Kesätyöt nimittäin... Olisin kyllä ihan valmis meneen viälä maanantaina takas töihin :D Ehkäpä pitää hetki totutella tähän lomalla oloon kun on pääsiäisestä asti hillunut kahdessa eri kesätyössä.. Eniten tuossa töiden loppumisessa "ahdistaa" varmaan se, että se tarkoittaa myös sitä että noita kouluhommia on nyt ihan oikeasti pakko ruveta tekemään.. Niitä kun on tässä reilun vuoden verran lykännyt pois pois, niin alku tulee kyllä oleen todella tahmea. Vaikka kuinka ajattelee, että sitten kun saan nämä tehtyä niin valmistun ja pääsen toivottavasti töihin jne jne, niin kyl niiden tehtävien värkkääminen silti vastenmielistä on. Ja tiedän kyllä senkin että pääsen varmasti monesta kohtaa kuin koira veräjästä, koska kyllähän opettajatkin tietää mun tilanteen (jouluksi loppuu opiskeluoikeus ja tukikuukaudet) ja tahtoo että valmistun, niin helpotuksia voi tulla yhdessä sun toisessa kohtaa. Se on sitten jännä nähdä kun aloittaa töiden hakemisen, että moniko kysyy sitä, että miksi opinnot ovat venähtäneet näin pitkäksi. En rupea asiaa kyllä mitenkään kiertelemään vaan kerron avoimesti että sairastuin masennukseen jne jne. Vaikka se voi sitten mahdolliselle työnantajalle antaa niitä ajatuksia, että tohtiiko mua palkata, jos sairastun uudestaan.. Mutta mielummin olen rehellinen ja suora tilanteen kanssa kuin peittelen sitä. Ei ole muutenkaan tapana piilotella/peitellä tosiasioita elämästäni, niin en ajatellut aloittaa sitä nytkään.
Nukahtamislääkkeetkin on nyt sitten lopetettu. Ei ollut tarkoitus niitä ihan vielä lopettaa, mutta tossa viime viikolla (vai olikohan jo sitä edellisellä? ei kai.. ei voi muistaa...) olin menossa nukkumaan joskus kahden aikaan ja töihin piti kuitenkin herätä ennen seittemää, niin totesin että jospa vaan jätän sen lääkkeen ottamatta, josko ei aamulla väsyttäis niin kauheasti. Kyllähän niistäkin luopuminen pieniä vierotusoireita antoi (kuumeinen olo jne) mutta ei onneksi läheskään niin pahoja kuin tuon mielialalääkeen lopetus. Kyllä siinä viikon verran meni vähän huonommin nukkuessa mutta nyt on onneksi alkanut uni taas maittaa ihan hyvin. Toissayönäkin täällä on kuulemma ukkostanut ihan kunnolla, ja mä en kyllä herännyt siihen ollenkaan. Toisaalta, eipä K herännyt myöskään, joten ehkä se vältti tämän meidän asuinalueen :P Se on myös erittäin positiivinen muutos että selviän paljon vähemmillä yöunilla ja aamulla väsyttää huomattavasti vähemmän kuin lääkkeiden kanssa. Lääkkeet vaati sen 10h unta yössä että oli aamulla hyvä olo. Ilman lääkkeitä saatan nukkua 4-6 tuntia useampana yönä eikä silti ole ollenkaan niin väsynyt olo, kuin mitä olisi jos olisin ottanut lääkkeet ja nukkunut niin vähän.
Huomenna pitäis sitten siivota kämppä lattiasta kattoon kun O tulee maanantaina, ettei raukka heti tukehdu näihin kissankarvoihin täällä.. Toi uusi imuri on kyllä erinäppärä käyttää, joten tulee varmaan sit imuroitua melkeen päivittäin kun O on täällä, josko hänen ois helpompi olla. Pitää varmaan imuroida kissatkin sillä ;) Olivat töissä sitten keränneet kolehdin ja antoivat meille kihlajaislahjaksi rahaa :) Ja Mauri Kunnaksen kihlajaiskortin, se on kyllä hieno ja sopii tietenkin kirjastotädille kuin nenä päähän. Pitää varmaan muovittaa sen kortti ja laittaa kirjahyllyyn :D Ehkä nyt en kuitenkaan muovita sitä...
Kauheita tapahtunut Norjassa. Jotenkin niin käsittämätöntä että tommosta tapahtuu pohjoismaissa. Onhan sitä tottunut kuulemaan melkeen päivittäin pommi-iskuista siälä ja tuola.. mutta kaukana kuitenkin.. Mutta että Norjassa, se on kyllä turhan lähellä :( Mielenkiintoista tietää mitä sielä taustalla nyt sitten oikeasti on, miksi mies räjäyttää ensin pommin Oslon keskustassa ja käy sitten saaressa ampumassa yli 80 ihmistä.. Ja kuten K aamulla sanoi, kerrankin tommonen sekopää, joka ei lopuksi tappanut itseään. Oon aina ollut sitä mieltä, että ne jotka onnistuu tommosen teon jälkeen vielä tappamaan itsensä pääsee aivan liian vähällä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti