Mitäpä sitä nyt itsestään kertoisi näin ensimmäisellä postauksella? Olen 28-vuotias nainen pohjanmaalta. Opiskelen ammattikorkeakoulussa viidettä vuotta, jouluksi on pakko valmistua. Asun tällä hetkellä kahden hengen solussa. Lemmikkejä löytyy itseltäni kaksi kissaa ja kämppikseltä pupu, joten villakoiria riittää, varsinkin kun kämppikseni ei ole mitenkään siivousintoilija.
Olen toipumassa yli vuoden kestäneestä masennuksesta pikkuhiljaa. Lopetin masennuslääkitykseni reilu viikko sitten ja vieroitusoireet alkavat vihdoin antaa periksi ja olo "normalisoitua".. jännä nähdä mikä on se normaaliolotila tuon lääkeolotilan jälkeen. Nukahtamislääkkeestä en ole vielä luopumassa, se saa vielä hetken olla tässä apuna. Masennukseni laukaisi ero kihlatusta 9 vuoden yhdessäolon jälkeen, hänen tahdostaan. Ensin luulin että sain paketin pidettyä kasassa ja pari muuta suhdettakin siinä oli, mutta sitten korttitalo romahti ja totuus tuli vastaan.. Ei erosta selviä kun yrittää vaan nopeasti päästä eteenpäin elämässä, kyllä tilanne olisi pitänyt silloin käydä läpi niin en varmasti olisi tähän tilanteeseen vajonnut. Mutta tilanteelle ei mitään enää mahda, olen vain onnellinen että nyt alkaa taas valo pilkistää tunnelin päässä ja elämä kiinnostamaan (koulunkäynti ei niinkään...). Olemme silti hyvissä väleissä ex-kihlattuni kanssa, minkäänlaista katkeruutta tms ei ole kummankaan puolelta. Mikä on todella ihanaa, koska sen 9 vuoden aikana kuitenkin kaveripiiri hitsautui aika yhteiseksi ja meillä on yhteisiä kummilapsia. En osaa edes kuvitella, millaista olisi jos emme voisi exän kanssa hankkia yhdessä kummilasten synttäri- joulu- ym lahjoja tai viettää vloppuja yhteisellä porukalla.
Ehkäpä tämä riittää näin ensimmäisen kerran kunniaksi. Toivottavasti tämän blogin suunta/tarkoitus selviää mulle pikkuhiljaa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti