Joulu tuli, joulu meni.. uutta vuotta odotellessa

Siinä se joulu taas kävi pyörähtämässä. Ei tänäkään vuonna minkäänlainen joulukärpänen päässyt iskemään, vaan joulu meni aika jouluttomasti. Noh, leivoin mä joulutorttuja kun vietettiin jouluaatto N'n ja Si'n luona, että oli jotain viemistä jouluaterialle. N leipoi meille kasvissyöjille maukkaan piirakan ja N ja Si söi makaronilaatikkoa, että ei se nyt mikään hirveen perinteinen jouluateria ollut. Oli toki kinkkua, porkkanalaatikkoa ja rosollia, että sai edes vähän jouluntuntua. Kinkku on kyllä muistaakseni ihan hyvää.. mutta eipä kyllä tehnyt mieli sitä maistella, jostain kumman syystä ;)

Siinä sitten juotiin illan mittaan, minä lonkeroa ja muut olutta/viiniä/viskiä ja päätettiin että lähdetään kahtoon josko Städäri ois auki.. Olihan se. Olipa ensimmäinen joulu elämässäni kun join, saati sitten että olin baarissa.. Aivan turmiollista tämä elämä täällä etelässä! ;) Sain vielä ylipuhuttua Si'n meikkaamaan mut, kun se on nyt jossain meikkaus/maskeeraus -koulussa. Tuli kyllä todella hyvä lopputulos, olin ite tosi tyytyväinen, nyt täytyy vaan pyytää sitä tekeen se useemmin ja ottaa mallia. Yleensä kuitenkin kun toinen meikkaa, niin vaikka siitä tulis hyvä, niin silti se on jotenkin vieraan tuntunen, mut tää meikki tuntu kyl heti ihan multa iteltäni :) Ilta sujui ihan rattoisasti, tosin O meinas sammua jo ennenkuin lähdettiin baariin, niin sen arvaa mitä siitä seuras.. O oli enemmän kuin hieman humalassa ja riekkui tanssilattialla kuin viimeistä päivää. Mut kerrankin,  KERRANKIN, mua ei haitannut että mun kultsipuppelihanipöö oli tukevassa humalassa! Yleensä en oo oikeesti sietänyt sitä yhtään, vaan multa on palanut hermo ihan täysin jos toinen on ollut sekasin. Mut nyt mä olin vaan sillee, että mikäs siinä, hauskaahan sillä näkyy olevan eikä N' ja Si'kaan haitannut yhtään. Ja mun mielestä O kyl ihan tartti tommosen "nollauksen" kun se on tehnyt pitkää päivää töissä + tämä muuttohässäkkä. Noh, kaikki hauska loppuu aikanaan, niin myös O'n tapauksessa..

Jorailtiin siinä O'n, N'n ja Si'n kanssa kun yhtä-äkkiä O ottaa ja heittää puolityhjän lonkerotuopin tanssilattian poikki.. Mä meen sit siltä kysyyn, et mikä sulla nyt on vikana, vastaus on "sinä, sinä oot vikana!" sit se tyrkkää mulle sen sähkötupakan, jonka annoin sille joululahjaksi, ja painaltaa ulos baarista. N ja Si kyselee, et pitäiskö sen perään lähteä, mut mä toteen että mä en ole ainakaan lähdössä, ei se nyt niin sekasin oo, etteikö aikuunen ihminen pärjäis. Mä en oo ikinä ollut semmonen ihminen, että lähtisin toisen perään tämmösis tilanteissa, koska mun mielestä mitään asioita on ihan turha yrittää tommosessa humalatilassa selvittää. Ollaan sit N'n ja Si'n kanssa johonkin kolmeen asti jorailemassa ja lähetään sit N'lle ja Si'lle kun ne asuu siinä vieressä. Päästään sinne ja N rupee tavotteleen O'ta että missä se oikeen menee.. Se oli mennyt sit pitsalle ja tuli siitä sitten kohta alaovelle. N meni sit sitä vastaan ja meni sen kaa tupakalle, koska O oli edelleen siinä vaiheessa melko hiilenä. N sai tilanteen rauhottumaan ja kun O tuli sisälle se oli jo hyvin pahoillaan ja pyyteli anteeksi käytöstään. Siinä vaiheessa, kun kerroin sille, mitä se sanoi siinä tanssilattialla, ni se alko itkemään.. Että joo, joskus vaan pitää nollata kunnolla.. Tilanne kuitenkin saatiin sovittua, eikä sen suhteen ole mitään enää hampaankolossa.

Sunnuntai-iltana sitten saatiin puhuttua tuosta Seinäjoen reissusta, mistä kerroin edellisessä postauksessani. Ja kyllähän O taas pahoitteli käytöstään. Ja sanoi selitykseksi tähän valmistumishässäkkään, että se ei ollut ymmärtänyt, että se on mulle niin iso asia, koska mä en millään tavalla näyttänyt sitä. Mä tiedän, että se on yksi mun heikoista kohdistani, mun on tosi hankala osottaa tunteita (paitsi kiukkua, sitä osaan kyllä osottaa heti kun siltä tuntuu!), mä vaan käperryn itseeni ja suljen toisen ulkopuolelle, sen sijaan että mä avaisin suuni ja sanoisin mikä mieltä painaa. Eikä toinen voi olla ajatustenlukija, mutta vois O myös pikkuhiljaa ruveta oppimaan tulkitsemaan mun käytöstä ja kysyä mikä on hätänä, koska se on varma, että sen kyllä huomaa, kun joku on pielessä. Joten elä B huoli, kyllä mä puhun/me puhutaan, mä vaan haluun valita siihen sopivan ajankohdan, jolloin tiedän että sen juttelun pystyy hoitamaan rauhassa ja ilman turhaa kiukuttelua/karjumista/mököttämistä. Ja toisaalta haluan myös odottaa ja katsoa josko O'kin joskus avaisi suunsa ja tahtoisi puhua.. mutta sitä joudun varmaan odottamaan melko pitkään..

Raivokohtaus

Avaudutaanpa sitten viikonlopusta Seinäjoella vähän enemmän. Eli O'llahan on huono selkä, ja se hajotti sitä jo tossa aiemmin syksyllä kun raahattiin sen putkitelkkari ulos tästä kämpästä. Sit se satutti viime viikolla selkänsä uudestaan kun nousi kotimatkalla töistä junassa pystyyn (miten lie mahtoi nousta) eli sen selkä oli melko paskana kun päästiin Seinäjoelle. O sitten makas sängyssä ja tuijotti telkkaria kun mä pakkasin. Pyysin sitä sitten pakkaamaan keittiöstä kuivat ruokajutut kaapista. Pakkasin ite huoneessani jotain kaappia ja muistin sit, et sielä kaapissahan taitaa olla vielä jotain K'n juttuja ja menin sanoon O'lle, että kaikki ei ookkaan mun. Se rupee siinä sitten äriseen ja paiskoon niitä tavaroita ja mä toteen, että okei, mee sä vaikka tupakalle tai lepäämään, mut mä en jaksa kahtoa tommosta. O'lla repeää pelihousut ihan täysin ja se vaan huutaa ja raivoo mulle naamapunasena että kun sen selkä on niin kipee, että se ei pysty tyhjää pahvilaatikkoa nostamaan ja ties mitä. Mä yritän sille sanoa, että mistä mä voin tietää, että se on niin kipee, kun ei se oo sitä sanonut. Kylhän se sanoi siinä joskus aikasemmin, että kun ei pysty pahvilaatikkoa kantaan, mutta jännästi ajattelin että kyse oli täydestä pahvilaatikosta, joka ois mun mielestä paljon ymmärrettävämpää kuin se, että jopa tyhjä pahvilaatikko on liian painava.

O vaan jatkaa karjumistaan ja mä nielen kyyneleitä ja yritän jatkaa niiden tavaroiden pakkaamista. O menee tupakalle ja sen jälkeen siihen ilmeisesti iskee migreeni ja se viettää puoliyötä vessassa oksentaen. Pahoitteliko O missään vaiheessa jälkikäteen käytöstään? Yllätys yllätys, ei! Siis onko sen mielestä oikeesti ihan ok käyttäytyä noin, eikä pyytää myöhemmin anteeksi? Koska mun mielestä ei todellakaan ole, mutta tässä nyt on taas ollut vähän sen verran kiirusta, että en ole ehtinyt asiaa ottamaan puheeksi.. Toinen asia, mikä mua todella vaivaa on se, kun mähän en sitten lopulta päässyt valmistujaisjuhlaani, kun en saanut sinne kyytiä. Joten kun se rupes käymään selväksi, ja harmittelin asiaa, niin mikä on O'n kommentti? Ihan turhaan otin sitten puvun mukaan. Siis ihan oikeesti??? Se on ainoa asia, mitä se sanoo siitä, että mä en pääse valmistujaisjuhlaani hakemaan todistustani. Ja silloin maanantaina, kun virallisesti valmistuin, varmaan 5 tai 6 ihmistä onnitteli mua ennenkuin O, ja O kuitenkin oli mun seurassa koko ajan! Olisko voinut heti aamulla halata ja onnitella kihlattuaan joka valmistui ammattikorkeakoulusta? Mutta ei, ei O! Mun mielestä kertoo aika selvää kieltä siitä, miten paljon O arvostaa tätä mun valmistumista.. Ja se onnittelukin oli semmonen "ai niin, onneksi olkoon", ei halausta tai mitään.. Mulle ois kuitenkin ollut todella tärkeää päästä sinne juhlaan ja hakea se todistus. Olin su-ma kyynelten partaalla koko ajan, kun mua harmitti niin paljon, että en päässyt sinne. Ja O'lta on ihan turha hakea lohtua. Joo, ehkä mä oisin voinut ite kertoa selvästi, että minua harmittaa ym ym, mutta voisko toisella olla edes sen verran tilannetajua?

Just eilen juttelin siskon kans puhelimessa, ja kerroin tästä niin sisko totes että O'lta selvästi puuttuu empatiakykyä. Vasta kun sisko sen sanoi, niin ymmärsin, että niinpä tosiaan onkin. Se ei selkeesti pysty asettautumaan toisen asemaan ja miettiin, miltä joku asia toisesta tuntuu. En tiedä, vaikuttaako tähän myös se että kun O on sen verran poikamiehenä ollut, mutta silti, kyllä sitä nyt luulis jotain empatiakykyä löytyvän, vaikka ei olis hirveesti parisuhteessa ollutkaan. Taas asia, mitä pitää sen kanssa selvitellä, mutta enpä halua pilata joulua riitelemällä, tämä voi kyllä odottaa...

Muutto part I tehtynä

Kyllä huh huijaa, en muuta enää ikinä! Sellanenkin sähellys ja stressi ja kiukuttelu ja paniikkihässäkkä ollut täs viimeset neljä päivää että ei oo tosikaan! Ja nyt tilanne on vasta se, että tavarat on eritelty roskiin/mukaan/kirpparille ja pakattu ne mukaantulevat tavarat kärryyn.. Ja kärry on nyt sitten Lehtimäellä ens vkolle johonkin asti.. ja sitten vasta alkaa se tavaroiden oikea raijaaminen tänne kämppään.. ja purkaminen/päättäminen mitä puretaan ja mitä annetaan olla laatikossa/pussissa/nyssykässä.. Huoh, en jaksa! Roskiin sai kyl kantaa kiitettävän määrän tavaraa ja kirpparillekkin lähti jonkin verran. Tosin eivät huolineet kierrätyskeskukseen mun sohvaa, koska kissa on terottanut yhteen kulmaan kynsiään.. siis wtf? Kierrätyskeskus? Ihan niinkun sieltä ois kukaan menossa ihan priimatavaraa hakemaan muutenkaan? Ja jos se jälki haittaa, ni voihan sen sohvankulman laittaa nurkkaan/ostaa joku päällys siihen.. Noh, oli miten oli, sohva on nyt roskakatoksessa kiitos K'n ja hänen isäpuolensa.. Joku käy sen varmaan sieltä nappaamassa. Mutta jokatapauksessa, se tavaramäärä, mikä meni siihen kärryyn... jonka pitäis mahtua tänne kämppään.. jotenkin tuntuu että fysiikan lait tulee jossain vaiheessa vastaan ja tavarat ei vaan mahdu...

Oli  kyllä onni, että kissat jäivät tänne, ei siitä ois tullut mitään kissojen kanssa, ja varsinkin toi junamatka, kun sitä tavaraa oli kyllä jo muutenkin mukana, niin siihen vielä kissat... Ja hyvin oli lapsukaiset L'n luona viihtyneet, Wilmaa joutui väen väkisin änkemään kuljetuslaukkuun ja Miroa joutui ensin jahtaamaan sängyn alta ja sitten sohvan takaa kunnes O sai sen väijytettyä käsiinsä ja ängettyä kuljetuskoppaan! Sitten ne molemmat huutaa automatkan.. Oli selkeesti niin kivaa L'n luona, että ei ne tahtoneet kotiin ollenkaan! Sit täälä ne pyöri puolisen tuntia hämmentyneenä, että missäs sitä taas ollaan ja nyt ne molemmat nukkuu aivan väsähtäneenä. Vissiin sen verran koville otti se automatka.. Onneksi L oli hyvin pärjännyt kissojen kanssa ja lupasi, että saavat tulla uudestaankin hoitoon jos tarvetta tulee. Lapsetkin osanneet käyttäytyä, tai ainakaan L ei ole vielä löytänyt mitään niiden tekemiä sotkuja. Yllättävän helposti ite pärjäs ilman kissoja, tosin oli ehkä sen verran tekemistä ton muuton kanssa, että ei ehtinyt ikävöimään. Oletin että ois ollut paljon isompi ikävä niiden perään.

Saa nähdä kauanko menee, että oikeesti sisäistän sen asian, että en ole täällä enää käymässä, vaan asun nyt täällä. Ei tarvi enää pakata laukkuja ja kissoja ja lähteä takas Seinäjoelle, vaan pysyn täällä viikosta toiseen. Ainoa asia, mitä mun oikeasti tulee sieltä ikävä on työt, ja työpaikka ja se porukka siellä. Niin henkilökunta kuin asiakkaatkin. Kuitenkin sen kolmisen vuotta siinä kävin lauantai- ja kesätöissä, niin kyllähän siinä ehti ihmisiin kiintyä. Nyt pitää vaan toivoa, että löytäisin täältä töitä nopsasti. Vaikka tuntuu siltä, että haluaisi hetken vaan istua ja hengähtää ja saada ajatukset kasaan; mä olen valmistunut, mä olen muuttanut, mulla on elämä taas järjestyksessä, niin silti tuntuu ahdistava painostus siitä, että töitä pitäis saada heti nyt. Tuntuu että O ja sisko ja kaikki kahtoo pahalla jos vaan "makaan työttömänä kotona" enkä paahda uraputkessa.

Kaikkialla muualla kiirusta, paitsi töissä

Hah, on tämäkin, kun ei ole arkena aikaa päivittää blogia, niin päivitänpä sitten lauantaina töissä tiskillä istuessani... Sen verran ollut taas hulinaa tässä muutaman viikon aikana, että ei oo ehtinyt omaa blogiaan päivittämään, muiden blogeja vaan käynyt vilkuilemassa. Eilen tultiin O'n kanssa viimeistä kertaa takaisin Seinäjoelle. Kissat jäi B'n ystävän, L'n luokse. Ei tarvi niitä nyt sitten neljän päivän takia tuoda tänne ja varsinkaan sitten tiistain muuttorumbassa ei tarvi varoa kissoja, vaan saa rauhassa juosta ovesta tavaroiden kanssa miten sattuu huvittamaan. Karvalapset oli innoissaan/jännityksellä uudessa paikassa, hirveästi tutkivat paikkoja ja kiipeilivät ympäriinsä. L'lla on myös pupu, mutta onneksi nuo lapsukaiset on jo K'n pupuun tottunut, niin enemmän jännitti se, mitä L'n pupu tuumaa kissoista. Mutta onneksi kun L'n pupu on aiemmin ollut B'n pupu ja B'llä on kaksi koiraa, niin pupu on tottunut muihin eläimiin niin ei niidenkään välillä tuntunut mitään kinaa olevan. Mutta on se vaan outoa olla ilman niitä karvalapsia, kun on niin tottunut siihen, että ne jaloissa pyörii ja häärää ja saa olla kymmeniä kertoja päivässä karjumassa niillle.. ja nyt on aivan hiljaista. Noh, onneksi O edes tuli mukaan niin on jotain seuraa.

Tänään pitäis tosiaan töiden jälkeen ruveta kasaamaan tavaroita.. ei kyllä yhtään huvittais.. Vaikka tietää, että ei se nyt oikeesti oo mikään ylitsepääsemätön urakka niitä pakata, mutta silti on semmonen olo, että onko pakko...? Mut kyllä se siitä, jahka alkuun pääsee ja onhan siinä O apuna. Vaatekaapit oon jo pakannut, melkein saman verran meni vaatteita "kirpparille"-säkkiin kuin mitä "Vantaalle"-säkkiin.. kertoo taas kuinka paljon sitä turhaa vaatetta vaan kertyy jostain. Jos olisin reipas, ni olisin ottanut kirpparipöydän ja myynyt ne kamani ja ottanut rahat niistä, mutta koska olen laiskiainen ja kiireinen, niin soitan maanantaina SPR'n kirpparille että tulkaapa hakeen täältä tietokonepöytä, sohva ja kasa vaatteita/kenkiä ym sekalaista..

Olin tosiaan viikon sielä Vantaalla. O kävi ahkerasti töissä ja mä möllöttelin kämpillä. Tiistaina kävin B'n ja L'n kassa baarittelemassa ja olin kyllä pitkästä aikaa tukevassa humalassa. Onneksi ei kuitenkaan krapula iskenyt mitenkään ylivoimaisena kimppuun, vaan selvisin ihan levolla keskiviikosta ;) Oli kyl mukava ilta tyttöjen kanssa, aloteltiin B'n luona ja pelailtiin siinä Wiillä. Sit lähdettiin karaokebaariin ja lauleskelin sielä tyttöjen kans duettoja, en tainnut yhtään biisiä laulaa yksin.. Naapuripöydästä haluttiin sit tarjota meille oluita, kun me laulettiin niin nätisti.. LOL! Eihän meistä kukaan edes juo kaljaa! Onneksi meidän kans iltaa viettämässä oli myös yks B'n ja L'n baarituttava, niin juotettiin niitä sille. Sielä tuli pilkku kahden aikaan, joten jatkettiin siitä sit seuraavaan baariin. Siinä vaiheessa mä olin kyllä jo enemmän kuin humalassa ja mm. tipuin pöydän alle kun yritin istua penkkiin tiskiltä tullessani. Noh, sattuuhan noita! Sieltä lähdettiin sit puol neljän jälkeen B'n kanssa niille yöksi ja juteltiin siinä vielä ennen nukkumaanmenoa yhtä sun toista B'n ja hänen kihlattunsa kanssa.. valitettavasti nytkun yrittää muistella, et mitäs kaikkea puhuttiin, ni mielikuvat on aika hämäriä.. pitänee ottaa tämä juttelu uusiksi joskus :) B heitti mut sit keskiviikkona töihin mennessään kotiin ja siinä se päivä menikin sitten illasta toipuessa.

Torstaina kävin vähän metsästämässä joululahjoja Kampista, mut en kyl löytänyt oikein mitään. Pitää keskiviikkona mennä O'n kanssa Jumboon pyörimään koska sielä mä osaan ehkä nippanappa jo liikkua.. Kamppi on mulle kyllä niiiin liikaa. Mutta joo, jospa sitä yrittäis jatkaa työntekemistä ja jättäis tän netissä surffailun vähemmälle!

Itsenäisen Suomen kunniaksi

Hyvää itsenäisyyspäivää 94-vuotiaalle neidolle! :) Eipä sillä, että tänään olisi sen kummemmin tullut mietittyä itsenäisyyttä, ja niitä kaikkia miehiä, naisia, lapsia ja eläimiä jotka ovat osansa tehneet tämän eteen. Osaltaan asiaan varmasti vaikuttaa se, kun ei ole ikinä ollut isovanhempia siinä määrin, että olisi kuullut heidän kertovan noista ajoista.. Mutta, onhan se hienoa olla suomalainen Suomessa, vaikka ollaankin osa jotain aina niin iki-ihana EUta..

K muutti perjantaina pois ja pupukin lähti sunnuntaina. On kyllä kieltämättä vähän omituista olla pelkästään kissojen kanssa täällä, kun on niin tottunut siihen, että tuossa toisessa huoneessa on aina joku asunut, jonka kanssa on voinut jutella pitkin päivää. Varsinkin Big Brotheria kattoessa yleensä vuorotellen K'n kanssa juostiin mainoskatkoilla toisen huoneeseen jakamaan mielipiteitä tapahtumista. Noh, muutama viikko yksin asumista ja sitten saa O'n kanssa jakaa ajatuksiaan tv-ohjelmista. Ja ehkä vähän muustakin ;) Big Brotherista puhuen, oon aivan järkyttynyt, että Sebastian lähti talosta.. Se ainoa ihminen, jolle olisin sitä voittoa oikeasti toivonut.. Hieno esimerkki siitä, että kaikki uskovaiset eivät ole täysiä hihhulisekopäitä. Tavallaan kunnioitan hänen periaatteitaan asioita kohtaan, mutta kylhän ne itsestä tuntuu kuitenkin niin vierailta, et ei pysty oikeesti ajattelemaan, että miten joku voi vielä tällä vuosituhannella ajatella noin.

O'n joululahjakin saapui jo Suomeen, hyvissä ajoin. Kaveri kävi veljensä kanssa tässä sunnuntaina sen tuomassa ja samalla annoin veljelle yhden tietokoneen, mikä on mulla täällä lojunut, kun se kaatuili käytettäessä, ni en osannut sille mitään sinänsä tehdä.. Windowsin kun asensi uudestaan, ni kone toimii kuin pitääkin, yllätys yllätys. Hän lupasi mulle vuorostaan pleikkarille ohjaimen, niin saan vihdoin ruveta pelaamaan O'n kanssa yhteistuumin pleikkarilla. Kaupassa kun se ohjain maksais n. 60€, ni on tuntunut aika järjettömältä hinnalta..

Jotenkin kyllä tuntuu oudolta ajatella, että asun täällä enää  muutaman viikon. Vaikka koko ajan tähtäimessä on ollut muutto O'n kanssa yhteen, niin silti.. Eipä kai sitä usko kuin vasta sitten kun seison muuttolaatikoitteni keskellä O'n kämppää. Tai sittenhän se on meidän kämppä. O oli vuokranantajalleen soittanut tästä mun muutosta ja asia on siltä osin selvä, uus vuokrasopimus tehdään et siihen tulee munkin tiedot. Kissoista ei tietenkään puhuta mitään...

Hain Tikkurilan kirjastoon lasten- ja nuortenosastolle töihin, se oli ainoa avoimena oleva paikka.. 27 hakijaa yhteensä.. Olin kyl vähän yllättynyt tuosta hakijamäärästä, mielessäni ajattelin et jos joku 15 hakijaa olis.. Kyllä noista varmaan muutama on sellaisia, joilla ei ole oikeasti pätevyyttä tuohon hommaan, mutta sitten varmasti on niitäkin, jotka on jo aikasemmin ollut talossa töissä/muuten tuttuja tai olleet töissä lastenkirjastohommissa aikaisemmin. Saan kyllä omata melkoiset näyttelijänlahjat, jos pääsen haastatteluun, että pystyisin muka vakuuttamaan ne haastattelijat siitä, että mulla ois minkäänlaista kiinnostusta lastenkirjastotyöhön.. Mutta kyllä se kun miettii sitä palkkaa, mitä siitä työstä saa, niin se varmasti  kannustaa olemaan vakuuttava ;)

Opintopisteet kasassa, vihdoinkin!

Hianosti seisoo Winhassa 211 opintopistettä! Sain siis jopa yhden ylimääräisen kasaan tässä puolentoista vuoden extra-ajallani ;) Sen verkkojulkaisun kanssa kävikin sitten niin, että opettaja laittoi spostia mulle, että tämä onkin jokin muinaisjäänne ja turha kurssi minulle, en saakkaan siitä arvosanaa.. Eh...? Noh, oli miten oli, pääasia että mulla on tarvittavat 210 opintopistettä kasassa ja tutkinto valmis. Jos olisin joutunut tekemään enemmän tuon verkkojulkaisemisen kurssin eteen, kuin vain zippaamaan ne aikaisemmin tekemäni verkkosivut, olisin varmasti vaatinut siitäkin kurssista arvosanan Winhaan, mutta koska sen eteen nyt tein niin vähän töitä tänä syksynä, niin enpä viitsinyt ruveta ärjymään.

Tänään käytiin naapurin kanssa viemässä mun elektroniikkaromu Etappiin kierrätykseen, olen sen verran luontohippi, että halusin viedä ne itse oikeaan paikkaan, sen sijaan että olisin vain jättänyt ne tonne jätekatoseen, niinkuin moni tekee pois muuttaessaan. Kummasti tuli tilaa nurkkiin kun pois lähti tietokoneenraato, kotiteatteri, kirjoituskone ja imuri. Yksi vaihe muutossa taas takanapäin. Toisaalta, monta vaihetta on vielä edessäpäin. Eilen B soitti sen työkaverinsa kanssa, ja sovittiin sitä muuttoa siihen malliin, että hän tulisi silloin 20. pvä ja pakattais kamat autoon ja hän toisi ne sitten välipäivinä Vantaalle kun kotiutuu täältä lasten kanssa. Eli meidän tarvii O'n kanssa ottaa junaan kissat ja kissojen ruokakupit (ja tietty mulle vähän vaatteita ja meikit) koska kaikkea tarvittavaahan mulla (ja kissoilla) kyllä on jo O'n luona sen verran, että selviän sielä välipäiviin asti ilman kamojani. Varsinkin kun kuitenkin suurin osa noista noista kamoista on sellaisia, joita ei kuitenkaan tulla Vantaalla purkamaan ollenkaan. Oli kyllä todella ystävällinen mies, lupasi heti, että jos ei kaikki mahdu samaan kuormaan, niin hän voi kyllä käydä välillä heittämässä osan Lehtimäelle lämpimään säilöön ja tulla sitten hakemaan lisää ja sama sitten kun se tuo kamoja, pitää vain pakata kamat niin, et mitä tarttis tuoda silloin välipäivinä ja mitä voi tuoda myöhemmin. Joten eipä tarvitse muutostakaan enää stressata, ainoastaan toivoa että kaikki menee suunnitellusti.

Tänään sain pitkästä aikaa aikaiseksi ja siivosin.. En ookkaan siivonnut sen jälkeen kun olen Vantaalta kotiuduin, ja oli täällä kylllä jo sen näköistäkin. On vain ehkä ollut pikkaisen muutakin tekemistä. Tosin nyt keittiö on sen verran pullollaan K'n muuttotavaraa/roskaa että sitä en saanut sen kummemmin siivottua. Mutta eipä tässä nyt jaksa kyllä pahemmin asian eteen ahkeroida, kun tietää että muutaman viikon päästä edessä on kuitenkin poismuuttosiivous.

En nyt tiedä, lähtisinkö vielä käymään kissojen kanssa Vantaalla ennen muuttoa.. toisaalta, ohan se n. 70 € menoerä kun kissojen kanssa matkaa junassa, mutta taas toisaalta, ei mulla oo täällä mitään tekemistä (paitsi pakkaaminen ja lauantaisin töissäkäyminen) joten miksi en lähtisi..? Pitää O'n kanssa keskustella asiasta kun se seuraavan kerran kotiutuu meseen. Tänä vloppuna en pääse lähtemään, kun K'lla on muutto ja olen hänen pupunsa vahtina sunnuntaihin, kunnes pupukin muuttaa uuteen kämppään. Jos lähden ens vkon lauantaina, niin voin kotiutua sitten O'n kanssa perjantaina, pakata la-ma tavarat kasaan töiden ja valmistujaisjuhlan lomassa. Kuulostaa mielestäni ihan suunnitelmalta :)

Viimeistä arvosanaa odotellessa...

Nyt on sitten sillä tavalla, että kaikki arvosanat yhtä lukuun ottamatta on Winhaan merkittynä! Tuo puuttuva kurssi on se Verkkojulkaiseminen, ja laitoin siitä opettajalle spostia tänään ja se sanoi huomenna tarkistavansa sen, kun muisteli, että olisi jo kaikki arvosanat Winhaan laittanut. Että niin vaan tuli kaiken tämän ressin ja paniikin seassa tehtyä kaikki vaadittavat tehtävät ja valmistuminen on vihdoinkin, viiden pitkän vuoden jälkeen, edessä! Eilen löysin vielä tutorpassinikin kaapista, ja laitoin siitä koulutusohjelmapäällikölle spostia, että keneltäköhän mun kannattaisi kysellä, josko saan niistäkin tunneista opintopisteitä. Vaikka ei ne opintopisteet mulle ole tärkeitä, koska niitä on jo tarpeeksi, mutta haluaisin todistukseen sen merkinnän, että olen toiminut tutorina, koska siitä voi olla apua työnhaussa, työnantajat varmasti ottaa sen positiivisena asiana. Tietotekniikan ja informaatio-oikeudenkin sain suit sait sukkelaan tehtyä, ei mun tarvinnutkaan onneksi tehdä kuin joku reilu kymmenen tiedonhakua Finlexistä ja Edilexistä ja se oli sillä selvä, kolmonen tuli siitäkin. Ehkä vähän vedin yhdessä spostissani opettajalle masennuskorttia esiin.. Mut siihen mulla on kyllä oikeus, jos en saa hyödyntää sitä tässä että saan helpotuksia kouluhommiin, niin missäs sitten? ;) Jännästi kyllä sen jälkeen, kun olin tuon vihoviimeisen tehtävän palauttanut nukuin 13 tunnin yöunet.. En nyt sanoisi, että on mitään univelkaa kertynyt ja rupeis stressi purkautumaan.. Pah, sanoisinpas!

Tänään tuli palkkalaskelma.. olin vähän yllättynyt kun summa oli sama, mitä ennenkin, vaikka työaika on lisääntynyt 2h/pvä.. Ilmeisesti ei oo sit palkanlaskentaan asti ilmotettu tästä työajan muutoksesta, pitää huomenna ottaa ja soittaa sinne että oon tehnyt vähän enemmän tunteja, kuin mitä palkkalaskelmassa lukee.. Toivottavasti saavat tunnit korjattua nopeasti, ja saan puuttuvat eurot, kun tässä nyt kuitenkin ois joulu ja iso muutto tulossa...

Joulu... en ole yhtään jouluihminen, en ole ikinä ollut. Turha kulutusjuhla mun mielestä. En nauti lahjojen shoppailusta (lahjojen saamisesta kyllä). Mutta olen ollut aikaisin liikkellä ja hankkinut jo O'lle joululahjan, nyt vaan istun peukut pystyssä, että se ehtii tulemaan ennenkuin muutan pois täältä, koska tilasin kaverin kanssa kimpassa, niin kurjaa jos kaveri joutuu sitten erikseen vielä lähetteleen sitä Vantaalle. Pitää vielä miettiä lahjat sielunsiskolleni ja hänen pojalleen (kummipoikani), B'lle, siskolle ja hänen lapsilleen.. Ostan kohta afrikkaan vuohen ja siinä on mun joululahjani heille... Joulusta puheenollen, eilen satoi täällä ensilumi, joka on edelleen maassa. Ehtisköhän tässä vielä käymään pulkkamäessä rikkomassa ton pulkan lopullisesti, kun se edellisellä reissulla jo jonkin verran hajos..?

Käytiin tänään K'n kanssa irtisanomassa nämä kämpät, tästä se muutto alkaa! Tosin muuttoaikataulu on vielä täysin auki.. On ollut B'n kanssa puhetta, että hänen yksi työkaverinsa voisi tulla muuttamaan kun sillä on farmari+peräkärry, mutta valitettavasti hän ei luultavasti pääse silloin 20. päivä, jolloin olin muuton suunnitellut, koska hänellä on lapsia ja lapsilla joululoma.. Joten, jos hän tulee hakemaan muuttotavarat aikaisemmin ja tänne jää vain kaikkein välttämättömin.. Mutta tarvittaisiin vielä kyyti O'n ja kissojen kanssa silloin 20. pvä Vantaalle.. Oon koittanut katsoa minkä hintaista on auton vuokraaminen, jos sais sen niin että sen ottaa täältä ja palauttaa Vantaalle... mutta sehän se vasta kallista onkin, ilmeisesti ois halvempaa jos otan sen täältä, ajan Vantaalle ja seuraavana päivänä takas tänne palauttamaan sen, missä ei mielestäni ole kyllä mitään järkeä.. Ehkä tässä täytyy lähteä autovarkaisiin..

Elämä se on yhtä vuoristorataa

Puuuuuuh, kun tunteet heittelee päivästä toiseen ja tunnista toiseen tämän kouluhässäkän kanssa... Ensin olin onnellinen kun yksi opettaja antoi paljon tehtäviä anteeksi, niin eiköhän sitten toinen opettaja, juurikin tämä tietotekniikan ja infromaatio-oikeuden opettaja vastaa spostiin että juu, sulta puuttuu vielä 5 tehtävää 6sta sen referaatin lisäksi! ARGH! Gimme a break!! Sellastakin huviajelua tässä vuoristoradassa, että ei pahemmasta väliä... Sitten tänään iski pikkiriikkinen paniikki kun menin tutkimaan Winhaa ja huomasin että jaa, siälä on mulla 194 opintopistettä kasassa ja enää 3sta kurssista puuttuu  merkinnät, yhteensä 12 op tulee niistä.. 194+12=206... WTF??? Siitähän uupuu 4 op, tän koulutusohjelman laajuus on 210 op. Miten voi olla, kun laskettiin niin tarkkaan koulutusohjelmapäällikön kanssa näitä silloin syyskuun alussa ja katottiin, että mullehan tulee viälä muutama ylimääräinenkin piste... Siinä jo paniikissa laitan spostia koulutusohjelmapäällikölle, et miten tää voi olla näin... Mut tarkasteltuani Winhaa aikani luulen löytäneeni virheen, koska se 194 op on laskettu 22.11 asti ja olen 23.11 saanut kolmesta kurssista arvosanat, yhteensä 9 op, niin mullahan onkin oikeesti 203 op kasassa jo! Melkosen syvän huokauksen päästin, kun huomasin ton. Mut kyllä kaikki mistä vaan voi stressiä tässä vaiheessa saada, niin osuu mun kohdalle...

Mutta nyt oikeesti mun tarvii tehdä enää toi kirjastojen tietojärjestelmien tehtävä ja sitten ne tietotekniikan ja informaatio-oikeuden tehtävät mitä se opettaja laittaa mulle toivottavasti viimestään huomenna. Sen referaatin palautin sille tänään, toivottavasti se kelpaa eikä se rupea siitä mitään huomauttelemaan.. Kyllä huomaa että se opettaja on lakimies, koska se ei anna kyl yhtään armoa... Niin, se tiedonlähteiden kurssikin oli vaan pompsahtanut Winhaan arvosanan kanssa, vaikka luulin että mulla oli siitä vielä jotain tehtäviä tekemättä, eipä sitäkään opettajaa enää kauheasti jaksa kiinnostaa että olenko varmasti tehnyt saman verran töitä kuin muut kurssin suorittaneet :) Ne kadonneet verkkosivutkin löytyi tosiaan sieltä koulun M-asemalta, niin sain ne zipattua ja laitettua opettajalle, arvosanaa en ole niistä vielä saanut. Sen 12 sivun raportin avulla sain niistä kahdesta muusta "tietoteknisestä" kurssista kummastakin kolmosen arvosanaksi :)

K muuttaa 2.12 alkaen uuteen kämppään, joten tässähän alkaa kohta armoton siivoaminen ja pakkaaminen mullakin. Pitää nyt tuumailla tätä muuttoaikataulua, et miten koko homma ois järkevin tehdä.. Teleportti ois kyllä tässä vaiheessa niin näppärä... Jotenkin ei yhtään innosta ajatus tavaroiden pakkaaminen ja kantaminen autoon, 300 km ajelemista, muuttolaatikoiden kantaminen 5. kerrokseen (joo, O'n luona ei ole hissiä...) ja sitten miettiä et mitä tavaroita mun kannattaa purkaa ja mitkä kannattaa jättää puoleksi vuodeksi muuttolaatikoihin odottamaan muuttoa Tampereelle.. Ja mitä teen noiden kissojen kanssa? Missä vaiheessa ne muuttaa...?

Sen verran koville on tämä koulustressi ottanut, että alotin toissailtana unilääkkeet uudestaan. Ei ole mitään järkeä, että pyörin sängyssä tuntitolkulla kun en saa unta kun mietin koulua ja ties mitä ja olen sitten rättipuhkikiukkuväsynyt päivän.. Niinpä päätin popsia niitä nyt tässä muutaman viikon, kun kerran niitä on vielä jäljellä. Josko töissäkin tajuais taas asiakkaiden kysymyksistä jotain, kun on kunnon yöunet alla.

Loppusuora siintää horisontissa

Tässä olisi enää 10 päivää jäljellä, ja sitten pitää kaikkien opintosuoritusten olla palautettuina opettajille että heillä on viikon verran aikaa arvioida ja laittaa arvosana Winhaan. Tutkintoanomus täytyy viedä opintotoimistoon viimeistään 5.12, joten siihen mennessä pitää olla kaikki opintosuoritukset merkittyinä Winhassa. Muutama opettaja on nyt sähköpostilla "häätyytellyt" tehtäviensä perään, laitoin kaikista mun rästissä olevista "tietoteknisistä" kursseista vastaavalle opettajalle paluusähköpostia jossa listasin mitä kaikkea multa vielä uupuu sen kursseista.. Opettaja oli reilu, ja vastasi että kirjotat raportin Net.:verkkoviestinnän käsikirjasta, kun mainitsin että olen sen saanut juuri luettua, eikä mun tarvitsekkaan tehdä niitä kahta muuta raporttia, mitä se oli alunperin mulle laittanut. Verkkojulkaisukurssinkin saan sillä läpi, että zippaan aiemmin tekemät verkkosivuni ja lähetän ne hänelle, ei tarvitse kirjoittaa raporttia niistä. Sitten pitäisi vielä tehdä yksi tehtävä että saan kirjastojen tietojärjestelmät suoritettua, Tiedonlähteistä odotan edelleen opettajan vastausta, et mitä mun tarvii tehdä, että se kurssi tulee suoritettua.. Tietotekniikka ja informaatio-oikeuden kurssin vetäjälle laitoin spostia ja kyselin että voisko se antaa mulle H:n kurssista kun olen kuitenkin tentin aikoinani tehnyt ja ollut läsnä tunneilla.. Eniten mua tällä hetkellä jännittää tuo Tietotekniikka ja informaatio-oikeus ja se, että en löytänytkään verkkosivujani tikulta, missä olen koko ajan kuvitellut niiden olevan. Nyt elän toivossa, että ne ovat koulun M-asemalla, pitää maanantaina suunnata koululle kaivelemaan sivut aseman kätköistä.

Mutta siis, sen jälkeen kun opettaja oli vastannut että ei tarvitse tehdä sitä eikä tuota, niin tuli ensimmäisen kerran koko syksynä se fiilis, että ihan oikeesti, mä valmistun! Nyt on oikeesti enää niiiiiin vähän hommia tehtävänä, että mä pystyn tähän! Varsinkin kuin kirjoitin siltä istumalta sen raportin siitä kirjasta, siitä tuli yhteensä 12 sivuinen, ja kirjoitin sitä puoli neljään asti aamuyöllä! Halusin tehdä siitä kunnollisen, kun kerran sain niin paljon niitä muita tehtäviä anteeksi. Vaikka O koko ajan hokee, että kyllä sä valmistut, ne haluaa sut ulos sieltä koulusta valmistuneena, mut silti on vaan itellä ollut koko ajan pelko, et joku menee pieleen. Vaikka aiemmin postailin kuinka olen optimisti, niin tämän asian kanssa en ole kyllä osannut olla optimistinen. Näköjään kun tulee kyse asioista, joilla on todella, todella paljon mulle merkitystä, niin pessimisti ottaa vallan.

Yllättävää kyllä, en ole edelleenkään saanut yhtään ykköstä arvosanaksi, vaikka olen palautellut tehtäviä kuinka vajaina :) Siitä lasten ja nuortenkirjallisuudesta, minkä palautin vajaana sain kakkosen. Ja lastenkirjastotyöstä sain peräti kolmosen, hyvin pitkälti varmaan sen tähden, että kävin sielä kirjastossa ja tein haastattelun, koska sitä osuutta niistä kurssitehtävistä opettaja kehui sähköpostissa. Muut sille kurssille tehdyt tehtävät palautin vajaina (tein esittelyn kahdesta eri kirjastojen lukudiplomeista kolmen sijaan, luin vain kaksi artikkelia raporttiini...) mutta kolmonen sieltä silti pompsahti.

K'n kanssa tossa pari päivää sitten puhuttiin tästä mun valmistumisesta, tästä paniikista ja stressistä mitä mulla on ollut vähän pitkin syksyä ja varsinkin nyt marraskuussa. K sanoi, että entä jos mun masennus "laukeaa" taas, koska stressistähän se viimeksikin otti sen viimeisen tippansa ja tuli "vierailulle". Itse en ole tajunnut asiaa ajatella ollenkaan, ja K'n sanomana tuo ajatus kyllä säikäytti! Justiinhan mä olen päässyt takaisin jaloilleni sieltä masennuksen kourista, enkä todellakaan halua vajota sinne koskaan ikinä enää... mutta, se vaara on koko ajan olemassa ja merkit on ilmassa. Mitä jos masennun, kun saan tämän kouluhärdellin loppuun, paperit käteen ja muuton Vantaalle tehtyä? Vantaalla mulla ei kuitenkaan ole sen tarkempaa suunnitelmaa elämälleni vielä, kun ei ole työpaikkaa odottamassa. Onhan sielä O, bestis, siskoni ja muita hyviä ystäviä.. mutta silti, elämään tarvitaan muutakin sisältöä, tai minä ainakin tarvitsen. Tottahan yrityksenä on hakea töitä mahdollisuuksien mukaan, mutta toisaalta, niitä samoja paikkoja hakee varmasti moni muukin. Tämä nyt on ehkä vähän turhaa jossittelua, mutta silti, kyllä tuo K'n kanssa käyty keskustelu laittoi ajattelemaan. Vaikka kuinka toivoisin, että masennukseni olisi vain tuollainen kertaluontoinen, olosuhteiden pakosta tapahtunut oikku, niin totuus on että mullahan nyt sitten on taipumusta masennukseen, ja se voi tulla uudestaan vierailemaan elämääni...

Mitäs muuta mulle kuuluu... ei oikeestaan mitään, koko elämä pyörii nyt koulutehtävien ja naamakirjan  ympärillä.. Kirjaston lauantaiaukioloaikaa on nyt marraskuussa pidennetty ja työt alkaa jo yhdeksältä.. mikä tarkoittaa sitä, että mun pitää herätä seittemän jälkeen että ehdin puoli yhdeksältä lähtevään bussiin. Viime lauantai meni ihan ok, heräsin suht pirteenä, vaikka en ollut nukkunut kuin viitisen tuntia, mutta tänä aamuna ja koko päivän töissä kyllä väsytti... Vaikka kuinka join energiajuomaa, niin aivot oli kyllä melkoisessa sumussa päivän. Noh, selvisin kuitenkin päivästä ihan kunnialla, enpä mitään hirveän vaativia hommia kyllä tehnytkään, hyllytin, syötin tilauksia järjestelmään, hain hyllyvarauksia ja muovitin isoja kirjoja, kun ne tuntuu jostain "kumman" syystä jäävän sinne muovitushyllyyn. Onneksi oli rauhallinen päivä, eikä tullut mitään erityisempiä asiakkaita kummien kysymyksien kanssa.. Eräs asiakas kysyi kun olin hakemassa hyllyvarausta, että onko lapsille tikkukirjaimilla olevia kirjoja, kun hänen lapsensa osaa lukea vasta semmoisia.. Noin yksinkertainen kysymys ja mä jouduin oikein pinnistelemään, että onkos meillä..? Ohjasin heidät tavutettujen kirjojen ääreen, niissä ainakin on tikkukirjaimellisia kirjoja. Jännästi tuo unenpuute vaan vaikuttaa aivoihin, en ymmärrä miten O pystyy elämään jatkuvassa unenpuuttessa, sehän siis nukkuu jotain 5-6 tuntia joka yö.. en mä vain selviäisi. Töistä kotiuduttuani hengasin hetken koneella ja sitten menin sänkyyn "lukemaan", unihan siinä yllätti.. K rymys töistä kotiin ja herätteli kiukkuamisellaan, mutta onneksi tajus että olin päikkäreillä (en ollut jaksanut laittaa huoneeni ovea kiinni) ja vetäytyi sit omaan huoneeseensa kiukkuamaan. Siinä sitten pari tuntia unta, sen jälkeen tunnin verran heräilyä ja vihdoin alkoi olo olemaan ihmismäinen. Mä en vaan ole aamuihminen, en ole ikinä ollut, enkä usko että tulen edes vanhuksena olemaan...

Vaikea viikko takana, vaikeampi edessä?

Jumankauta että osaa ihmisellä vastustaa! Tuntuu et on tässä viimesen viikon ajan kaikki mennyt jotenkin päin mäntyjä! Argh! Jaksais enää yhtään näitä vastoinkäymisiä, eikö tämä loppuvuosi nyt vois mennä vaan suit sait sukkelaan.. Sain tossa lauantai-iltana sellasenkin stressinpoikasen että ei mitään rajaa.. Koulukaveri rupes jutteleen naamakirjassa et oonko mä täyttänyt sen "ilmoitus halukkuudesta valmistua" -lappusen joka pitää täyttää 2kk ennen valmistumispäivää..? No enhän mä ole! Koska mulle ei ole kukaan antanut mitään infoa tästä valmistumisaikataulusta, koska pitää mitäkin olla tehtynä. Tiedän vain sen, että kaikki tehtävät pitää olla palautettuna marraskuun loppuun mennessä, että ne ehditään merkata Winhaan ja saan paperit. Enkä oo tajunnut edes ajatella, että tässä on näitä muitakin hommia mitä pitää hoitaa että voi valmistua! Siinä sitten istun ja itken ja stressaan että nonni, tähän jäi mun valmistuminen. Kun en yhtään tiedä, kuinka tiukkoja noi aikarajat näiden valmistumisjuttujen kanssa on.. Laitoin siinä sit spostia meidän koulutusohjelmapäällikölle, vaikka tiesin kyl että se ei sitä varmaan lue kuin vasta maanantaina... Sit laitoin vielä naamakirjassa meidän yliopettajalle yksityisviestiä, josko se tutkis naamakirjaa ahkerammin vloppuna kuin työsähköpostiaan.. Istun ja itken ja valitan naamakirjassa K'lle (joka siis ei ollut kotona, ei me ihan niin säälittäviä olla, et me juteiltais naamakirjassa/mesessä vaikka ollaan molemmat kotona) ja seinänaapurille (joka ei myöskään ollut kotona) joka on kans kiko-opiskelija.. Oikeesti, se stressin ja paniikin määrä, mikä tuli kun mietti että mun valmistuminen saattaa kaatua yhteen paperilappuun mitä en oo palauttanut ajoissa, kun en oo saanut opettajalta infoa/tajunnut tarkistaa Intrasta juttuja.. Vaikka kuinka O yritti mesessä sanoa, että ei se voi olla niin pienestä kiinni, niin kummasti se oma mielikuvitus vaan lensi ja otti luonnollisesti sen kauheimman vaihtoehdon jolla mässäillä.

Mutta onneksi sain jonkun extrapoikkeusluvan ja sain täyttää sen lappusen vähän myöhässä, joten valmistuminen siintää edelleen joulukuussa. Nyt täytyy todella muistaa täyttää tutkintoanomus ajoissa (vähintään 2 vkoa ennen valmistumispäivää) koska se on semmonen lappu, et sitä ei todellakaan voi palauttaa myöhässä. Lisäksi, mä en ole ainut, jonka valmistuminen myöhästyy tuon ilmoituslappusen takia, muutama -08 kiko ei ollut siälä infotilaisuudessa, missä näitä juttuja on käyty läpi, ni nekään ei oo tienneet tästä.. Ne valmistuu sitten tammikuussa, mutta mulla kun tuo tammikuussa valmistuminen ei ole vaihtoehto (ei opinto-oikeutta enää silloin) niin syytän kyllä opettajia tästä! Mitään infoa tästä valmistumisaikataulusta ei ole tullut sähköpostissa! Jos et ole ollut sielä infopäivässä/luokkakaverit ei oo kertoneet aikataulusta, oot aika kusessa.. Toki se aikataulu on Intrassa, mut kuka sitä tajuaa siältä mennä kattomaan... Aivan käsittämätöntä et meidän koulutusohjelmalla on 3 opettajaa, että yksikään niistä ei oo ajatellut, et pitäisköhän näitä ihmisiä infota vielä sähköpostitsekkin.. prkl! Ja kun mä en ole ainoa -06 kiko, joka on nyt valmistumassa.. ja varmaan muitakin vähän yliaikasia ois nyt valmistumassa.. Jotenkin niin uskomatonta, et mitään infoa ei oo tullut.

Palautin maanantaina muutaman koulutehtävän lisää, toisessa mun piti esitellä nuorten fantasiakirjallisuutta ja nostaa esille kolme merkkiteosta.. Tein esittelyn kahdesta. Laitoin opettajalle sposti viestiin, että palautan tän tälläisenä, jos se voi sen hyväksyä niin, hyvä, jos ei, niin sitten luen sen kolmannen kirjan väkisin johonkin väliin. Nyt vaan pelottaa että rupee oikeesti aika loppumaan kesken, kun tuntuu et joka kurssille pitää lukea kirjoja.. Tällä hetkellä mulla on 5 kirjaa, joista osa pitää lukea kokonaan ja osasta muutama artikkeli.. Lukeminen vaan on aika aikaavievää hommaa, ja aika rupee käymään multa vähiin.. Niinpä joudun vähän oikomaan näissä hommissa ja palauttelemaan vähän vajaita tehtäviä.. Mutta kun tavoitteena on vaan saada ne opintopisteet kasaan, niin tulos on tälläistä. Sain muuten sen 6 sivun esseen perusteella kurssista H3! Se essee on siis ainoa, mitä oon tehnyt koko kurssin eteen.. Kiva kun opettajatkaan ei oikeesti jaksa enää suurennuslasilla kahtoa mitä oon tehnyt ja mitä en!

Sitä kierukkaa en ole saanut vieläkään.. perjantaina ois tarkoitus yrittää 3. kerran... jos ei onnistu sittenkään, niin sit täytyy miettiä jotain muuta.. eli O saa marssia lääkäriin! ;) Vähän jännittää, mikä on vointi lauantaina, miten pystyn olemaan töissä... Kävin tänään työpaikalla haastattelemassa työkaveria Lastenkirjastotyö-kurssin yhtä tehtävää varten.. Istuin sielä parisen tuntia muovittamassa kirjoja, omalla ajallani.. Mitäpä sitä ei tekisi välttääkseen kotona odottavia koulutehtäviä! ;) Eilenkin siivosin, pyykkäsin, kävin kaupassa... mitä vaan ettei tarttis tehdä noita tehtäviä! Noh, tänään yritän rutistaa sen haastattelun kirjalliseen muotoon, ja huomenna teen loput Lukudiplomi-tehtävästä ja sit tarvitsee enää tehdä muutaman essee artikkeleiden pohjalta ja lastenkirjastotyö-kurssi on lopultakin suoritettu.. En kyl tajua, miksi oon aikoinaan edes valinnut mitään tommosta, koska lastenkirjastotyö ei kiinnosta mua pätkääkään! Musta ei todellakaan ole mihinkään lastenosastolle hillumaan, hyi yök!

Lauantaina tai sunnuntaina (riippuen mimmonen mun vointi on/millanen työpäivä on lauantaina) ois tarkotus suunnata taas Vantaalle. Mulla on syksyn ainoa lauantaivapaa, kun 5.11 on pyhäpäivä, niin käytän sen heti hyödykseni. Otan kissat mukaan, kun en viitti niitä pariksi vkoa jättää tänne K'n "hellään huomaan". Lisäksi saan rehata mukana vinon pinon koulukirjoja.. Joudun oikeesti istuun ja tekeen kouluhommia kun O on töissä, ei ole yhtään mukava ajatus tämä.. Mut pakko mikä pakko, ei ne hommat itekseenkään valmistu.

Raskaana?

Onpa taas ollut sellainen päivä, että ei pahemmasta väliä.. ja kello on vasta puoli kaksitoista.. mitäköhän tässä ehtii vielä tapahtuakkaan... Tänään oli tarkoituksena saada stoppi tälle epillerien popsimiselle ja asentaa kierukka, joka siis asennetaan  menkkojen aikana.. Vaan eipä ole menkkoja näkynyt! Viimesen pillerin otin lauantaina ja yleensä siinä on mennyt se max 2 päivää et menkat on alkanut.. Vaan nyt  on mennyt 4 päivää eikä vieläkään pihaustakaan. Kyllä oikeesti mieleen hiipi pelko että ei kai tässä nyt oikeesti oo käynyt hassusti, kun noiden pillereiden muistamisen suhteen kanssa on ollut tässä viime kuukausina vähän ongelmia... Yritin sit soitella neuvolaan, mut sielä puhelinajat alkaa vasta klo 10 ja mulle oli aika varattu 10.15 niin totesin et meen sinne ja annan niiden ihmetellä siälä tilannetta.. Juttelin siinä sit sen terkkarin kanssa omaa aikaani odotellessa ja kerroin tilanteesta.. Se päätti sit et voitais varmuuden vuoksi tehdä se testi.. Niinpä sitten ensimmäisen kerran elämässäni pissasin kuppiin tämä pelko mielessä.. Oli kyllä melko pitkät minuutit (niin kulunut kuin tuo sanonta onkin) kun odottelin et se terkkari tulee takasin sen tuloksen kanssa...

Mutta kyllä se tulos sitten onneksi oli negatiivinen, huh! Vaikka asia on itselle päivänselvä, abortin olisin tehnyt ehdottomasti, niin kyllä mielummin otan tämän ei raskaana/ei aborttia-vaihtoehdon kuitenkin.. Ja kyllä tämä pieni pelossa eläminen vahvistaa vaan päätöstä siitä, että noista pillereistä pitää päästä eroon, en todellakaan tahdo tämmösiä jännitysmomentteja enempää, kiitos vaan! On tämä kyllä melkoista kohtalon ivaa, kun tosiaan tähän asti olen selvinnyt ilman että on tarvinnut raskaustestiä tehdä, ja sitten 10 minuuttia ennen kierukanasennusyritystä tehdään testi... Enkä muuten saanut sitä kierukkaa! Meen iltapäivällä terveyskeskukseen jossa joku übergynekologi toivottavasti saa sen paikalleen puudutuksessa ja ultraamalla ja ties mitä... ARGH! Alan kohta kallistua siihen että O saa mennä lääkäriin ja laitetaan siltä putket poikki.

Mitäköhän muuta tässä on tapahtunut sitten viime postauksen... Olin työkavereiden kanssa katsomassa Dance of the Vampires-musikaalin teatterissa. Oli todella upea elämys ja aiheeltaan tietenkin sopii mulle kuin nenä päähän :) Olin ajatellut, että menen katsomaan tuon joka tapauksessa, ja nyt pääsin sitten töiden puolesta ilmaiseksi, niin mikäs siinä. Vantaallakin kävin viikon heilumassa, kotiuduin sieltä perjantaina, lauantaina töihin ja siitä suuntasin sitten Vaasaan jossa oli entisen kämppikseni kihlatun 30-vuotisjuhlat. En tuntenut muita kuin kämppikseni ja juhlakalun, joten oli vähän omituinen fiilis. Varsinkin kun tuntui, että sielä oli jatkuvasti joku riitä käynnissä joidenkin välillä. Yhdessä vaiheessa istuin keittiössä ja seurasin kolmea erillistä riitaa joita käytiin siinä yhtäaikaa.. Oikeasti, porukassa sais olla maksimissaan 3 naista ja vähintään 6 miestä, että illasta selvittäisiin ilman sen suurempia riitoja.. Mä en ymmärrä, mikä siinä on että aina kun tsirpuloita on useampi, niin jostain saadaan riita aikaan... Sit vielä just siinä ennen baariin lähtemistä joku vieras rupee riiteleen exkämppikseni kanssa, joka on siis todella herkkä ihminen, ja sitten siinä menee reilu puoli tuntia että saadaan tilanne rauhottumaan ja kämppiskin lähtemään baariin... Ja siinä vaiheessa hän oli jo sen verran humalassa, että oli ihme, että saatiin se sisälle baariin.. Sielä oltiin pari tuntia ja sit oli pakko lähteä kotiin.. Mut oli mukavaa vaihtelua, en muista koska oisin viimeksi ollut Vaasassa baarittelemassa. Josko seuraavalla kerralla porukka ois sit rauhallisempaa ja vähemmän humalassa.

Koulutehtävät on vähän heikolla jamalla, tässä kuussa oon tehnyt 6 sivun esseen ja thät's about it.. Pari kirjaa lukenu, joista pitäis tehdä esittelyt.. Pitäis varmaan laittaa spostia koulutusohjelmapäällikölle ja käydä sielä tsemppauspuhe kuuntelemassa. Tässä on kuitekin enää 6 viikkoa aikaa saada kaikki valmiiksi, joten kyllä oikeesti pienipaniikkipelkoloppurutistushässäkkä pitäis kohta saada aikaiseksi!

Levottomuutta ilmassa

Jostain hiipi joku ihme rauhattomuus nyt seuraksi. Ei oikeen osaa asettua aloilleen tekeen mitään kunnolla, vaan tekee hetken jotain ja sit jotain muuta.. Ihme haahuilua. Tosin sain Maija Poppasen luettua ja siitä 1½ sivun selostuksen lähetettyä opettajalle, siinä mun tämän päivän panostus kouluhommiin.. Tai no, aloin mä sit lukea Rakas Mikael-kirjaa, josta teen toivottavasti jo huomenna samanlaisen homman. Sitten pitää vielä esitellä kolme fantasiakirjaa jotka mun mielestä on jotenkin tärkeitä sille tyylille ja Lasten- ja nuortenkirjallisuus on kasassa. Opintopisteitä on jo ropissut 3+6+7 kpl, ihan hirveä tahti siis, pitää varmaan hiljentää! ;)

Vantaalla kävin taas vajaan viikon pyörimässä, torstaina kotiuduin sieltä kun oli kirjaston tyky-ilta. En kyl edes avannut yhtään koulutehtävää sielä ollessani, junassa vähän pyörittelin yhtä luetteloinnin tehtävää, mut ei niiden tekemisestä oikeesti vaan tule yhtään mitään ellen saa istua kotona rauhassa. Lähdin Vantaalle lauantaina suoraan töistä ja junasta suoraan bussilla siskon luo 100-vuotissynttäribileisiin. Siis sisko ja pari muuta vietti synttäreitään ja soppelisti yhteiseksi iäksi tuli 100-vuotta. O tuli vähän myöhemmin kun töiltään ehti. Olin kyl melko rättipuhkipoikki kun pääsin siskon luo ja istuin ensimmäisenä syömään :) Siinä sit mietin et pitäiskö vaan mennä suihkuun et sais vähän virtaa tähän iltaan ja sisko ehdotti et voi laittaa kyl saunan päälle. Käytiin sit O'n kanssa saunassa kun muut juhlii. Saunan jälkeen sit meikkaamaan ja pukemaan ja seurustelemaan vihdoin muiden vieraiden kanssa. Lähdettiin sieltä sitten porukalla baariin, mut sielä kyl porukka hajos aika täysin, osaa en nähnyt sen koommin. Noh, pääasia että O ei mennyt hukkaan.

Siellä baarissa tanssilattialla joku keski-ikäinen akka tanssii niin et mun kädessä ollut lonkero läikkyy mun paidalle. Käyn sit huomattamassa sille asiasta ja se on vaan sillee, et pidä se juoma siinä tanssilattian vieressä olevalla tiskillä. Jota mä en todellakaan tee, koska olen sen verran maalta että pelkään ison pahan kaupungin huumeveikkoja. Sit se akka jää tanssiin siihen mun selän taa ja tönii mua jatkuvasti. O tulee takas tupakalta ja alan sille avautuun siitä akasta. O kysyy et haluanko mä et se menee sanoon sille akalle jotain ja tietenkin mä tahdon, saatanan keski-ikänen lehmä. O menee sit puhuun sille ja se akka on edelleen sillee että se ei oo tehnyt mitään väärää jne jne. O on sitten et ok, jos sä oot tolla asenteella, ni ei sua sit varmaan pieni töniminen haittaa ja tönäsee sitä olkapäällä. Siitähän sit sen akan seurassa ollut mieshenkilö meinaa hermostua.. Sit se akka tulee ite huutaan mulle et ootko sä ihan pahvi? Mä oon vaan tyynesti, että en, mut sä ilmeisesti olet. Sen akan ystävätär rupee sit O'n kanssa selvittään tilannetta ja pahottelee O'lle sen akan käytöstä. Mä huutelen siältä sivusta, ettei sun tarvi pyytää anteeksi kun et sä ole tehnyt mitään väärää. Sit se ystävätär tulee ite mulle selittään et kuinka se nainen on just käymässä läpi avioeroa ja on ekaa kertaa sen prosessin aikana ulkona ja on aivan liian kännissä ja blaa blaa ja pahottelee sen käytöstä. Mä totesin et ok, mä hyväksyn sun anteeksipyynnön, mutta kun se et oikeesti ole sinä, jonka pitäis se anteeksipyyntö esittää. Sit se mies tulee siihen levitteleen lompakkoaan.... Mä totean että en mä tarvi rahaa uuteen paukkuun, kun mun pointti on koko ajan ollut se, että se akka vois pyytää anteeksi, mä en sen enempää halunnut, mut sekin oli sille liikaa... Oikeesti, keski-ikäset ihmiset on vaan niiiiiiiiin.... en tiiä mitä, mut jotain ne on! Ois pitänyt mennä sanoon sille akalle et mee lääkäriin ja hae masennuslääkkeet ja unilääkkeet, niin kyllä se siitä, sillä mäkin selvisin! Okei, ei me oltu naimisissa mut silti, 9 vuoden suhteen jälkeen ero.. ei oo varmasti yhtään sen helpompi. Enkä mä silti tommosia asennevammoja kehittänyt siinä rytäkässä. Joo, olisin myös voinut kuunnella siskoni neuvoa, ja antaa asian olla, mutta pohjalaanen jääräpäisyys nosti taas päätään ja oli pakko jatkaa viimeseen asti!

Käveltiin sit O'n kanssa kotiin sieltä, matkaa on joku pari kilsaa, ni ei vaan kannata jäädä jonottaan taksia. Saatiin siinä matkalla jo aika hyvin asioita puhuttua ja ex kansiokin aukes. Puhuttiin vielä kotona lisää ja asiat on nyt oikeesti vihdoin selvitetty.

Tyky-illassa oli kyllä kivaa, kiva nähdä muutenkin kuin työnmerkeissä porukkaa. Kokoonnuttiin siis kirjaston yläkerrassa olevissa kokoustiloissa. Pelattiin lautapelejä ja nyyttäriperiaatteella naposteltiin. Meni vaan ilta niin vauhdilla et kun tuntui et on vasta päässyt vauhtiin niin kello alkoikin olla puoli kymmennen ja pitäis lopetella. Ehkäpä ens kerralla varataan vähän pidempi aika, laitetaan sauna lämpiämään ja otetaan pari koppaa kaljaa/siideriä seuraksi ;) Kotiinpalu muuten ei ollut niin juhlaa.. täällä oli aivan järkyttävä siivo ja lemu... K ei ollut pahemmin tehnyt mitään täällä sen viikon aikana, paitsi käynyt töissä, ja sen kyllä huomas! Oikeesti, täällä haisi pilaantunut kissanruoka ja ties mikä muu kaks päivää. Olin siis jättänyt kissat K'lle kun en viitti niitä alle viikoksi rehata mukana. Siivosin sit apinan raivolla perjantain, ja kyllä aavistuksen vitutti kun K'lla oli vapaapäivä, mut ei se silti tehnyt mitään keittiön siivoamisen suhteen vaan mä sain siivota kaiken.. Prkl, jos asut solussa, ni ei se tarkota sitä, et toinen siivoaa sunkin jäljet, vaan homma hoituu yhdessä. Hyvä esimerkki K'n siivouksesta (tai sen puutteesta) on se, et meillä oli metripitsanlaatikko lattialla pari viikkoa ennenku mä sit korjasin sen roskiin et sain imuroitua ja mopattua. Niinku ihan oikeesti! Musta ei oo hirveen kiva asua kämpässä jonka keittiö on täynnä kamaa kämppiksen jäljiltä... ARGH! Mä niiin lasken jo päiviä et pääsen O'n luo.. vaikka sielä on omat hermoja kiristävät juttunsa, mutta silti. Just kun O'lle valitin siitä siivosta niin O oli vaan hyvin tyytyväinen kun sillä ei oo hirveitä paineita siisteyden suhteen.. Se vähä mitä se tekee on silti enemmän kun mihin oon täällä tottunut. Pitää ottaa asia, TAAS KERRAN, K'n kanssa puheeksi jahka sen kaveri (joka majottuu meillä 5 päivää taas vaihteeksi) lähtee. Jotenkin on vaan niin käsittämätöntä että näistä samoista asioista joutuu sanomaan aina vaan uudestaan, mikään ei vaan mee perille. Kyl ihmisen pitäis ymmärtää et solussa asuminen ei vaan oo sama asia kun yksin asuminen... Pitäis tajuta ottaa se toinenkin huomioon siinä omassa toiminnassaan.

Sovinto

Asiat on nyt O'n kanssa selvitetty niin hyvin mitä ne nyt voidaan mesessä selvittää. Laitoin O'lle lauantai-iltana viestin johon olin listannut ne asiat mitkä mua vitutti. Viesti meni perille joskus kolmen aikaan yöllä (olen stalkkaaja ja käytän välitystietoja). O oli sunnuntaina normisti töissä joten tiesin et selvittely menee ainakin sunnuntai-iltaan. Kotiuduin siitä lenkiltä ja O olikin jo mesessä odottelemassa. Aluksi puhuttiin puuta heinää, mikä ärsytti mua suunnattomasti.. Niinpä kävin siinä välissä mm. tiskaamassa ja tekemässä ruokaa ja sodin klaanini kanssa, ilman että sen kummemmin ilmottelin tekemisistäni, kuten oon yleensä tehnyt. Siinä sitten sotimisen lomassa O rupes vihdoin kyseleen et haluaisinko mä puhua ja kiusallani (loppuun asti pitää ottaa se ilo pienestäkin kiusasta!) sanoin että meidän linnake on pystyssä, puhutaan sit kun ollaan upoksissa niin ei tarvi kesken puhumisen sännätä sotimaan. Siinä menikin melkeen tunti ennenku upottiin, en kyl aatellut et siinä ois ihan niin pitkään mennyt. Mutta joka tapauksessa, O oli että "sori" ja että "et säkään toiminut oikein kun en voinut suoraan sanoa mikä vaivas". Siinä sitten aikamme jankattiin asioita (kaks jääräpäätä ei vaan ole hyvä yhdistelmä....) ja saattiin lopulta sopu aikaiseksi. Mutta kyllä ärsyttää tämmönen kaukoriitely/sopiminen. Ois ollut paljon kivempi kun ois voinut sovinnon päälle halata, mutta minkäs teet.

Tuohon B'n kommenttiin. En tiedä O'n eksistä juurikaan mitään, koska se ei oo suostunut niistä puhumaan enkä mä nyt oo oikeestaan aikasemmin yrittänyt edes niin udella. Tuntuu että kun niin "harvoin" nähdään ja niin "vähän" aikaa, niin sen ajan tahtoo käyttää kyl muuhun kun ex-kansion avaamiseen.. Kuten vaikkapa riitelyyn! Mut sanoin kyllä sunnuntaina että mun täytyy saada tietää niistä, koska ne vaikuttaa kuitenkin siihen mimmonen O on tänäpäivänä ja mun kanssa. O haluaa puhua ne asiat kasvotuksin, joten sen kansion avaaminen tapahtuu sitten ens kerralla kun sinne menen. Niin... J... tiedän kyllä ketä tarkoitat, ja uskomattominta tässä oli että mä en oo nähnyt sitä viimeksi kun varmaan joskus keväällä, en tiedä edes asuuko se täällä enää, mutta annas olla kun siitä tulee puhe edes täällä ni näin sen heti seuraavana päivänä cittarissa! Osoitin taas kypsyyteni ja olin ilonen et mulla oli arskat ja lippis + kuuntelin radiota puhelimesta joten marssin sen ja sen kaverin ohi niinkuin en olisi huomannutkaan niitä. Mut siis joo, J'n kanssa suurin ongelma oli siis sen alkoholinkäyttö. Kyllähän se mies puhua osas, se ei ollut ongelma. Lähinnä se sen kanssa puhumisessa oli ongelma, et se ei suostunut ymmärtämään sitä, mitä mä sanoin. Joten vaikka mä kuinka koitin toitottaa että se on joko minä tai kalja niin se ei uskonut sitä ennenkuin se oikeesti valitsi sen kaljan mun yli ja mä näytin että olin ihan tosissani puheideni kanssa.

Koulujuttuja on tullut tasaisesti naputeltua. Tosin vlopun pyhitin ihan vain töille ja vapaa-ajalle, ja olen niin ajatellut tehdä jatkossakin. Ei ole mitään järkeä, että paahdan niitä 7 päivää viikossa, kun kerran vähemmälläkin selviää. Nyt vaan toivon, että se opettaja, kenen kaikki tehtävät olen nyt palauttanut, ehtis kattomaan että onko ne vastaukset riittäviä, että voisin hyvillä mielin jatkaa seuraavien tehtävien kimppuun. Siis tokihan mä teen niitä seuraavia tehtäviä jo, mutta ois kivempi kun tietäis että ne tehtävät on nyt oikeasti pois tehtyinä, eikä tarvi mietiskellä et tuleekohan ne bumerangina takasin, et tarvii lisää sisältöä.

Lenkkeilynkin aloitin. Siis ihan vain kävelemässä käyn jokatoinepäivä jos kelit sallii. Ei todellakaan mitään himourheilua, mut jaksaa vaan paremmin päivän kun käy edes tunnin verran kävelemässä. Siinä mielessä koira olis kyllä niin ihana olla olemassa kun pääsis monta kertaa päivässä ulkoilemaan. No joo, siinä vaiheessa kun se koira on ja vettä tulee ku aisaa niin tiedän et tulee välillä toivottua et kunpa ei tarttis lähteä. Ehkäpä sitten laitankin O'n asialle! ;)

Firman perustaminen on nyt sitten ottanut kunnolla takapakkia, ja näyttää siltä että muutan joulu-tammikussa Vantaalle.. vaikka olen aina sanonut että en halua asua sielä. Siälä on kiva käydä... mutta asuminen... puoli vuotta... O'n pienessä yksiössä? Voi vittu että siitä tulee hauskaa! Mietiskelen jo, et mihinköhän meinataan saada mun kaikki kamat mahtumaan. Okei, astioita ym ei kannata edes purkaa.. mutta huonekalut? Vaatteet? Voi sitä riemun määrää mikä siinä kämpässä tulee olemaan sen tavarapaljouden keskellä... Ja edelleen, siinä kämpässä ei sais olla lemmikkejä, mut sit siälä on puolivuotta pari kissaa... Joo'o.. Mutta kun ei vaan kannata ruveta puoleksi vuodeksi ettimään isompaa kämppää, kun O kuitenkin yrittää koko ajan säästää rahaa siihen firman alkupääomaan minkä ne tarvii et ne saa lainan.. Eli mä tuun taas elättämään meitä, ei ole riemulla rajaa! Vaikka sitä kuinka tietää ja järjellä pystyy sen asian käsittelemään, et nyt täytyy toimia näin, että päästään sinne Tampereellekkin joskus, niin tiedän jo nyt et mä tuun kiukuttelemaan asioista niiiiiiin paljon! Ensi vuotta odotellessa...

Parisuhdeavautumista

Niin se vaan aika rientää, ei vanha pysy perässä! Kotona olen ollut nyt reilun viikon, muutama päivä meni itellä ja kissoilla kotiutuessa ja varmaan K'lla ja pupulla ainakin saman verran. Kouluasioita kävin keskiviikkona selvittelemässä ja näyttää nyt kyllä tosi hyvältä. Yhtään kurssia ei tarvi käydä enää varsinaisesti istumassa, vaan kaikki kurssit on semmosia, joissa oon kyllä ollut läsnä, mutta jotain tehtäviä on tekemättä. Joten teen vaan ne puuttuvat tehtävät ja paperit isketään käteen joulukuun 19. päivä. Nyt mulla on seinällä A4 lappu jossa lukee:

 SYYSKUU

 Tiedonlähteet

Tiedonhankinta ja haku

Tiedontallennuksen menetelmät

Lasten- ja nuortenkirjallisuus

LOKAKUU

Johdatus verkkotuottamiseen

Verkkoviestintä

Verkkojulkaiseminen

Kirjastojen tietojärjestelmät

Julkaisutuotanto ja julkaisukanavat

Lastenkirjastotyö

MARRASKUU

Tietotekniikka ja informaatio-oikeus

Kirjaston toiminnan suunnittelu

Sitä mukaa kun saan tehtäviä tehtyä, palautettua ja opettajan hyväksynnän/merkinnän winhaan niin vedän punakynällä kyseisen kurssin yli luettelosta! Ensimmäistä punakynämerkintää odotellessa.. Harmi, että se opettaja, jonka kurssien tehtäviä olen nyt tehnyt on sairaslomalla ainakin tämän viikon.. Toivon että hän ehtii ensi viikolla katsoa niitä palautuksia, ovatko vastaukset riittävän laajat/oikeat ja rupean vihdoin saamaan taas opintopisteitä. Edelliset opintopisteet Winhaan on tulleet... 2009... Ei hyvä! Mutta minkäs sille mahtaa.... Periaatteessahan mä voisin muuttaa vaikka heti O'n luokse, koska ei tarvitse koulunpenkkiä kuluttaa. Mutta en sitä kuitenkaan tee, koska siellä on niin paljon häiriötekijöitä, että ei niitä tehtäviä vaan tulis tehtyä, kun olis aina kaikkea muutakin tekemistä. Ja toisekseen haluan olla tuolla kirjastossa lauantaitöissä tämän vuoden vielä.

Loppuaika Vantaalla meni vähän niin ja näin.. N ja Si häät meni hienosti, maistraatissa tuli kyllä heti sellainen fiilis, että tämä on se mun juttuni, mä haluan tälläisen toimituksen kanssa, kun vertaa siihen fiilikseen mikä on ollut kirkkohäissä.. Häiden jälkeen otettiin pubikierros ja käytiin syömässä hääparin ja tämän toisen todistajana olleen pariskunnan kanssa. Se tuntui taas vähän semmoselta, liian arkiselta.. C'mon te menitte just naimisiin, missä on juhlat? ;) Eli kyl mä haluan ainakin ne pirskeet siihen maistraatin jälkeen, et saadaan kunnon häätunnelma aikaan :P

Mutta O'n kanssa oli vähän sukset ristissä.. Tai siis, mulla oli paha mieli johtuen siitä, että O toimi vähän siihen malliin kuin mä en olisi sielä ollutkaan.. eli kävi töissä, tuli kotiin, söi mun ostaman ja tekemän ruuan, pelas tietokoneella puolilleöin ja sitten kahto telkkaria muutaman tunnin. Ei pahemmin jutellut/huomioinut mua. Alkoi oikeesti tuntua siltä, että mä olin sielä vain sitä varten että ostan ja teen ruuan ja that's it. Yksi hyvä esimerkki tästä puhumattomuudesta on se, että niiden firmassa oli alottanut uusi työntekijä ja mä kuulin asiasta pari viikkoa sen jälkeen, kun se oli alottanut.. Joo, mä tiiän, O'lla on stressiä siitä firman perustamisesta, mutta toi syy riittää vaan niin pitkälle ja sen käytös meni kyllä yli sen selityksen. Ja toisekseen se, että mä olisin mielelläni tehnyt kesätöistä ansaitsemillani rahoillani muutakin kuin ostanut meidän ruuat,  (esimerkiksi ottanut vuosia haaveilemani "Nemitatuoinnin") mutta minkäs teet kun O'n rahat loppuu kuun puolessa välissä ja palkka tulee vasta kuun lopussa. Lopulta mulle jäi kesätyörahoistani 30 euroa "säästöön" kun yleensä olen pystynyt maksamaan ylimääräisen vuokran sillä, mitä on kesätöistä jäänyt käteen. Toki siellä kaikki on kallista ja tulihan sitä rahaa tuhlattua muuhunkin kuin ruokaan, mutta silti. Sisko ehdotti, et ostan vain itelleni ruuan ja syön sen ja annan O'n pärjätä miten lystää, mutta ei musta nyt niin ilkeäksi kuitenkaan ollut.

Aloin sitten mökkäämään/silmä silmästä-asenteelle. Eli en myöskään puhunut mistään ja vastasin vain kysyttäessä. Ja mitä tekee O? Sen sijaan, että kysyisi mikä on hätänä, O ei tee juuri mitään. Yrittää ehkä vähän enemmän halailla, mutta ei muuta. Kun kaikki mitä sen ois tarvinnut tehdä, oli kysyä, että mikä mulla on hätänä, kun hän kuitenkin selvästi huomasi että jotain oli vialla. Mutta ei, sekin oli liikaa pyydetty. Toinen hyvä esimerkki tilanteesta oli se kun O lähti vapaapäivänään käymään keskustassa, viemässä jonkun pelin jollekkin asiakkaalleen ja ties mitä, eikä kysynyt haluanko lähteä mukaan. Joo, kuulostaa pieneltä asialta, mutta mulle se on suuri asia. Olisin ainakin kaivannut selitystä, miksi haluaa mennä yksin. Eikä nyt todellakaan ole kyse siitä, että epäilisin O'ta pettämisestä, koska sellainen on lähestulkoon mahdotonta meidän suhteessa. Koska olin silmä silmästä asenteella, niin en sitten myöskään kysynyt O'ta mukaan kun lähdin siitä parin päivän kuluttua käymään siskon kanssa Jumbossa, vaikka O'lla oli vapaapäivä ja hän olisi ihan hyvin voinut tulla mukaan. Mutta en periaatteestakaan kysynyt! Enkä kertonut mitä ostin ennekuin O kysyi ja silloinkin vastasin vain että alusvaatteita enkä sen kummemmin esitellyt että millaiset ostin. Saapahan tuta mitä on, kun ei kerrota mitään! Joo tiiän, ehkä vähän lapsellista touhua ja ties mitä, mutta minkäs teet, silmä silmästä ja hammas hampaasta! Lopulta mulla oli niin paha olo/olin niin rikki tilanteesta että istuin suihkun lattialla itkemässä sillä aikaa kun O oli kaupassa. Itkeminen helpotti, mutta jääräpäisesti en suostunut puhumaan asiasta kun O ei kerran voinut kysyä mikä on hätänä, eikä asiaa olla vieläkään selvitetty.

Hankala asiaa on selvittää, kun ei oo herraa näkynyt mesessä kertaakaan. Yhteydenpito on ollut muutaman tekstinviestin luokkaa silloin tällöin, joka myöskin vituttaa. Onko se niin vaikeeta ottaa se puhelin ja välillä soittaa kihlatulleen ja kysyä mitä kuuluu? O kuitenkin tietää että olen 90% todennäköisyydellä kotona ja pystyn juttelemaan. Mulla taas ei ole mitään tietoa missä O menee enkä sitten viitti soittaa etten häiritte jos niillä on vaikka N'n kanssa palaveerausta siitä niiden firmasta. Puhelimessa en kuitenkaan rupee takkuamaan tätä asiaa selväksi, koska tiiän ettei siitä tuu ku parkua, niin selvän saaminen on vähän haasteellista.

Raivostuttavinta tässä on se, et toi O'n käyttätyminen on jo kerran puhuttu läpi ja luulin et hän ois oikeesti tajunnut silloin, että kun mä olen sielä, niin mä en hirveesti tykkää siitä et se vaan pelaa. Tai jos se pelaa niin se on ok, jos se pelaa pleikkarilla vaikka Little Big Planettia tai jotain muuta, mitä mäkin tykkään seurata sivusta sen sijaan et se istuu koneella wowittamassa. Kun mä en mielestäni vaadi mahdottomia/liikoja! Mutta silti sille tuntuu olevan edelleen vaikea käsittää sitä, että kun mä olen sielä, se ei vaan voi jatkaa sitä arkea samalla tavalla kuin silloin kun mä olen kotonani. Tai voi, ja hyvinpäs siinä kävi... Joo, mä olen myös jonkinsortin netti/naamakirjariippuvainen ja istun koneella paljon joten ymmärrän kyllä pelaamisen ja se on ok jos sitä tekee vähän, mutta että koko illan istuu ja hakkaa wowia, ilta toisensa jälkeen, niin se vaan menee yli mun sietokyvyn. En tokikaan ole luovuttamassa meidän suhteen ja viskaamassa sormusta naulakkoon, mutta selkeesti tässä on vielä paljon parannettavaa että saadaan tämä suhde tasapainoon niin että molemmilla on hyvä olo.

Optimisti? But why?

Tänään on tullut mietittyä koko aamu/päivä, miksi olen optimisti? No okei, ehkä enemmänkin optimistiin taipuva realisti.. Ottaen huomioon mitä kaikkea paskaa elämä on mun niskaan syytänyt, niin miksi en ole vieläkään lannistunut? Miksi jaksan edelleen uskoa siihen "parempaan huomiseen"? Kaikesta, mitä elämä on eteen viskannut, oon kiivennyt yli ja jatkanut sitkeesti eteenpäin.

Yläasteella ollessani kaksi parhainta ystävääni aloitti viiltelemisen. Minä en kuitenkaan lähtenyt mukaan siihen puuhaan. Vaikka kuinka oli paha olo, niin silti se kaikki tuli vaan pidettyä sisällä. Purin sitä pahaa oloani lähinnä ystävieni kanssa puhumalla ja musiikkia kuuntelemalla. Sekin varmasti auttoi, että muutin 16-vuotiaana pois kotoa ja siitä pienestä kunnasta, pois kaikesta siitä paskasta mitä oli koko lapsuuden/nuoruuden sielä kestänyt. Uudessa koulussa ja asuntolassa tutustuin nopeasti uuteen kaveriporukkaan. On muuten jännä, että kaikesta koulukiusaamisesta huolimatta musta ei ole tullut arkaa ihmistä. Päinvastoin, oon hyvinkin sosiaalinen ja tutustun kohtalaisen helposti uusiin ihmisiin ja tulen monenlaisten ihmisten kanssa toimeen. Ehkä se ääni, joka hoki päässäni, että nuo eivät tiedä mistään mitään eivätkä ole oikeassa, kun koulunkäytävillä tms kiusaajat huuteli mukavuuksiaan, oli tarpeeksi vahva enkä koskaan suostunut uskomaan yhtäkään syytöstä joita he esittivät ja itsetuntoni pysyi ehjänä vaikka he yrittivät sitä kuinka polkea ja hajottaa. Samalla kasvatin myös jonkinlaisen kuoren muiden mielipiteitä vastaan, en ole ikinä suuremmin välittänyt  mitä muut ajattelevat teoistani/elämästäni, pääasia että olen itse elämääni ja tekoihini tyytyväinen. Kun tapaan uuden ihmisen, en mieti sen kummemmin mitä hän ajattelee minusta, mitä voin puhua tms, vaan hölötän mitä sylki suuhun tuo. Toinen on tykätäkseen tai vihatakseen, turhaan mä yritän olla jotain mitä en ole, parempi olla aito alusta asti, koska olen teinivuosien jälkeen saanut tarpeeksi roolin vetämisestä.

Vaikka tuossa nyt pari vuotta elämästä kuluikin masennuksen kanssa taistellessa, niin silloinkaan mulla ei missään vaiheessa ollut sellainen olo, ettenkö jaksaisi ja tahtoisi nähdä sitä seuraavaa päivää. Lähinnä se oli sitä, että ei ollut voimia elää sitä arkea. Yhden ainoan kerran olen vakavissani miettinyt itsemurhaa ja silloin olisin todennäköisesti sitä yrittänytkin, jos keinona ois ollut muutakin kuin tylsät veitset mökin keittiössä. Mutta olosuhteiden pakosta se ajatus jäi toteuttamatta. Luonnollisesti olen tänäpäivänä siitä hyvinkin onnellinen.

Ei tämä kyllä auta mua ymmärtämään miksi olen optimistinen ihminen, mutta toisaalta, onko sillä syyllä edes mitään väliä? Loppujen lopuksi olen kuitenkin tyytyväinen siihen kuka olen ja elämäni on suhteellisen järjestyksessä. Okei, koulu on pikkiriikkinen murheenkryyni, mutta muuten kaikki on ok. Huomenna saadaan vihdoin kihlasormuksetkin, mikäli O ehtii hakemaan ne ennen/jälkeen töiden tai ruokkiksellaan. Eihän siihen olekkaan mennyt kuin kuus ja puoli viikkoa! Jos kihlasormusten kanssa on tämmönen sompaaminen, niin mitenköhän meidän vihkisormusten kanssa menee.. kestää kuus ja puoli vuotta saada ne? Toivottavasti ei sentään!

Juodaan viinaa, tullaan viisaammiksi näin?

Tämähän on yhtä ryyppäämistä tämä elämä täällä! Viime viikolla olin vain 3 kertaa juomassa.. Noh, onneksi en sentään ollut hirveässä kunnossa kertaakaan, eli jotain edistystä on tapahtunut senkin suhteen kun on lääkkeet lopettanut. Just kun pääsin aattelemasta, että en ees muista koska ois kesä mennyt näin vähällä juomisella, ni pamahdan Vantaalle enkä ehdi muuta tekemäänkään.. Ensin oltiin tiistaina sielä Kaisaniemen puistossa, sitten perjantaina samalla porukalla (O, O'n paras kaveri (häntä kutsuttakoon tästä lähtien lyhenteellä N) sekä hänen kihlattunsa (ja häntä kutsuttakoon vaikka lyhenteellä Si) ja yks joku Riki) ensin puistossa ja sitten muutamassa baarissa. Puistosta mentiin ensin yhteen karaokepaikkaan jossa mulle iski kyllä välittömästi kauhea ahdistus päälle. Jotenkin se paikka toi niin mieleen sen baarin missä vietin äitini kanssa lapsuuteni, joten seinät kaatu päälle eikä pystynyt iloitsemaan toisten laulusta ja olemaan hyvää seuraa kun koko ajan päässä pyöri et jos täällä olisi alle kouluikäinen lapsi, miten siihen reagoitaisiin.. Koska muhun ei reagoitu sielä baarissa missä äiti kävi.. mitenkään! Mikä on kyllä musta itsestä niin käsittämätöntä.. ja kertoo sen baarin tasosta jotain kun sielä saa lapsen kanssa käydä ryyppäämässä kaikessa rauhassa niin paljon kun sattuu huvittamaan. Eihän sitä ite silloon lapsena tajunnut että siinä on jotain vikaa, mustahan oli hirveen kivaa pyöriä sielä kaiken maailman setien ja tätien kanssa. Sai karkkia/limsaa/rahaa jukeboksiin etc. Sehän oli mulle normilapsuus ja kivaa. Mut joo, takaisin omaan illanviettoon. Porukka tajus nopeeta että mulla oli vähän huono olla sielä, niin lähettiin sitten parien karaokevetojen jälkeen sieltä jatkamaan toiseen baariin. Mulla tanssijalkaa vipatti ja kun Si tykkää tanssia kanssa, niin mentiin sitten johonkin Rikin ehdottamaan baariin Kalliossa.. Oli se kyllä melkonen.. ei nyt räkälä, mutta... Aika kauhea paikka. Noh, pääasia että sieltä sai drinkkejä ja tanssia. Jorailtiin Si kanssa ilta tappiin asti. Pojat viihty lähinnä terassilla, jopa silloin kun strippari esiintyi.. Myö katottiin Si'n kanssa ensimmäinen esitys mut toinen esitys jätettiin väliin, eka kerta riitti meille. Jäätiin sitten O'n kanssa N'lle ja Si'lle yöksi kun ne asuu siinä lähellä. Vähän oli  kyllä huoli kissoista ja laitoinkin  siinä viestiä bestikselleni (häntä kutsuttaanko tästä lähtien lyhenteellä B) josko hän ois sattumalta jossain sielläpäin ajossa (B on siis taksikuski) kun tiesin että hän on yön töissä, mutta 30 egee ois kustantanut matka kun hänen ois pitänyt lähtee erikseen meitä hakemaan niin totesin että jäädään yöksi ja katotaan aamulla mitä vahinkoa kissat on saaneet aikaan.. Eivät onneksi olleet tehneet mitään, uskomatonta kyllä.

Sunnuntaina kyselin sitten Bltä että josko nähtäis kun tiesin että hänellä on vapaata. B oli sopinut kaverinsa kanssa vähän juominkeja ja kyseli liittymään seuraan.. Noh, eikähän siinä tietenkään muukaan "auttanut" joten taas mentiin. B tuli ensin hakemaan mut täältä O'n luota ja sitten mentiin hakemaan vielä kaveri ja sitten kaupan kautta B'n luokse. Siellä sitten pelattiin Aliasta (B'n kihlattu oli kotona, niin saatiin sopivasti parit) tosin kiellettiin B'tä että hän ei saa olla samassa joukkueessa kihlattunsa kanssa, koska he tuntee toisensa liian hyvin.. Mutta toisaalta, me ollaan B'n kanssa tunnettu 13-vuotiaista, että oltiin mekin aika epäreilupari.. Varsinkin siinä vaiheessa kun pelattiin sitä ruutua, josta pitää selittää 6 korttia ja kaikki pelaajat saa arvata.. "Elkkis opetti tätä meille" "Fysiikka, Kemia?" Eipä siinä toisella parilla ollut paljon mahdollisuuksia arvailla kuka meille on mitä opettanut :P Pelattiin kaksi erää, ensin olin B'n pari sitten hänen kihlattunsa pari. Tosin sen toisen pelin aikana B ja kaveri oli jos sen verran huppelissa/lääkkeissä ettei siitä selityksestä meinannut tulla hihitykseltä mitään. Se toinen kierros oli kyllä jännä, kun en tunne niin hyvin B'n kihlattua niin alku oli tosi kankea ja naureskeltiin siinä jo porukalla että tää peli taitaa kestää ikuisuuden kun kumpikaan pari ei saanut oikeen mitään selitettyä/arvattua, mutta sitten  iski vaihde silmään ja jo rupes sanoja tulemaan. Lähdettiin siitä sitten B'n pomon kyydillä lähibaariin, mutta sielä ei ollutkaan enää sunnuntaisin karaokea (B tykkää laulaa karaokea, lievästi ilmaistuna) joten jouduttiin sitten vaihtamaan toiseen lähibaariin jossa onneksi oli karaoke. Onneksi tällä kertaa baari ei tuonut lapsuutta mieleen vaan ilta meni sen suhteen paremmin. Sielä ei myöskään meidän lisäksi ollut kuin ehkä 5 ihmistä, niin tohdin sitten ittekkin tarttua mikkiin ja laulaa.. B ei ole koskaan aikasemmin kuullut mun laulavan karaokea, niin tulipa sekin koettua. On ehkä yhden käden sormilla laskettavissa ne kerrat kun mä oon laulanut karaokea. Sunnuntaina tuli sitten laulettua senkin edestä.. heiteltiin mikkiä edes takaisin lähinnä mun, B'n ja karaoke-emännän välillä.. Sielä oli B'n naispuolinen kollega myös nauttimassa vapaastaan niin hänkin lauloi muutaman biisin. Pilkkuun asti istuttiin sielä lauleskelemassa ja sitten taksilla B'n luokse josta hänen kihlattunsa sitten lähti vielä heittämään mua kotiin.. Kauheita nämä välimatkat täällä, kun on tottunut vähän pienempään kaupunkiin.

Lauantaina ois sitten vissiin aika lähtee seuraavan kerran kun silloin on Si'n polttarit. Menevät maanantaina naimisiin. Ihan vain maistraattivihkiminen, ei mitään suurta humua ja hulinaa. Onkin ensimmäiset maistraattihäät mihin olen osallistumassa, pitää varmaan ottaa kynä ja vihko mukaan ja tehdä muistiinpanoja omia häitä ajatelleen :) Ei kumpikaan O'n kanssa kuuluta kirkkoon enkä ole koskaan kirkkohäistä haaveillut, niin maistraatti on aina ollut se selvä vaihtoehto. Maistraattin, "tahdon" ja sit vaan hirveet bileet ja viinaa niin maan pirusti! Kaikilla vierailla pitää olla kauhea krapula ainakin seuraavan viikon ajan! Käytiin maanantaina siskon kanssa shoppailemassa, kun halusin ostaa kunnon juhlamekon häihin, vaikka hääpari onkin sanonut ettei tarvi olla mitään semmosta, mutta kun nyt kerrankin on kunnon syy ostaa kunnon mekko, niin minähän ostan! Vielä kun on kesätyörahoista sen verran jäljellä, ettei tarvi mitään ihan kahdenkympin mekkoa ostaa. Kierrettiin koko Jumbo ja lopulta päädyin ostamaan kaiken (mekko, huivi ja laukku) samasta liikkeestä.. Oli vielä pieni krapula siinä, niin se kiertäminen ja katteleminen rupes jossain vaiheessa tuntuun kyllä niin tuskaselta. Varsinkin kun en ole ikinä ollut  mikään himoshoppaaja, se on mulle semmonen välttämätön paha. Pakkohan niitä vaatteita on ostaa, mutta en kyllä pahemmin käy shoppailemassa ennenkuin on pakko. En pysty ymmärtään semmosia ihmisiä jotka kiertelee kauppoja päivät pääskytysten.. Nettikaupat vois olla mun juttuni ellen olisi kokoa 37, jota ei siis ole olemassa.. Pitää aina käydä sovittamassa, koska mallista riippuen mulle sopii joko S tai M. Noh, pääasia että mekko löytyi ja olen siihen kyllä todella tyytyväinen. Tosin se on musta, ja musta mekko häihin on ehkä edelleen vähän semmonen.. ei niin hyvä juttu? Mutta en kyllä usko että N ja Si välittää tuon taivaallista mitä mulla on päällä siälä, kunhan nyt jotain vaatetta on.

On kyllä tosi hyvä, että me tullaan Si'n kanssa näin hyvin juttuun, koska O ja N on avaamassa oman liikeen tässä syksyn mittaan Tampereelle. Si ei tunne Tampereelta ennestään ketään, niin tullaan varmasti tosi paljon olemaan tekemisissä. Ja ollaan varmasti jo ennen Tamperettakin kun pojat kuitenkin keksii aina jotain. Just puhuttiin Si'n kanssa tiistaina puistossa et ois tosi hankalaa jos me ei tultais toimeen, kun ei voitais tehdä mitään yhdessä ja se rajottais sit poikienkin tekemisiä jos me oltais sillä asenteella että tuleeko SEKIN sinne, no sitten MINÄ en ainakaan tule tms.. Ollaan suunniteltu tähän elokuulle reissua Tallinnaan nelistään. Suurin ongelma tässä on ehkä nämä kissat.. tohtiiko niitä oikeasti jättää tänne niin vain? Tai ehtiskö sisko tai B käydä vähän kattomassa niiden perään.. Tai ehkä soitan K'lle että tuutko tänne kahtomaan kissojen perään! ;)

Lomailua, festareita ja lisää lomailua :)

Ohops, kun on kiireistä tämä lomalaisen elämä, kun ei ehdi blogiakaan päivittämään! Mitäs tässä nyt  olis sitten viime viikkojen aikana tapahtunut.. O tuli lomaviikolleen mun luo, eipä siinä sen ihmeempiä, keräiltiin voimia Qstockia varten. Torstaina lähdettiin sitten On ja Sn kanssa ajelemaan Ouluun. O'llahan ei ole korttia ollenkaan ja S'n kortti on kuivumassa moottoripyöräonnettomuuden jäljiltä, joten minähän saan sitten toimia reippaasti kuskin ominaisuudessa. Riemua lisäsi vielä se, että meidän piti ajaa Haaparannan kautta, kun piti hakea kaverille nuuskaa.. Kyllä meinas jossain vaiheessa jo usko loppua, varsinkin kun saavuttiin Ouluun ja piti vaan jatkaa matkaa kohden Haaparantaa. Joku 11 tuntia siinä kului autossa, tietenkin taukoja oli useampi. Onneksi pojat ei sentään ryypänneet matkaa, sittenhän mulla vasta hermo oliskin mennyt.. ja onni on myös se että auto on automaattivaihteinen ja siinä on vakionopeudensäädin, niin auttaa hurjasti noin pitkällä matkalla kun ei tarvi sitä kaasua pitää koko matkaa.

Torstai-perjantai yö vietettiin H'n siskon luona... Ongelmana on se, että me ei tulla sen siskon miehen kanssa mitenkäänpäin toimeen, ei olla ikinä tultu eikä tulla ikinä tulemaankaan. Joten on parasta kun ei vaan puhuta toistemme kanssa mitään, niin säästytään paljolta draamalta.. Onneksi vloppu suijui kuitenkin hyvin sen suhteen, ei tullut kertaakaan kränää hänen kanssaan mikä on varmaan kyllä ensimmäinen kerta ikinä.. ja tämä oli kuudes Qstocki putkeen. Muuten festarit/vloppu meni perinteiseen malliin.. hermot meni miljoonaan kertaan kun ei tuon apinalauman kanssa vaan voi pysyä suunnitelmissa.. Mikä taas mua henkilökohtaisesti vituttaa niin suunnattomasti kun suunnitelmat ja aikataulut kusee.. AINA! Meitä on siis kymmenkunta tässä kaveriporukassa ja aina kerta kun Qstock on sujunut hyvin oli silloin kun vaan porukan tytöt oli Qstockissa ja pojat oli sen vlopun Seinäjoella Vauhtiajoissa.. muuten ne saatanan apinat saa aina jotain perkeleen sotkua aikaan... On useana vuonna tullut sanottua että en lähde tän apinalauman kanssa enää mihinkään kun tää meno on aina tätä paskaa... Nyt rupeen kyl ihan tosissani miettiin et kävisin kesäisin vaan Provinssissa (töissä), Nummissa (okei, apinalauma on sielä, mut meno on niin eri kun ei tarvi kulkea kun 100m leiristä alueelle ja takaisin..) ja sit voitais O'n kanssa käydä vaikka Tuskassa tai jotain.. Mutta toi Qstock vois olla vaan parempi jättää väliin... Tai sit pitäis vaan ite olla niiiiiiin seipäässä koko vloppu, ettei tarttis välittää/huolehtia noista apinoista ollenkaan!

Qstockin jälkeisenä maanantaina matkattiin sit O'n ja kissojen kanssa Vantaalle. Juna-asemalla tuli kyllä vastaan taas sellanenkin ääliö, että oksat pois... Meidän juna lähti kakkosraiteelta, eli kuljettiin hisseillä sinne, kun ei noita kissoja jaksa portaissa rehata ellei ole pakko. Päästään hissillä siältä tunnelista sinne kakkosraiteenpuolelle niin siinä oven edessä seisoo joku tyttö ison matkalaukun kans. Sit kun O sille huitoo kädellä et mene nyt pois siitä, niin se tyttö rupee heti avautuun kun ne hissin ovet aukee että mä en mene tästä mihinkään, minä en ehtinyt siihen hissiin kun sieltä tuli joku pyörätuolilla ennen meitä ja sit se hissi lähti takas alas ennenku se ehti siihen ja mitä vielä... Vittu kai sä nyt tajuut et sä et edelleenkään pääse siihen hissiin josset sä mee sen vitun laukkus kanssa pois siitä tieltä, koska me ei vaan päästä pois sieltä hissistä ennen sitä... Jurputijurputi ja urputi urputi.. sit kun me hississä olijat ja muut tyypit siinä hissin vieres aikansa toitottaa sille et sun nyt vaan täytyy väistää koska tää homma ei muuten etene, ni se rupee vinkuu jotain kuinka ollaan ilkeitä ihmisiä... Siis mitä vittua, me ollaan ilkeitä kun se pönöttää keskellä kulkuväylää ja estää kaiken liikenteen hissiin ja hissistä pois ja me yritetään kertoa sille tilanne et sen on nyt vaan pakko väistää siitä...? Järki hoi, äly älä jätä! Muuten matka meni kyllä tosi hyvin, kun kävin ostamassa kissoille Feliwayn suihketta. Toinen kissa huumautui siitä ihan täysin, siitä ei kuulunut pihahdustakaan koko matkalla ja tää toinen kissa, joka edellisellä reissulla huusi molemmat junamatkat niinku sitä ois revitty kahtia, meni nyt kyllä paljon rauhallisemmin. Kyllä se edelleen mauku ja alkumatkasta yritti kaapia tietään ulos kuljetuslaukusta, mut verrattuna edelliseen matkustamiseen: victory! Ja nyt O'n luona ne on kyl olleet tosi nätisti.. *koputtaa puuta* Yritin eilen käydä tos lähellä olevas Mustissa ja Mirrissä kyselemässä sitä Feliwayn haihdutinta, mut niillä ei ollut sitä.. Pitää käydä tuola keskustassa kahtelemassa sitten kun on sinne seuraavan kerran asiaa.


Tämä viikko täällä on kyl mennyt rauhallisesti, O käy töissä ja mä möllöttelen kämpillä kissojen kanssa. Keskiviikkona käytiin parhaan ystäväni (ollaan tunnettu 13-vuotiaista asti ja oltu bestiksiä aina) uutta kämppää kahtomassa ja jatkettiin siitä keskustaan vähän shoppailemaan ja siitä sitten Kaisaniemen puistoon vähän pussikaljalle.. Tai mun tapauksessa siiderille/lonkerolle. O'lla on huominen vapaa (normisti sen vapaapäivät on maanantai ja keskiviikko) joten tänään mennään O'n parhaan kaverin ja hänen kihlattunsa luokse ja luultavasti siitä sitten baariin, onhan nyt kuitenkin perjantai :P Sunnuntaina luultavasti näen bestistä sitten vähän pidemmän aikaa, kun se keskiviikon vierailu oli melko pikainen kun hänen piti ehtiä töihin. Ens vkolla varmaan tulee sitten siskon luona käytyä jossain vaiheessa, nyt sielä on lapset kipeinä, niin en oo viittinyt ängetä sinne sekaamaan tilannetta. Ja muutenkin oon aatellut et on parempi olla nyt kotona että nämä kissat kotiutuu tänne, sen sijaan et huitelisin koko ajan jossain ja jättäisin nää tänne keskenään.. Tosin ne ei oo kyllä tapelleet täällä juuri nimeksikään, verrattuna mitä se meno on kotona, koska tämä ei ole varsinaisesti kummankaan reviiriä, toisin kuin mun luona.. En malta odottaa sitä, että muutetaan Tampereelle ja saadaan taas tälläinen neutraalikämppä niille, josko se tappelu oikeesti loppuis..

S'on loppu ny!

Kesätyöt nimittäin... Olisin kyllä ihan valmis meneen viälä maanantaina takas töihin :D Ehkäpä pitää hetki totutella tähän lomalla oloon kun on pääsiäisestä asti hillunut kahdessa eri kesätyössä.. Eniten tuossa töiden loppumisessa "ahdistaa" varmaan se, että se tarkoittaa myös sitä että noita kouluhommia on nyt ihan oikeasti pakko ruveta tekemään.. Niitä kun on tässä reilun vuoden verran lykännyt pois pois, niin alku tulee kyllä oleen todella tahmea. Vaikka kuinka ajattelee, että sitten kun saan nämä tehtyä niin valmistun ja pääsen toivottavasti töihin jne jne, niin kyl niiden tehtävien värkkääminen silti vastenmielistä on. Ja tiedän kyllä senkin että pääsen varmasti monesta kohtaa kuin koira veräjästä, koska kyllähän opettajatkin tietää mun tilanteen (jouluksi loppuu opiskeluoikeus ja tukikuukaudet) ja tahtoo että valmistun, niin helpotuksia voi tulla yhdessä sun toisessa kohtaa. Se on sitten jännä nähdä kun aloittaa töiden hakemisen, että moniko kysyy sitä, että miksi opinnot ovat venähtäneet näin pitkäksi. En rupea asiaa kyllä mitenkään kiertelemään vaan kerron avoimesti että sairastuin masennukseen jne jne. Vaikka se voi sitten mahdolliselle työnantajalle antaa niitä ajatuksia, että tohtiiko mua palkata, jos sairastun uudestaan.. Mutta mielummin olen rehellinen ja suora tilanteen kanssa kuin peittelen sitä. Ei ole muutenkaan tapana piilotella/peitellä tosiasioita elämästäni, niin en ajatellut aloittaa sitä nytkään.

Nukahtamislääkkeetkin on nyt sitten lopetettu. Ei ollut tarkoitus niitä ihan vielä lopettaa, mutta tossa viime viikolla (vai olikohan jo sitä edellisellä? ei kai.. ei voi muistaa...) olin menossa nukkumaan joskus kahden aikaan ja töihin piti kuitenkin herätä ennen seittemää, niin totesin että jospa vaan jätän sen lääkkeen ottamatta, josko ei aamulla väsyttäis niin kauheasti. Kyllähän niistäkin luopuminen pieniä vierotusoireita antoi (kuumeinen olo jne) mutta ei onneksi läheskään niin pahoja kuin tuon mielialalääkeen lopetus. Kyllä siinä viikon verran meni vähän huonommin nukkuessa mutta nyt on onneksi alkanut uni taas maittaa ihan hyvin. Toissayönäkin täällä on kuulemma ukkostanut ihan kunnolla, ja mä en kyllä herännyt siihen ollenkaan. Toisaalta, eipä K herännyt myöskään, joten ehkä se vältti tämän meidän asuinalueen :P Se on myös erittäin positiivinen muutos että selviän paljon vähemmillä yöunilla ja aamulla väsyttää huomattavasti vähemmän kuin lääkkeiden kanssa. Lääkkeet vaati sen 10h unta yössä että oli aamulla hyvä olo. Ilman lääkkeitä saatan nukkua 4-6 tuntia useampana yönä eikä silti ole ollenkaan niin väsynyt olo, kuin mitä olisi jos olisin ottanut lääkkeet ja nukkunut niin vähän.

Huomenna pitäis sitten siivota kämppä lattiasta kattoon kun O tulee maanantaina, ettei raukka heti tukehdu näihin kissankarvoihin täällä.. Toi uusi imuri on kyllä erinäppärä käyttää, joten tulee varmaan sit imuroitua melkeen päivittäin kun O on täällä, josko hänen ois helpompi olla. Pitää varmaan imuroida kissatkin sillä ;) Olivat töissä sitten keränneet kolehdin ja antoivat meille kihlajaislahjaksi rahaa :) Ja Mauri Kunnaksen kihlajaiskortin, se on kyllä hieno ja sopii tietenkin kirjastotädille kuin nenä päähän. Pitää varmaan muovittaa sen kortti ja laittaa kirjahyllyyn :D Ehkä nyt en kuitenkaan muovita sitä...

Kauheita tapahtunut Norjassa. Jotenkin niin käsittämätöntä että tommosta tapahtuu pohjoismaissa. Onhan sitä tottunut kuulemaan melkeen päivittäin pommi-iskuista siälä ja tuola.. mutta kaukana kuitenkin.. Mutta että Norjassa, se on kyllä turhan lähellä :( Mielenkiintoista tietää mitä sielä taustalla nyt sitten oikeasti on, miksi mies räjäyttää ensin pommin Oslon keskustassa ja käy sitten saaressa ampumassa yli 80 ihmistä.. Ja kuten K aamulla sanoi, kerrankin tommonen sekopää, joka ei lopuksi tappanut itseään. Oon aina ollut sitä mieltä, että ne jotka onnistuu tommosen teon jälkeen vielä tappamaan itsensä pääsee aivan liian vähällä!

Koodeja ja järjestelmiä

Huh huijaa kun aika on taas rientänyt kovasti, tuntuu että en mitään tee enkä mihinkään ehdi ja päivät vaan katoaa kalenterista.. Noh, semmosta se on, kesä! Sain taas koko vlopun möllötellä rauhassa kotosalla. Kämppis lähti lauantaina mikroskooppiselle lomalle Helsinkiin kaverinsa kanssa, niin sain olla reilun vuorokauden yksin kotosalla ja hoitaa lemmikkejä. Kämppis onnistui tänään törmäämään kihlattuuni Helsingissä kun hän oli pitämässä ruokkistaan.. Kämppis oli ollut että "mitä sä täällä teet?" vaikka kihlattu kuitenkin asuu Vantaalla ja käy Helsingissä töissä ja kämppis asuu 300 km päässä Helsingistä, niin eiköhän se kysymys kuulu kuitenkin että mitä kämppikseni siälä teki, eikä että mitä kihlattuni sielä teki :P

Pitäis varmaan vähän jotenkin helpottaa tätä tapaa, jolla kirjoitan täällä läheisistä ihmisistäni... Annan heille siis kirjainkoodit, joissa varmasti menen itsekkin jossain vaiheessa sekaisin, mutta ei se ole niin justiinsa. Kihlattuni olkoon O, kämppikseni K, sielunsiskoni H ja exkihlattuni S. Joudun ehkä monimutkaistamaan nimityksiä sitä mukaan kun blogiin tulee lisää juttuja läheisistä ihmisistäni, mutta aloitetaan nyt tällä.

Keskusteltiin justiin O'n kanssa mesessä mun järjestelmällisyydestä. Lapsuuteni takia (alkoholistiäiti, "isä" lähti lätkimään kun kuuli että olen tulossa, koulukiusausta ym ym josta kerron ehkä joskus enemmän) olen näin aikuisiällä melko tarkka siitä että asiat ovat järjestyksessä ja paikoillaan. Koska lapsena mulla ei ollut mitään keinoja itse vaikuttaa siihen kaaokseen missä elin, niin se on kyllä suuresti vaikuttanut omaan järjestyksenkaipuuseeni. Esim. tiskikaapissa astioiden pitää olla niiden omilla paikoilla. En nyt tarkoita että kattelisin viivoittimella joka tavaran kotonani että ne ovat suorassa tms. Mutta kuitenkin tietyt asiat pitää olla kohdillaan että tunnen elämäni olevan hallinnassani. Muutenkin olen melko voimakastahtoinen ihminen ja haluan että asiat menevät niinkuin minä sanon, koska muuten menetän kontrollin ja kaipa sielä alitajunnassa siintää pelko että joudun takaisin siihen lapsuuteni kaaokseen. Ja vaikka tiedän järjellä, miksi toimin miten toimin tilanteissa, niin silti välillä toivon että osaisin vain antaa asioiden olla ja mennä muiden pillin mukaan, mutta se on niin kovin vaikeaa. Onneksi tilanne ei kuitenkaan niin paha ole, ettenkö osaisi ja pystyisi "heittäytymään" asioihin lyhyellä varoitusajalla. Olisi kauheaa jos kaikkien pitäisi ilmoittaa mulle esim. viikkoa etukäteen jos ovat suunniteleet tekeväni kanssani jotain, jotta osaisin varautua siihen ja olisin valmis. Paljon kivempi kun esim. tänään K soitti junasta et mentäiskö käymään Rollsissa tai jossain syömässä. En osaa kuvitellakaan, miten vaikeaa on kun elämä on sellaista, ettei pystyisi edes noin yksinkertaiseen asiaan sanomaan että joo, mennään vaan, vaan kaikki pitäisi tietää ja suunnitella tarkasti etukäteen.

Toisaalta, onhan se todella hyvä asia että olen oppinut äitini virheistä ja osaan pitää elämästäni ja varsinkin raha-asioistani huolta, enkä vaan viipota pää pilvissä elämääni eteenpäin ja kuvittele ettei mistään tarvitse ottaa vastuuta tai ettei teoilla ole mitään jälkiseuraamuksia. Tai että elämä on vain tämä päivä. Onhan se hyvä elää hetkessä, mutta täytyy muistaa että elämä on muutakin. En pysty ymmärtämään ihmisiä, jotka ei saa palkkaansa riittämään sitä kuukautta. Oikeasti, miten vaikeaa se voi muka olla? Okei, sä saat palkan, sulla on paljon rahaa.. mutta sen pitää riittää sen n. 30 päivää ja sillä pitää maksaa vuokra ym laskut.. Ei se voi olla niin vaikeaa! Tekee sitten itselleen vaikka jonkun viikkobudjetin tai jotain.. mutta että pitää heti hummata kaikki ja loppukuu syödä kynsiään? En vain ymmärrä. Eikä ole kyse siitä että mulla ois niin paljon rahaa käytettävissä, etten olisi tottunut säännöstelemään... Opiskelijahan on Suomessa tunnetusti se rikkain kansalainen.. Vuokran, puhelin ja nettilaskun (n.30 €) jälkeen mulle jää käteen opintotuesta n. 180 euroa. Sillä elää kuukauden (varsinkin kun on kasvissyöjä :P) kun on pakko. Onneksi olen viimeisen vuoden verran saanut tehdä noita lauantaitöitä (4h/vko) jotka sitten tuplaa tulot niin on varaa käydä O'n luona silloin tällöin, pelkän opintotuen voimilla ei kyllä matkustelisi.. Sitten pitäisi turvautua opintolainaan jo. Sitä olen tähän mennessä ottanut vajaa 1600 euroa, joka on melkoisen hieno saavutus kyllä :) En halua edes ajatella minkämoinen summa lainaa odottelisi jos olisin nostanut sitä joka kuukausi sen mitä irti saa..

Huomenna alkaa sitten viimeinen kesätyöviikko. Pomo palaa lomaltaan ja tunnelma kirjastossa kiristyy. Onneksi en ole tuolla vakituisessa työssä. Vaikka se ihana paikka onkin ja henkilökunta (pomoa lukuunottamatta) mukavaa niin juuri tuo yksi ristiriitainen ihminen vaikuttaa niin paljon paikan henkeen ja viihtyvyyteen että olen tyytyväinen että olen siellä vain silloin tällöin. Kunpa hän nyt vihdoin saisi jonkun muun työpaikan (hakee koko ajan jotain kaupungin/kunnanjohtajien virkoja ympäri Suomea) ja tuonne saataisiin vihdoin ja viimein kunnollinen pomo. Koko sen ajan, mitä mä olen tuolla ollut (ensikosketukseni oli harjoittelu jonka suoritin 08-syksyllä, siitä lähtien ollut kesätöitä, lauantaitöitä tms tuurauksia) sielä on ollut melkoisen huonoja pomoja.. kaikki kaksi kappaletta :P Mutta kuitenkin, on niin ikävää niiden vakituisten työntekijöiden puolesta kun tietää että töihin meneminen ja siellä oleminen on vastenmielistä. Tai en nyt tiedä onko se vastenmielistä, mutta hankalaa kuitenkin.

Siivousta ja kesätöitä, onneksi ei sentään siivousta kesätyönä.

Viikonloppu sujui suunnitellusti lorvien. No tuli sitä sentään pestyä pyykkiä ja siivottua. Edellisestä siivouksesta olikin kulunut aivan turhan pitkä aika, mutta kun ei ehdi niin ei ehdi. Yleensä pyrin siivoamaan noin viikon välein, nuo lemmikit sen verran aiheuttaa kuitenkin sotkua että säännöllinen siivoominen on mulle tärkeää. Aikaisemmin (siis kun asuin exän kanssa) en jaksanut siivota juuri koskaan, koska häntäkään ei kiinnostanut. Nykyään nauretaan sielunsiskoni kanssa, kuinka silloin kuin asuimme samalla paikkakunnalla hän ei voinut koskaan tulla meille kahville vaan mä menin aina heidän luokseen, koska meidän kämppä oli niin sotkuinen etten tahtonut sinne ihmisiä päästää.. Tilanne korjaantui kyllä samantien kun erottiin ja muutin asumaan "omilleni" soluun, omat sotkut jaksaa kyllä siivota, lopulta ;)

Tänään oli töissä kyllä hiljaisin päivä koko tämän kesälomasijaisuuteni aikana. Onneksi osa kaukolainaamistani J.R Wardin kirjoista tuli sopivasti tänään, niin vietin illan palautustiskillä kirjaa lukien :) Olisihan siinä voinut oikeitakin töitä tehdä (esim. muovittaa, puhdistaa äänilevyjä tms) mutta päätettiin työparin kanssa olla turhia huhkimatta :)

Huh, saatiin tässä välissä kämppiksen kanssa kasattua sen tilaama imuri. Kaksi naista, kaks kissaa ja pupu siihen tarvittiin, ties montako miestä olis tarvittu.. varmaan ainakin viis! Täytynee ylihuomenna ottaa imuri käyttöön ja hankkitua taas näistä pölypalleroista eroon. Tuo kun on tommonen.. en tiiä, pystyimuri? niin varmaan tulee sillä sutastua äkkiä pahimmat moskat paljon useemmin kun sillä vanhalla versiolla.. Kunhan välillä muistaa mopata kans :) Tästä nyt tuntuu jostain syystä tulevan melko siivouskeskeinen postaus..  mut ehkä se ei oo niin vaarallista.

Vieroitusoireet on helpottaneet vihdoin kokonaan, päässä poksuminenkin antoi vihdoin periksi. Pitäisi varmaan lähettää taas sähköpostia psykologille ja kysellä tapaamisaikaa, edelliskerta jäi välistä koska heräsin niin väärällä jalalla sinä aamuna, että kihisin vaan kiukusta kun sinne asti pääsin. Lupasin että laitan sähköpostia sopiakseni uutta aikaa.. ja siitä on nyt parisen viikkoa kulunut... Voisi ehkä ryhtyä tuumasta toimeen joku päivä. Työt vaan kummasti haittaa vapaa-aikaa senkin puolesta että on hankala saada istuntoa sovittua.

Kesätöitä olisi enää 7 päivää jäljellä... harmi sinänsä, koska viihdyn tuolla todella hyvin. Mutta on se ihanaa kun saa lorvia koko elokuun kihlatun luona ilman sen suurempia suunnitelmia. Syksyllä saan toivottavasti jatkaa lauantaityöntekijänä tuolla kuten olen viimeisen vuoden toiminut, tuo kivasti lisäansioita opiskelijalle, vaikka töitä ei ole kuin 4h joka lauantai kun kirjasto on auki. Vaikka onhan se ikävää kun ei voi perjantaina juhlia kun pitää mennä lauantaina töihin... Onneksi nuo pahimmat opiskelurymyämiset alkaa itellä olla jo takanapäin, niin sekään ei haittaa. Edeltäjänihän rymysi perjantaina tappiin asti ja tärisi krapulassa töissä.. ei oo mun pala kakkua moinen, kun mulla on krapula niin haluan vaan kärsiä sitä, ei toivoakaan että pystyisin töitä tekemään.

Vapaa viikonloppu :)

Oon odottanut koko viikon kuin hepo kesää että olis jo vloppu, koska vihdoinkin mulla ei ole mitään pyykinpesua ja siivousta kummempia suunnitelmia vlopulle! Saan vaan olla ja möllöttää naamakirjassa vaikka koko vlopun, lukea kirjoja ja komentaa kissoja. Ah autuutta! Vaikka eihän tässä ole vasta menty kuin kuukausi tukka putkella, mut ilmeisesti jo ikä painaa sen verran että tarvii näitä kotivloppuja ihan eritavalla kuin ennen... Ensin oli Provinssi, jossa olin töissä viidettä kesää. Lipunmyynnissä olen joka vuosi ollut ja aina on lystiä piisannut. Tänä vuonna vain jäi ne hyvät bändit vähemmälle, en ehtinyt töiltä näkemään niistä oikeesti hyvistä bändeistä kuin Volbeatin.. Mutta onneksi pojat heitti sen verran hyvän keikan, että ei ole vielä tämän kesän aikana parempaa tullut vastaan! Jaksoi sitten möllöttää lipunmyyntikojussa kun System of a Down soitti.. asiakkaita oli tietenkin siihen aikaan tooooooosi paljon... Noh, kylhän siinä pari sankaria tuli kolmen päivän lipulla sisään... Siis haloo, sullon kolmen päivän lippu ja sä tuut kahtoon vikan bändin... Voisitko antaa ne rahat vaikka hyväntekeväisyyteen... tai liput mulle?

Eniveis, Provinssin jälkeen kihlattuni tuli viettämään kesälomaansa tänne ja mä "raadoin" sen neljä päivää töissä, vaikka ei ois kyl hirveesti kiinnostanut kun murutin oli kotosalla. Kaiken lisäksi hän vielä otti ja yllätti kosimalla maanantaina. En kyllä todellakaan odottanut vielä moista liikettä (ollaan seurusteltu syyskuusta asti ja tunnettu vuoden 2006 Nummirockista asti) joten oli kyllä melkoisen onnistunut yllätys! Harmi vain että sormus oli sitten kuitenkin liian suuri, vaikka hän oli kuulemma öisin mittaillut omaa pikkurilliään mun nimettömään. Ties mitä muuta se öisin häärää ku mä nukun lääkkeiden avulla melkosen sikeesti... ;) Onneksi lopulta koitti kauan odotettu juhnnus ja autonnokka (ja loputkin autosta ja matkustajista (minä, ex-kihlattuni ja nykyinen kihlattuni) ja tavaramäärästä (kyllä, festareille tarvitsee matkalaukullisen vaatteita!) suuntasivat tuttua reittiä Nummirockiin. Seittemäs Nummirock putkeen tuli koettua. Bänditarjonta oli aika heikko, torstaina käytiin katsomassa MyGrain, perjantaina Amorphis ja lauantaina sitten vähän enemmän (Eläkeläiset, Eluveitie, Before the Dawn ja Turisas.. olikohan jotain vielä, ei voi muistaa enää :P) Jokatapauksessa vähäkeikkaisin Nummirockini ikinä. Harmitti kyllä niin maan vietävästi kun Turmion kätilöt joutuin peruun perjantain keikkansa, jäi koko juhannus vähän niinkuin käynnistymättä, kun oli sitä odottanut kuukausitolkulla.. mutta minkäs sille mahtoi. Muutenkin meidän leiri oli tänävuonna tyhjin ikinä, yli puolet porukasta uupui... Lapset ym real-life-jutut esti rockaamisen heiltä ja sen kyllä huomasi leirissä, ei vain ollut läheskään sama fiilis kuin edellisinä kuutena juhannuksena... Mutta onneksi oli sentään murutin mukana :) Harmi vaan että hänen piti palata kotiin ja omiin töihin sitten juhannuksen jälkeen.

Sitten taas viikko töissä ja perjantaina taas autonnokka (exkihlattu kyydissä) suuntasin Jeppikseen missä oli sielunsiskoni lapsen ristiäiset. ( Olemme exän kanssa kummeina heidän esikoiselleen.) Viikonloppu hurahti siellä lauantaina ensin ristiäisvalmisteluissa avustaessa ja itse tilaisuudessa ja siivoamisessa tilaisuuden päätyttyä. Illalla oli sitten tyttöjen terassi-ilta, sielunsiskoni ei ole ollut viihteellä sitten elokuun, eikä hän nytkään juonut kuin yhden oluen terassilla, kuskinominaisuudessa toimi, kun imettäminen haittaa tuota alkoholinnauttimista. Mutta pääasia oli että hän pääsi ulos ihmisten ilmoille tuulettumaan hyvällä porukalla. Tosin muutama ystäväpiirimme miespuolisistä jäsenistä päätyi myös jotenkin jännästi ja "yllättäen" tyttöjen terassi-iltaan :) Mutta pääasia oli, että isät jäivät kotiin hoitamaan lapsia, sinkkumiehet tehkööt mitä lystäävät!

Sunnuntaina ajelin sitten yksin takaisin kotiin kun exä halaili siälä sen verran tiiviisti vessanpönttöä että todettiin notta hänen on parempi tulla maanantaina junalla kotiin, koska mä en hirveen myöhälle haluaisi jäädä odottelemaan sitä että sen kunto kestää automatkan kun kuitenkin maanantaina oli aamuvuoro. Sitten viikon olen vaan perjantaina odotellut ja kun se vihdoin koitti niin töissähän ei tuntunut olevan mitään tekemistä... Putsasin siälä äänikirjoja nelisen tuntia, huh huh sitä työn määrää! Onneksi takahuoneessa on radio, niin annoin Radio Rockin tahdittaa levyjenputsausta niin kului se päivä kuitenkin! Kotimatkalla kurvasin Lidliin missä kämppikseni on töissä ja hain muutaman lonkeron. Kotona toinen kissa valjaisiin (sitä ei uskalla pitää parvekkeella vapaana, kun voi yllättäen kiivetä kaiteelle tms), kone parvekkeelle, aurinkorasvaa pintaan, lonkerotölkki käteen: viikonloppu! Varsin onnistunut tapa aloittaa kyllä vloppu, en voi muuta sanoa :)