen kollega myös nauttimassa vapaastaan niin hänkin lauloi muutaman biisin. Pilkkuun asti istuttiin sielä lauleskelemassa ja sitten taksilla B'n luokse josta hänen kihlattunsa sitten lähti vielä heittämään mua kotiin.. Kauheita nämä välimatkat täällä, kun on tottunut vähän pienempään kaupunkiin.

Lauantaina ois sitten vissiin aika lähtee seuraavan kerran kun silloin on Si'n polttarit. Menevät maanantaina naimisiin. Ihan vain maistraattivihkiminen, ei mitään suurta humua ja hulinaa. Onkin ensimmäiset maistraattihäät mihin olen osallistumassa, pitää varmaan ottaa kynä ja vihko mukaan ja tehdä muistiinpanoja omia häitä ajatelleen :) Ei kumpikaan O'n kanssa kuuluta kirkkoon enkä ole koskaan kirkkohäistä haaveillut, niin maistraatti on aina ollut se selvä vaihtoehto. Maistraattin, "tahdon" ja sit vaan hirveet bileet ja viinaa niin maan pirusti! Kaikilla vierailla pitää olla kauhea krapula ainakin seuraavan viikon ajan! Käytiin maanantaina siskon kanssa shoppailemassa, kun halusin ostaa kunnon juhlamekon häihin, vaikka hääpari onkin sanonut ettei tarvi olla mitään semmosta, mutta kun nyt kerrankin on kunnon syy ostaa kunnon mekko, niin minähän ostan! Vielä kun on kesätyörahoista sen verran jäljellä, ettei tarvi mitään ihan kahdenkympin mekkoa ostaa. Kierrettiin koko Jumbo ja lopulta päädyin ostamaan kaiken (mekko, huivi ja laukku) samasta liikkeestä.. Oli vielä pieni krapula siinä, niin se kiertäminen ja katteleminen rupes jossain vaiheessa tuntuun kyllä niin tuskaselta. Varsinkin kun en ole ikinä ollut  mikään himoshoppaaja, se on mulle semmonen välttämätön paha. Pakkohan niitä vaatteita on ostaa, mutta en kyllä pahemmin käy shoppailemassa ennenkuin on pakko. En pysty ymmärtään semmosia ihmisiä jotka kiertelee kauppoja päivät pääskytysten.. Nettikaupat vois olla mun juttuni ellen olisi kokoa 37, jota ei siis ole olemassa.. Pitää aina käydä sovittamassa, koska mallista riippuen mulle sopii joko S tai M. Noh, pääasia että mekko löytyi ja olen siihen kyllä todella tyytyväinen. Tosin se on musta, ja musta mekko häihin on ehkä edelleen vähän semmonen.. ei niin hyvä juttu? Mutta en kyllä usko että N ja Si välittää tuon taivaallista mitä mulla on päällä siälä, kunhan nyt jotain vaatetta on.

On kyllä tosi hyvä, että me tullaan Si'n kanssa näin hyvin juttuun, koska O ja N on avaamassa oman liikeen tässä syksyn mittaan Tampereelle. Si ei tunne Tampereelta ennestään ketään, niin tullaan varmasti tosi paljon olemaan tekemisissä. Ja ollaan varmasti jo ennen Tamperettakin kun pojat kuitenkin keksii aina jotain. Just puhuttiin Si'n kanssa tiistaina puistossa et ois tosi hankalaa jos me ei tultais toimeen, kun ei voitais tehdä mitään yhdessä ja se rajottais sit poikienkin tekemisiä jos me oltais sillä asenteella että tuleeko SEKIN sinne, no sitten MINÄ en ainakaan tule tms.. Ollaan suunniteltu tähän elokuulle reissua Tallinnaan nelistään. Suurin ongelma tässä on ehkä nämä kissat.. tohtiiko niitä oikeasti jättää tänne niin vain? Tai ehtiskö sisko tai B käydä vähän kattomassa niiden perään.. Tai ehkä soitan K'lle että tuutko tänne kahtomaan kissojen perään! ;)

Lomailua, festareita ja lisää lomailua :)

Ohops, kun on kiireistä tämä lomalaisen elämä, kun ei ehdi blogiakaan päivittämään! Mitäs tässä nyt  olis sitten viime viikkojen aikana tapahtunut.. O tuli lomaviikolleen mun luo, eipä siinä sen ihmeempiä, keräiltiin voimia Qstockia varten. Torstaina lähdettiin sitten On ja Sn kanssa ajelemaan Ouluun. O'llahan ei ole korttia ollenkaan ja S'n kortti on kuivumassa moottoripyöräonnettomuuden jäljiltä, joten minähän saan sitten toimia reippaasti kuskin ominaisuudessa. Riemua lisäsi vielä se, että meidän piti ajaa Haaparannan kautta, kun piti hakea kaverille nuuskaa.. Kyllä meinas jossain vaiheessa jo usko loppua, varsinkin kun saavuttiin Ouluun ja piti vaan jatkaa matkaa kohden Haaparantaa. Joku 11 tuntia siinä kului autossa, tietenkin taukoja oli useampi. Onneksi pojat ei sentään ryypänneet matkaa, sittenhän mulla vasta hermo oliskin mennyt.. ja onni on myös se että auto on automaattivaihteinen ja siinä on vakionopeudensäädin, niin auttaa hurjasti noin pitkällä matkalla kun ei tarvi sitä kaasua pitää koko matkaa.

Torstai-perjantai yö vietettiin H'n siskon luona... Ongelmana on se, että me ei tulla sen siskon miehen kanssa mitenkäänpäin toimeen, ei olla ikinä tultu eikä tulla ikinä tulemaankaan. Joten on parasta kun ei vaan puhuta toistemme kanssa mitään, niin säästytään paljolta draamalta.. Onneksi vloppu suijui kuitenkin hyvin sen suhteen, ei tullut kertaakaan kränää hänen kanssaan mikä on varmaan kyllä ensimmäinen kerta ikinä.. ja tämä oli kuudes Qstocki putkeen. Muuten festarit/vloppu meni perinteiseen malliin.. hermot meni miljoonaan kertaan kun ei tuon apinalauman kanssa vaan voi pysyä suunnitelmissa.. Mikä taas mua henkilökohtaisesti vituttaa niin suunnattomasti kun suunnitelmat ja aikataulut kusee.. AINA! Meitä on siis kymmenkunta tässä kaveriporukassa ja aina kerta kun Qstock on sujunut hyvin oli silloin kun vaan porukan tytöt oli Qstockissa ja pojat oli sen vlopun Seinäjoella Vauhtiajoissa.. muuten ne saatanan apinat saa aina jotain perkeleen sotkua aikaan... On useana vuonna tullut sanottua että en lähde tän apinalauman kanssa enää mihinkään kun tää meno on aina tätä paskaa... Nyt rupeen kyl ihan tosissani miettiin et kävisin kesäisin vaan Provinssissa (töissä), Nummissa (okei, apinalauma on sielä, mut meno on niin eri kun ei tarvi kulkea kun 100m leiristä alueelle ja takaisin..) ja sit voitais O'n kanssa käydä vaikka Tuskassa tai jotain.. Mutta toi Qstock vois olla vaan parempi jättää väliin... Tai sit pitäis vaan ite olla niiiiiiin seipäässä koko vloppu, ettei tarttis välittää/huolehtia noista apinoista ollenkaan!

Qstockin jälkeisenä maanantaina matkattiin sit O'n ja kissojen kanssa Vantaalle. Juna-asemalla tuli kyllä vastaan taas sellanenkin ääliö, että oksat pois... Meidän juna lähti kakkosraiteelta, eli kuljettiin hisseillä sinne, kun ei noita kissoja jaksa portaissa rehata ellei ole pakko. Päästään hissillä siältä tunnelista sinne kakkosraiteenpuolelle niin siinä oven edessä seisoo joku tyttö ison matkalaukun kans. Sit kun O sille huitoo kädellä et mene nyt pois siitä, niin se tyttö rupee heti avautuun kun ne hissin ovet aukee että mä en mene tästä mihinkään, minä en ehtinyt siihen hissiin kun sieltä tuli joku pyörätuolilla ennen meitä ja sit se hissi lähti takas alas ennenku se ehti siihen ja mitä vielä... Vittu kai sä nyt tajuut et sä et edelleenkään pääse siihen hissiin josset sä mee sen vitun laukkus kanssa pois siitä tieltä, koska me ei vaan päästä pois sieltä hissistä ennen sitä... Jurputijurputi ja urputi urputi.. sit kun me hississä olijat ja muut tyypit siinä hissin vieres aikansa toitottaa sille et sun nyt vaan täytyy väistää koska tää homma ei muuten etene, ni se rupee vinkuu jotain kuinka ollaan ilkeitä ihmisiä... Siis mitä vittua, me ollaan ilkeitä kun se pönöttää keskellä kulkuväylää ja estää kaiken liikenteen hissiin ja hissistä pois ja me yritetään kertoa sille tilanne et sen on nyt vaan pakko väistää siitä...? Järki hoi, äly älä jätä! Muuten matka meni kyllä tosi hyvin, kun kävin ostamassa kissoille Feliwayn suihketta. Toinen kissa huumautui siitä ihan täysin, siitä ei kuulunut pihahdustakaan koko matkalla ja tää toinen kissa, joka edellisellä reissulla huusi molemmat junamatkat niinku sitä ois revitty kahtia, meni nyt kyllä paljon rauhallisemmin. Kyllä se edelleen mauku ja alkumatkasta yritti kaapia tietään ulos kuljetuslaukusta, mut verrattuna edelliseen matkustamiseen: victory! Ja nyt O'n luona ne on kyl olleet tosi nätisti.. *koputtaa puuta* Yritin eilen käydä tos lähellä olevas Mustissa ja Mirrissä kyselemässä sitä Feliwayn haihdutinta, mut niillä ei ollut sitä.. Pitää käydä tuola keskustassa kahtelemassa sitten kun on sinne seuraavan kerran asiaa.


Tämä viikko täällä on kyl mennyt rauhallisesti, O käy töissä ja mä möllöttelen kämpillä kissojen kanssa. Keskiviikkona käytiin parhaan ystäväni (ollaan tunnettu 13-vuotiaista asti ja oltu bestiksiä aina) uutta kämppää kahtomassa ja jatkettiin siitä keskustaan vähän shoppailemaan ja siitä sitten Kaisaniemen puistoon vähän pussikaljalle.. Tai mun tapauksessa siiderille/lonkerolle. O'lla on huominen vapaa (normisti sen vapaapäivät on maanantai ja keskiviikko) joten tänään mennään O'n parhaan kaverin ja hänen kihlattunsa luokse ja luultavasti siitä sitten baariin, onhan nyt kuitenkin perjantai :P Sunnuntaina luultavasti näen bestistä sitten vähän pidemmän aikaa, kun se keskiviikon vierailu oli melko pikainen kun hänen piti ehtiä töihin. Ens vkolla varmaan tulee sitten siskon luona käytyä jossain vaiheessa, nyt sielä on lapset kipeinä, niin en oo viittinyt ängetä sinne sekaamaan tilannetta. Ja muutenkin oon aatellut et on parempi olla nyt kotona että nämä kissat kotiutuu tänne, sen sijaan et huitelisin koko ajan jossain ja jättäisin nää tänne keskenään.. Tosin ne ei oo kyllä tapelleet täällä juuri nimeksikään, verrattuna mitä se meno on kotona, koska tämä ei ole varsinaisesti kummankaan reviiriä, toisin kuin mun luona.. En malta odottaa sitä, että muutetaan Tampereelle ja saadaan taas tälläinen neutraalikämppä niille, josko se tappelu oikeesti loppuis..